Ero sivun ”Jawaharlal Nehru” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Viitefix. Toinen kuva Gandhista ja Nehrusta.
 
(43 välissä olevaa versiota 25 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Lähteetön}}
{{Lähteetön}}
{{Valtionjohto
{{Valtionjohto
| nimi = Jawaharlal Nehru
| nimi = Jawaharlal Nehru
| kuva = Jnehru.jpg
| kuva =[[File:Bundesarchiv Bild 183-61849-0001, Indien, Otto Grotewohl bei Ministerpräsident Nehru cropped.jpg]]
| arvo = [[Intian pääministeri]]
| arvo = [[Intian pääministeri]]
| edeltäjä =
| edeltäjä =
| seuraaja = [[Gulzarilal Nanda ]]
| seuraaja = [[Lal Bahadur Shastri]]
| virassa =[[15. elokuuta]] [[1947]] – [[27. toukokuuta]] [[1964]]
| virassa = [[15. elokuuta]] [[1947]] – [[27. toukokuuta]] [[1964]]
| ammatti =[[Asianajaja]]
| ammatti = [[asianajaja]]
| alma mater = [[Cambridgen yliopisto]]
| uskonto =[[Agnostinen ateismi|agnostistinen ateisti]]
| arvonimet =
| uskonto = -
| arvonimet = Pandit
| allekirjoitus =
| allekirjoitus =
| syntymäaika = [[14. marraskuuta]] [[1889]]
| syntymäaika = [[14. marraskuuta]] [[1889]]
| syntymäpaikka =[[Allahabad ]], [[Uttar Pradesh]], [[Brittiläinen Intia]]
| syntymäpaikka = [[Allahabad]], [[Uttar Pradesh]], [[Brittiläinen Intia]]
| kuolinaika ={{Kuolinaika ja ikä|14|11|1889|27|5|1964}}
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|14|11|1889|27|5|1964}}
| kuolinpaikka =[[New Delhi]], [[Intia]]
| kuolinpaikka = [[New Delhi]], [[Intia]]
| puolue = [[Intian kongressipuolue]]
| puolue = [[Intian kongressipuolue]]
| puoliso = [[Kamala Nehru]]
| puoliso = [[Kamala Nehru]]
| vanhemmat = Swarupani ja [[Motilal Nehru]]
|}}
|}}
'''Jawaharlal Nehru''' ([[hindi]]ksi/[[Kashmirin kieli|kashmir]]iksi:जवाहरलाल नेहरू), {{IPA|[dʒəvaːhərlaːl nehruː]}}, [[14. marraskuuta]] [[1889]] – [[27. toukokuuta]] [[1964]]), jota kutsuttiin myös nimellä Pandit Nehru ("Opettaja"), oli yksi Intian itsenäisyysliikkeen tärkeimmistä johtajista ja itsenäisen [[Intia]]n ensimmäinen [[Intian pääministeri|pääministeri]]. Hän toimi tehtävässä 15. elokuuta 1947 lähtien kuolemaansa asti.
'''Jawaharlal Nehru''' ({{k-hi|जवाहरलाल नेहरू|Javāharlāl Nehrū}} {{audio|hi-JawaharlalNehru.ogg|[ˈdʒəʋaːɦərˈlaːl ˈneːɦru]}}, [[14. marraskuuta]] [[1889]] – [[27. toukokuuta]] [[1964]]), jota kutsuttiin myös nimellä Pandit Nehru (opettaja Nehru) ja Chacha Nehru (setä Nehru), oli yksi [[Intian itsenäisyysliike|Intian itsenäisyysliikkeen]] tärkeimmistä johtajista ja itsenäisen [[Intia]]n ensimmäinen [[Intian pääministeri|pääministeri]]. Hän toimi tehtävässä 15. elokuuta 1947 lähtien kuolemaansa asti.<ref name="EB"/>


Hänen ainoa tyttärensä [[Indira Gandhi]] ja tämän poika [[Rajiv Gandhi]] toimivat molemmat myös Intian pääministereinä.
Hänen ainoa tyttärensä [[Indira Gandhi]] ja tämän poika [[Rajiv Gandhi]] toimivat molemmat myös Intian pääministereinä.<ref name="Ikeda"/>


== Nuoruus ja poliittisen uran alku ==
==Elämäkerta==
Jawaharlal Nehru syntyi [[Allahabad]]issa rikkaan lakimiehen [[Motilal Nehru]]n ja tämän vaimon Swarupanin poikana. Motilal Nehru oli varhainen itsenäisyysaktivisti ja [[Indian National Congress|Kongressipuolueen]] johtaja.Nehru suku oli taustaltaan [[Kashmir]]in [[bramiini|bramiineja]]


Jawaharlal Nehru syntyi [[Allahabad]]issa rikkaan lakimiehen [[Motilal Nehru]]n ja tämän vaimon Swarupanin poikana. Motilal Nehru oli varhainen itsenäisyysaktivisti ja [[Indian National Congress|Kongressipuolueen]] johtaja. Nehru suku oli taustaltaan [[Kashmir]]in [[bramiini|bramiineja]].<ref name="EB"/> [[Vijaya Lakshmi Pandit]] oli hänen sisarensa.
Nehru kävi koulua [[Englanti|Englannissa]] [[Lontoo]]n [[Harrow School]]issa ja opiskeli [[Cambridgen yliopisto]]ssa [[Trinity College (Cambridge)|Trinity College]]ssa. Hän palasi Intiaan harjoittamaan lakimiehen ammattia ja seurasi isäänsä politiikassa.


Nehru opiskeli kotiopettajien johdolla 16-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen hän kävi koulua [[Britannia]]ssa [[Lontoo]]n [[Harrow School]]issa ja opiskeli [[Cambridgen yliopisto]]ssa [[Trinity College (Cambridge)|Trinity Collegessa]].<ref name="EB"/> Hän palasi Intiaan harjoittamaan lakimiehen ammattia ja seurasi isäänsä politiikassa.
Vanhempiensa järjestämänä Nehru meni naimisiin 17-vuotiaan Kamala Kaulin kanssa 1916. Kamala tuli tunnetusta [[kashmir]]ilaisesta liikemiessuvusta ja synnytti heidän ainoan lapsensa, Indira Priyadarshini Gandhin vuonna 1917. Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin 1936.
[[Kuva:Nehru Gandhi 1937.jpg|thumb|250px|Nehru ja [[Mahatma Gandhi]] vuonna 1937]]
Isä Motilal Nehru oli jo Kongressipuolueen johtohahmo ja toiminut sen puheenjohtajana. Näin nuori Jawaharlal Nehru liittyi odotusten mukaisesti Kongressinpuolueeseen. Pian kuitenkin ilmeni, ettei nuorempi Nehru jakanut isänsä [[liberalismi|liberalistista]] linjaa, vaan hakeutui entisen lakimiehen, Etelä-Afrikassa intialaisten tasa-arvon ja poliittisten oikeuksien puolesta taistelleen [[Mahatma Gandhi]]n seuraan. Gandhi oli tuolloin kansallissankari Champaranin, [[Bihar]]in ja Khedan rauhanomaisen kansalaistottelemattomuusliikkeen ansiosta.


Vanhempiensa järjestämänä Nehru meni naimisiin 17-vuotiaan Kamala Kaulin kanssa 1916. Kamala tuli tunnetusta [[kashmir]]ilaisesta liikemiessuvusta ja synnytti heidän ainoan lapsensa, [[Indira Gandhi|Indiran]] vuonna 1917. Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin 1936.<ref name="EB"/>
Nehrun perhe hylkäsi länsimaisen elämäntyylinsä Gandhin esikuvan mukaan. Jawaharlal ja Motilal Nehru lopettivat länsimaisten vaatteiden käytön ja ottivat [[hindustani]]n puhekielekseen. Britit pidättivät Nehrun vuosien 1920–1922 tottelemattomuusliikkeen aikana, mutta hänet vapautettiin muutaman kuukauden kuluessa.

Isä Motilal Nehru oli jo [[Intian kongressipuolue]]en johtohahmo ja toiminut sen puheenjohtajana. Näin nuori Jawaharlal Nehru liittyi odotusten mukaisesti kongressipuolueeseen. Pian kuitenkin ilmeni, ettei nuorempi Nehru jakanut isänsä [[Liberalismi|liberalistista]] linjaa, vaan hakeutui entisen lakimiehen, Etelä-Afrikassa intialaisten tasa-arvon ja poliittisten oikeuksien puolesta taistelleen [[Mahatma Gandhi]]n seuraan. Gandhi oli tuolloin kansallissankari Champaranin, [[Bihar]]in ja Khedan rauhanomaisen kansalaistottelemattomuusliikkeen ansiosta.

Nehrun perhe hylkäsi länsimaisen elämäntyylinsä Gandhin esikuvan mukaan. Jawaharlal ja Motilal Nehru lopettivat länsimaisten vaatteiden käytön ja ottivat hindin puhekielekseen. Britit pidättivät Nehrun vuosien 1920–1922 tottelemattomuusliikkeen aikana, mutta hänet vapautettiin muutaman kuukauden kuluessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iloveindia.com/indian-heroes/jawaharlal-nehru.html | Nimeke=Jawaharlal Nehru Biography | Julkaisu=i love india | Ajankohta= | Viitattu=19.7.2013 | Kieli={{en}} }}</ref>


Gandhi lopetti tottelemattomuusliikkeen 1922 [[Chauri Chaura]]n poliisimiesten surman vuoksi. Gandhi vastusti osallistumista uusiin lakisäätäviin neuvostoihin, mutta monet seurasivat [[Chittaranjan Das]]ia ja Motilal Nehrua [[Swaraj Party|Swaraj-puolueeseen]], joka pyrki sabotoimaan hallituksen työskentelyä ja siten kiristämään briteiltä myönnytyksiä. Nehru ei seurannut isäänsä, vaan pysyi Kongressipuolueessa ja Gandhin seuraajana.
Gandhi lopetti tottelemattomuusliikkeen 1922 [[Chauri Chaura]]n poliisimiesten surman vuoksi. Gandhi vastusti osallistumista uusiin lakisäätäviin neuvostoihin, mutta monet seurasivat [[Chittaranjan Das]]ia ja Motilal Nehrua [[Swaraj Party|Swaraj-puolueeseen]], joka pyrki sabotoimaan hallituksen työskentelyä ja siten kiristämään briteiltä myönnytyksiä. Nehru ei seurannut isäänsä, vaan pysyi Kongressipuolueessa ja Gandhin seuraajana.


==Nousu johtoon==
== Nousu johtoon ==

[[Kuva:NehruY.gif|frame|Jawaharlal Nehru 1920-luvulla]]
[[Tiedosto:NehruY.gif|pienois|pysty|Jawaharlal Nehru 1920-luvulla.]]
Nehru valittiin Allahabadin kunnanvaltuuston johtoon 1924 ja hän toimi kaksi vuotta kaupunginjohtajana. Vuodet 1926–1928 Jawaharlal oli yleisintialaisen kongressin komitean pääsihteerinä, josta hän nousi 1929 Gandhin tuella sen puheenjohtajaksi.
Nehru valittiin Allahabadin kunnanvaltuuston johtoon 1924 ja hän toimi kaksi vuotta kaupunginjohtajana. Vuodet 1926–1928 Jawaharlal oli yleisintialaisen kongressin komitean pääsihteerinä, josta hän nousi 1929 Gandhin tuella sen puheenjohtajaksi.


Jawaharlal Nehru osoitti olevansa uuden sukupolven johtaja. Hänen poliittinen ideologiansa oli huomattavasti isäänsä radikaalimpaa. Euroopassa oleskellessaan hän oli tutustunut sosialismiin seuratessaan Irlannin itsenäisyyskamppailua ja Venäjän vallankumousta. Hän oli yksi ensimmäisistä varteenotettavista Intian poliitikoista, joka kannatti Intian täyttä poliittista itsenäisyyttä [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisestä imperiumista]], idea jota olivat alun perin ehdottaneet [[Bhagat Singh]] ja vallankumoukselliset. Vuoden 1928 Kongressin kokouksessa Motilal Nehrun puheenjohtajakaudella Jawaharlal Nehru ja [[Subhash Chandra Bose]] vaativat itsenäisyyttä, kun vanhemmalle polvelle olisi riittänyt [[dominio]]n asema brittiläisen imperiumin alaisuudessa. Tuolloin Gandhi sanoi antavansa briteille kaksi vuotta dominion aseman myöntämiseksi, tai itsenäisyyskamppailu laitettaisiin täyteen käyntiin. Nehru ja Bose antoivat aikaa vuoden. Lontoon hallitus ei vastannut vaatimukseen. Isä Motilal Nehru kuoli 1931.
Jawaharlal Nehru osoitti olevansa uuden sukupolven johtaja. Hänen poliittinen ideologiansa oli huomattavasti isäänsä radikaalimpaa. Euroopassa oleskellessaan hän oli tutustunut [[sosialismi]]in seuratessaan Irlannin itsenäisyyskamppailua ja Venäjän vallankumousta. Hän oli yksi ensimmäisistä varteenotettavista Intian poliitikoista, joka kannatti Intian täyttä poliittista itsenäisyyttä [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisestä imperiumista]], ajatus jota olivat alun perin ehdottaneet [[Bhagat Singh]] ja vallankumoukselliset. Vuoden 1928 Kongressin kokouksessa Motilal Nehrun puheenjohtajakaudella Jawaharlal Nehru ja [[Subhas Chandra Bose]] vaativat itsenäisyyttä, kun vanhemmalle polvelle olisi riittänyt [[dominio]]n asema brittiläisen imperiumin alaisuudessa. Tuolloin Gandhi sanoi antavansa briteille kaksi vuotta dominion aseman myöntämiseksi, tai itsenäisyyskamppailu laitettaisiin täyteen käyntiin. Nehru ja Bose antoivat aikaa vuoden. Lontoon hallitus ei vastannut vaatimukseen. Isä Motilal Nehru kuoli 1931.


Kongressin puheenjohtajana Jawaharlal Nehru julisti Intian itsenäiseksi 26. tammikuuta 1930 [[Lahore]]ssa ja nosti vapaan Intian lipun [[Ravi]]n rannalle. Hänet pidätettiin samana vuonna ja uudelleen 1931 [[suolamarssi]]n aikana.
Kongressin puheenjohtajana Jawaharlal Nehru julisti Intian itsenäiseksi 26. tammikuuta 1930 [[Lahore]]ssa ja nosti vapaan Intian lipun [[Ravi (joki)|Ravin]] rannalle. Hänet pidätettiin samana vuonna ja uudelleen 1931 [[suolamarssi]]n aikana.<ref name="EB"/>


Itsenäisyysliikkeestä tuli menestys ja miljoonia osallistui sen toimintaan. Brittihallitus joutui päättelemään, että suuren hallintoremontin aika oli tullut ja parlamentti sääti Government of India Act 1935:n, joka loi maahan kaksikamarisen parlamentin ja vaalit. Kongressipuolue päätti osallistua vaaleihin, mutta Nehru ei itse asettunut ehdolle, vaan kampanjoi maanlaajuisesti puolueen puolesta. Kongressi muodosti hallituksen seitsemässä yhdestätoista maakunnasta ja sai suurimman paikkamäärän keskuskokoukseen, jonka se oli jo julistanut vallattomaksi. Kongressi sai kuitenkin pitää valtaa maakunnissa, joissa Intia sai ensimmäiset kokemuksensa demokraattisesta itsehallinnosta.
Itsenäisyysliikkeestä tuli menestys ja miljoonia osallistui sen toimintaan. Brittihallitus joutui päättelemään, että suuren hallintouudistuksen aika oli tullut ja parlamentti sääti Government of India Act 1935:n, joka loi maahan kaksikamarisen parlamentin ja vaalit. Kongressipuolue päätti osallistua vaaleihin, mutta Nehru ei itse asettunut ehdolle, vaan kampanjoi maanlaajuisesti puolueen puolesta. Kongressi muodosti hallituksen seitsemässä yhdestätoista maakunnasta ja sai suurimman paikkamäärän keskuskokoukseen, jonka se oli jo julistanut vallattomaksi. Kongressi sai kuitenkin pitää valtaa maakunnissa, joissa Intia sai ensimmäiset kokemuksensa demokraattisesta itsehallinnosta.<ref name="EB"/>


==Sosialismi ja "Quit India"==
== Sosialismi ja ”Quit India” ==


[[Tiedosto:Gandhi and Nehru 1942.jpg|pienois|Nehru ja [[Mahatma Gandhi]] vuonna 1942.]]
Nehru valittiin uudelleen Kongressin puheenjohtajaksi 1936 ja 1937. Kuuluissa puheessaan [[Lucknow]]ssa hän ajoi läpi Avadin päätöksen, joka määritteli [[sosialismi]]n tulevaisuuden vapaan Intian hallituksen perustaksi. Tässä hän onnistui vastoin Kongressin merkittävien johtajien kantaa, mukaan lukien Gandhin ja [[Sardar Patel]]in, jotka vastustivat sitä eri syistä. Saadakseen tukea Nehru sanoi, ettei päätös sitonut Kongressia sosialismiin, vaan puolueen päätavoite oli Intian itsenäisyys. Kannoissaan Nehru oli lähestynyt Kongressin sosialistisiipeä, ja hänen voittonsa puolueen oikeistosta 1936 ja [[Tripura]]n kokouksen kaaos 1939, jonka jälkeen hänen tärkein jäljellä ollut kilpailijansa [[Subhash Chandra Bose]] jätti puolueen ja perusti oman All India Forward Blocinsa, jätti Nehrun ilman haastajia ja teki hänestä sukupolvensa nationalistien johtajan.
Nehru valittiin uudelleen Kongressin puheenjohtajaksi 1936 ja 1937. Kuuluissa puheessaan [[Lucknow]]ssa hän ajoi läpi Avadin päätöksen, joka määritteli sosialismin tulevaisuuden vapaan Intian hallituksen perustaksi. Tässä hän onnistui vastoin Kongressin merkittävien johtajien kantaa, mukaan lukien Gandhin ja [[Vallabhbhai Patel]]in, jotka vastustivat sitä eri syistä. Saadakseen tukea Nehru sanoi, ettei päätös sitonut Kongressia sosialismiin, vaan puolueen päätavoite oli Intian itsenäisyys. Kannoissaan Nehru oli lähestynyt Kongressin sosialistisiipeä, ja hänen voittonsa puolueen oikeistosta 1936 ja [[Tripura]]n kokouksen kaaos 1939, jonka jälkeen hänen tärkein jäljellä ollut kilpailijansa [[Subhas Chandra Bose]] jätti puolueen ja perusti oman All India Forward Blocinsa, jätti Nehrun ilman haastajia ja teki hänestä sukupolvensa nationalistien johtajan.


Kun toinen maailmansota syttyi Nehru ja Kongressipuolue tuomitsivat Intian hallituksen päätöksen liittyä sotaan. Heitä suututti se, että Intian [[varakuningas]] oli tehnyt päätöksen kuulematta nationalistien johtoa. Nationalistit olivat eri mieltä siitä miten reagoida tähän. Nehru ja Patel tarjosivat briteille yhteistyötä ja tukea sotaan sillä ehdolla, että britit antaisivat Intialle poliittisen vapauden sodan jälkeen. Gandhi vastusti tätä, ja ensi kertaa Kongressin enemmistö toimi vastoin hänen tahtoaan. Muutamat brittivirkamiehet ja poliitikot tukivat tarjousta ja pitivät Intian tukea tärkeänä, mutta tarjous hylättiin kun [[Winston Churchill]]in uusi, kaikille itsenäisyyshankkeille vihamielinen hallitus tuli valtaan.
Kun toinen maailmansota syttyi, Nehru ja Kongressipuolue tuomitsivat Intian hallituksen päätöksen liittyä sotaan. Heitä suututti se, että Intian [[varakuningas]] oli tehnyt päätöksen kuulematta nationalistien johtoa. Nationalistit olivat eri mieltä siitä miten reagoida tähän. Nehru ja Patel tarjosivat briteille yhteistyötä ja tukea sotaan sillä ehdolla, että britit antaisivat Intialle poliittisen vapauden sodan jälkeen. Gandhi vastusti tätä, ja ensi kertaa kongressin enemmistö toimi vastoin hänen tahtoaan. Muutamat brittivirkamiehet ja poliitikot tukivat tarjousta ja pitivät Intian tukea tärkeänä, mutta tarjous hylättiin kun [[Winston Churchill]]in uusi, kaikille itsenäisyyshankkeille vihamielinen hallitus tuli valtaan.


Kongressipuolue määräsi kaikki valitut jäsenensä keskushallituksessa ja maakunnissa eroamaan ja toinen kansallinen taistelu näytti olevan edessä. Nehru ja [[maulana Azad]] suhtautuivat penseästi Gandhin vaatimukseen kapinasta ja uskoivat brittien vielä joutuvan myöntymään itsenäisyyteen vastineeksi Intian tuesta. Vaikka monet Intian puolueet vielä vastustivat sitä, Gandhi ja Sardar Patel vakuuttivat Nehrun, Azadin ja koko Kongressipuolueen, että oli aika viimeiselle taistolle heikentynyttä Brittiläistä imperiumia vastaan.
Kongressipuolue määräsi kaikki valitut jäsenensä keskushallituksessa ja maakunnissa eroamaan ja toinen kansallinen taistelu näytti olevan edessä. Nehru ja [[Abul Kalam Azad]] suhtautuivat penseästi Gandhin vaatimukseen kapinasta ja uskoivat brittien vielä joutuvan myöntymään itsenäisyyteen vastineeksi Intian tuesta. Vaikka monet Intian puolueet vielä vastustivat sitä, Gandhi ja Vallabhbhai Patel vakuuttivat Nehrun, Azadin ja koko Kongressipuolueen, että oli aika viimeiselle taistolle heikentynyttä Britannian imperiumia vastaan.


13. elokuuta 1942 aloitettiin Quit India -liike. Kongressipuolue vaati välitöntä itsenäisyyttä ja sanoi että vain itsenäinen Intia voisi päättää sotaan osallistumisesta. Kaikkia intialaisia kehotettiin boikotoimaan brittiläisiä tuotteita, instituutioita, tehtaita, julkisia palveluja ja hallituksen ohjelmia. Suuria lakkoja, protesteja ja mielenosoituksia puhkesi ympäri Intiaa, ja vaikka kaikki poliittiset puolueet eivät osallistuneet, ja Gandhi ja koko Kongressin komitea pidätettiin välittömästi, tämä oli vakavin kapina koko brittihallinnon historiassa. Kongressin komitea vangittiin vankilaksi muutettuun linnoitukseen [[Ahmednagar]]issa ja Gandhi heistä erilleen [[Pune]]en. Britit valmistelivat johtajien karkottamista, mutta pidättäytyivät siitä uskoessaan viimeistenkin järjestysten rippeiden katoavan kansan vihastuessa. Satoja tuhansia Intian vapaustaistelijoita pidätettiin ja tuhansia kuoli poliisin tulituksessa.
Kongressipuolue aloitti 13. elokuuta 1942 Quit India -liikkeen. Siinä kongressipuolue vaati välitöntä itsenäisyyttä ja sanoi että vain itsenäinen Intia voisi päättää sotaan osallistumisesta. Kaikkia intialaisia kehotettiin boikotoimaan brittiläisiä tuotteita, instituutioita, tehtaita, julkisia palveluja ja hallituksen ohjelmia. Suuria lakkoja, protesteja ja mielenosoituksia puhkesi ympäri Intiaa, ja vaikka kaikki poliittiset puolueet eivät osallistuneet, ja Gandhi ja koko Kongressin komitea pidätettiin välittömästi, tämä oli vakavin kapina koko brittihallinnon historiassa. Kongressin komitea vangittiin vankilaksi muutettuun linnoitukseen [[Ahmednagar]]issa ja Gandhi heistä erilleen [[Pune]]en. Britit valmistelivat johtajien karkottamista, mutta pidättäytyivät siitä uskoessaan viimeistenkin järjestysten rippeiden katoavan kansan vihastuessa. Satoja tuhansia Intian vapaustaistelijoita pidätettiin ja tuhansia kuoli poliisin tulituksessa.


Nehru ja Kongressin johtajat pidätettiin 32 kuukauden ajaksi, jonka aikana hän kirjoitti teosta ''The Discovery of India'' (भारत एक खोज) Intian historiasta ja kulttuurista.
Nehru ja Kongressin johtajat pidätettiin 32 kuukauden ajaksi, jonka aikana hän kirjoitti teosta ''The Discovery of India'' (भारत एक खोज) Intian historiasta ja kulttuurista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://penguin.co.in/book/non-fiction/discovery-of-india/ | Nimeke=Discovery of India | Tekijä=| Ajankohta=| Julkaisu=Penguin books | Viitattu=4.11.2018 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://nehruportal.nic.in/prison | Nimeke=In Prison | Julkaisu=Nehru Portal | Viitattu=4.11.2018 | Kieli={{en}} }}</ref>


== Intia itsenäistyy ==
== Intia itsenäistyy ==
Rivi 61: Rivi 66:
Sodan päätyttyä Nehru ja muu Kongressin johto vapautettiin. Britannian käänteentekevissä vaaleissa sodan jälkeen 1945 Churchillin konservatiivit kärsivät murskatappion ja työväenpuolueen [[Clement Attlee]] muodosti hallituksen. Uusi sosialistihallitus alkoi valmistella Intian itsenäistymistä.
Sodan päätyttyä Nehru ja muu Kongressin johto vapautettiin. Britannian käänteentekevissä vaaleissa sodan jälkeen 1945 Churchillin konservatiivit kärsivät murskatappion ja työväenpuolueen [[Clement Attlee]] muodosti hallituksen. Uusi sosialistihallitus alkoi valmistella Intian itsenäistymistä.


Vuonna 1946 Kongressipuolue kokoontui puoluekokoukseensa tietäen, että sen valitsemasta puheenjohtajasta tulisi Intian hallituksen johtaja. Nehrun päävastustaja oli [[Sardan Vallabhi Patei]]. Kukaan ei asettanut Nehrua ehdolle, mutta valmisteleva komitea teki alustavan ehdotuksen. Uskotaan että Gandhi pyysi Patelia luopumaan ehdokkuudestaan Nehrun hyväksi, mutta tämä dokumentoimattomaksi jäänyt episodi on intialaisten historioitsijoiden keskuudessa jyrkän kiistanalainen.
Vuonna 1946 Kongressipuolue kokoontui puoluekokoukseensa tietäen, että sen valitsemasta puheenjohtajasta tulisi Intian hallituksen johtaja. Nehrun päävastustaja oli [[Vallabhbhai Patel]]. Kukaan ei asettanut Nehrua ehdolle, mutta valmisteleva komitea teki alustavan ehdotuksen. Uskotaan että Gandhi pyysi Patelia luopumaan ehdokkuudestaan Nehrun hyväksi, mutta tämä dokumentoimattomaksi jäänyt episodi on intialaisten historioitsijoiden keskuudessa jyrkän kiistanalainen.


Vuonna 1946 järjestettiin perustuslakia laativan kokouksen vaalit. Kongressipuolue hallitsi keskushallitusta ja suurinta osaa [[Brittiläinen Intia|Brittiläisen Intian]] maakuntia. Yleisintialainen muslimiliitto [[Muhammad Ali Jinnah]]in johdolla nousi Kongressin päähaastajaksi. Liitto vaati erillistä valtiota muslimeille ja nautti monien Intian muslimien tukea.
Vuonna 1946 järjestettiin perustuslakia laativan kokouksen vaalit. Kongressipuolue hallitsi keskushallitusta ja suurinta osaa [[Brittiläinen Intia|Brittiläisen Intian]] maakuntia. [[Yleisintialainen muslimiliitto]] [[Muhammad Ali Jinnah]]in johdolla nousi Kongressin päähaastajaksi. Liitto vaati erillistä valtiota muslimeille ja nautti monien Intian muslimien tukea.


Nehru ja Kongressipuolue vastustivat jyrkästi Intian jakoa, mutteivat myöskään olleet valmiit myönnytyksiin Muslimiliitolle tämän estämiseksi. Brittihallituksen lähetystö Sir [[Stafford Cripps]]in johtamana jätti toukokuun 16. päivän suunnitelman jakaa Intia autonomisiin maakuntiin jotka ryhmitettäisiin uskonnon mukaan. Toinen suunnitelma 16. kesäkuuta esitti Intian jakamista uskontorajojen mukaan ja salli ruhtinaskuntien päättää liittymisestä maahan tai itsenäisyydestä. Kongressi arvosteli 16. toukokuuta suunnitelmaa ja hylkäsi jälkimmäisen. Jinnahin muslimiliitto hyväksyi molemmat. Kongressi päätti kuitenkin ottaa käyttöön ensimmäisen, mutta ilman ryhmittelyjä, mitä Jinnah arvosteli epärehellisyydeksi ja veti tukensa suunnitelmalta. Muslimiliitto boikotoi kokousta, joten se jäi kokonaan Kongressipuolueen haltuun. Nehrusta tuli varakuninkaan hallituksen varapuheenjohtaja, [[de facto]] valtionpäämies.
Nehru ja Kongressipuolue vastustivat jyrkästi Intian jakoa, eivätkä myöskään olleet valmiit myönnytyksiin Muslimiliitolle tämän estämiseksi. Brittihallituksen lähetystö Sir [[Stafford Cripps]]in johtamana jätti toukokuun 16. päivän suunnitelman jakaa Intia autonomisiin maakuntiin jotka ryhmitettäisiin uskonnon mukaan. Toinen suunnitelma 16. kesäkuuta esitti Intian jakamista uskontorajojen mukaan ja salli ruhtinaskuntien päättää liittymisestä maahan tai itsenäisyydestä. Kongressi arvosteli 16. toukokuuta suunnitelmaa ja hylkäsi jälkimmäisen. Jinnahin muslimiliitto hyväksyi molemmat. Kongressi päätti kuitenkin ottaa käyttöön ensimmäisen, mutta ilman ryhmittelyjä, mitä Jinnah arvosteli epärehellisyydeksi ja veti tukensa suunnitelmalta. Muslimiliitto boikotoi kokousta, joten se jäi kokonaan Kongressipuolueen haltuun. Nehrusta tuli varakuninkaan hallituksen varapuheenjohtaja, [[de facto]] valtionpäämies.


Muslimiliiton rauhanomaiseksi tarkoitettu suoran toiminnan päivä 16. elokuuta 1946 jätti 3&nbsp;000 hindua ja 7&nbsp;000 muslimia kuolleeksi seuraavien kuukausien aikana. Kongressipuolue pelkäsi kaaosta ja salli muslimiliiton palata kokoukseen. Uudet ministerit eivät hyväksyneet Nehrun johtoasemaa ja neuvoston kaikki päätökset ajautuivat umpikujaan.
Muslimiliiton rauhanomaiseksi tarkoitettu suoran toiminnan päivä 16. elokuuta 1946 tuotti 3&nbsp;000 hindun ja 7&nbsp;000 muslimin kuoleman seuraavien kuukausien aikana. Kongressipuolue pelkäsi kaaosta ja salli muslimiliiton palata kokoukseen. Uudet ministerit eivät hyväksyneet Nehrun johtoasemaa ja neuvoston kaikki päätökset ajautuivat umpikujaan.


Kun poliittinen tilanne oli jumiutunut ja tilanne lähestyi sisällissotaa hindujen ja muslimien välillä, Nehru ja Sardar Patel tukivat [[Lordi Mountbatten]]in, viimeisen varakuninkaan suunnitelmaa jakaa Intia Intiaan ja muslimien Pakistaniin. Perustuslaillinen kokous hyväksyi jaon kesäkuussa 1947.
Kun poliittinen tilanne oli jumiutunut ja tilanne lähestyi sisällissotaa hindujen ja muslimien välillä, Nehru ja Vallabhbhai Patel tukivat [[Louis Mountbatten]]in, viimeisen varakuninkaan suunnitelmaa [[Intian jako|jakaa Intia]] Intiaan ja muslimien [[Pakistan]]iin. Perustuslaillinen kokous hyväksyi jaon kesäkuussa 1947.


15. elokuuta 1947 Intiasta tuli itsenäinen valtio ja Jawaharlal Nehrusta tuli tuli 58-vuotiaana sen ensimmäinen pääministeri.
15. elokuuta 1947 Intiasta tuli itsenäinen valtio ja Jawaharlal Nehrusta tuli 58-vuotiaana sen ensimmäinen pääministeri.<ref name="EB"/>


== Itsenäisen Intian pääministerinä ==
== Itsenäisen Intian pääministerinä ==


[[Tiedosto:Jawaharlal Nehru signing Indian Constitution.jpg|pienois|Nehru allekirjoittamassa [[Intian perustuslaki|Intian perustuslain]] noin vuonna 1950.]]
Nehru ja Kiinan pääministeri [[Zhou Enlai]] neuvottelivat kauppasopimuksen [[Tiibet]]istä [[New Delhi]]ssä 29. huhtikuuta 1954. Sopimus sisälsi viisi rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatetta (panch shila), jotka määräsivät maiden keskinäiset suhteet.
Nehru ja Kiinan pääministeri [[Zhou Enlai]] neuvottelivat kauppasopimuksen [[Tiibet]]istä [[New Delhi]]ssä 29. huhtikuuta 1954. Sopimus sisälsi viisi rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatetta (''panch shila''), jotka määräsivät maiden keskinäiset suhteet.


1. Toistensa itsenäisyyden kunnioittaminen
# Toistensa itsenäisyyden kunnioittaminen
# Hyökkäämättömyys
# Toistensa sisäisiin asioihin puuttumattomuus
# Tasa-arvoisuus
# Molemminpuoliset edut ja rauhanomainen rinnakkaiselo.


Kuitenkin tiibetiläiset nousivat Kiinaa vastaan kapinaan 1958–1959. Tiibetin uskonnollinen hallitsija [[14. dalai-lama]] pakeni Intiaan. Pääministeri Nehru antoi hänelle turvapaikan Intiasta. Tämä kärjisti Kiinan ja Intian välejä ja johti [[Kiinan–Intian sota|maiden väliseen sotaan]] vuonna 1962.
2. Hyökkäämättömyys


Intian armeija miehitti [[Portugali]]ille kuuluneen [[Portugalin Intia|Goan siirtokunnan]] vuonna 1961 vetoamalla [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] päätöslauselmaan 1514, joka tuomitsee kaiken kolonialismin maailmassa ja kehottaa näin ollen siirtomaiden itsenäisyyttä tai itsemääräämistä.
3. Toistensa sisäisiin asioihin puuttumattomuus


== Talouspolitiikka ==
4. Tasa-arvoisuus


Nehru oli kiinnostunut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Viisivuotissuunnitelma|viisivuotissuunnitelmista]]. Nehru uskoi [[Sekatalous|sekatalouteen]]. Hän toivoi [[Intian talous|Intian talouden]] olevan osittain [[Kapitalismi|kapitalistinen]], valtion roolin ollessa [[Suunnitelmatalous|talouden säätelyssä]]. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman pääpaino oli maatalouden kehittämisessä. Talouden tulokset olivat hyviä vuosina 1950–1955. Teollistaminen tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi toisen viisivuotissuunnitelman aikana, raskaan teollisuuden tulos oli hyvä vuosina 1956–1960. Maataloudessa koettiin kuitenkin huono sato vuosina 1958–1959. Maataloudessa jouduttiin turvautumaan [[vilja]]n tuontiin. Kolmas Nehrun viisivuotissuunnitelma oli vuosina 1961–1965. Maataloustuotanto tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tavoitteesta jäätiin kuitenkin vanhojen uskomusten ja ennakkoluulojen vuoksi.
5. Molemminpuoliset edut ja rauhanomainen rinnakkaiselo


== Ulkopolitiikka ==
Kuitenkin tiibettiläiset nousivat Kiinaa vastaan kapinaan 1958–1959. Tiibetin uskonnollinen hallitsija [[Dalai Lama]] pakeni Intiaan. Pääministeri Nehru antoi Dalai Lamalle turvapaikan Intiasta. Tämä kärjisti Kiinan ja Intian välejä ja johti maiden väliseen sotaan vuonna 1962.


Nehru suosi ulkopolitiikassa liittoutumattomuutta ja hän toimi [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeen]] johtajana jonka hän oli perustanut yhdessä [[Jugoslavia]]n presidentin [[Tito]]n ja [[Egypti]]n presidentti [[Nasser]]in kanssa. Nehru joutui kohtaamaan [[Pakistan]]in vastarinnan, tuloksena oli [[ensimmäinen Intian–Pakistanin sota]] (1947–1949). Nehru ei vastustanut kiinalaisten Tiibetin valtausta. Tosiasiassa se tarkoitti [[puskurivaltio]]n muodostumista Kiinan ja Intian välillä, vaikkakin Dalai-lama oli asettunut pakolaishallituksen johtoon Intiassa. Intia kärsi sotilaallisen tappion Kiinan kansantasavallalle [[Kiinan–Intian sota|Kiinan–Intian sodassa]] lokakuussa 1962. Tuolloin Nehrun terveys romahti nopeasti. Hän kuoli vuonna 1964. Nehrun tuhka ripoteltiin [[Yamuna]]-jokeen.
Intian armeija joutui puuttumaan tapahtumiin [[Goa]]ssa vallankaappausyrityksen estämiseen vuonna 1961.


== Talouspolitiikka ==
== Lähteet ==
{{Viitteet|viitteet=
Nehru oli kiinnostunut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Viisivuotissuunnitelma|viisivuotissuunnitelmista]]. Nehru uskoi [[sekatalous|sekatalouteen]]. Nehru toivoi [[Intian talous|Intian talouden]] olevan osittain [[kapitalismi|kapitalistinen]], valtion roolin ollessa [[Suunnitelmatalous|talouden säätelyssä]]. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman pääpaino oli maatalouden kehittämisessä. Talouden tulokset olivat hyviä vuosina 1950–1955. Teollistaminen tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi toisen viisivuotissuunnitelman aikana, raskaan teollisuuden tulos oli hyvä vuosina 1956–1960. Maataloudessa koettiin kuitenkin huono sato vuosina 1958–1959. Maataloudessa jouduttiin turvautumaan [[vilja]]n tuontiin. Kolmas Nehrun viisivuotissuunnitelma oli vuosina 1961–1965. Maataloustuotanto tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tavoitteesta jäätiin kuitenkin vanhojen uskomusten ja ennakkoluulojen vuoksi.


<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.britannica.com/biography/Jawaharlal-Nehru | Nimeke=Jawaharlal Nehru | Julkaisu=Encyclopædia Britannica | Viitattu=8.7.2024 | Kieli={{en}} }}</ref>
== Ulkopolitiikka ==


<ref name="Ikeda">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sgiquarterly.org/global2009Oct-1.html | Tekijä=Ikeda, Daisaku | Nimeke=Rajiv Gandhi – A Life of Selfless Commitment to the People | Julkaisu=SGI Quarterly | Viitattu=19.7.2013 | Kieli={{en}} | Arkisto=https://web.archive.org/web/20160608091514/http://www.sgiquarterly.org/global2009Oct-1.html | Arkistoitu=8.6.2016}}</ref>
Nehru suosi ulkopolitiikassa liittoutumattomuutta ja hän toimi [[Sitoutumattomien maiden liike]]en johtajana jonka hän oli perustanut yhdessä [[Jugoslavia]]n presidentin [[Tito]]n ja [[Egypti]]n presidentti [[Nasser]]in kanssa. Nehru joutui kohtaamaan [[Pakistan]]in vastarinnan, tuloksena oli [[ensimmäinen Intian–Pakistanin sota]] (1947–1949). Nehru ei vastustanut kiinalaisten Tiibetin valtausta. Tosiasiassa se tarkoitti [[puskurivaltio]]n muodostumista Kiinan ja Intian välillä, vaikkakin [[Dalai Lama]] oli asettunut pakolaishallituksen johtoon Intiassa. Sotilaallinen tappio Kiinan kansantasavallalle [[Kiinan–Intian sota|Kiinan–Intian sodassa]] lokakuussa 1962.


}}
{{Commonscat|Jawaharlal Nehru}}


== Aiheesta muualla ==
{{Intian pääministerit}}
{{Commonscat-rivi|Jawaharlal Nehru}}

{{DEFAULTSORT:Nehru, Jawaharlal}}


{{Intian pääministerit}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Nehru, Jawaharlal}}
[[Luokka:Intian pääministerit]]
[[Luokka:Intian pääministerit]]
[[Luokka:Ateistiset ajattelijat ja aktivistit]]
[[Luokka:Lok Sabhan jäsenet]]
[[Luokka:Intian kongressipuolueen poliitikot]]
[[Luokka:Humanistit]]
[[Luokka:Juristit]]
[[Luokka:Juristit]]
[[Luokka:Vuonna 1889 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1889 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1964 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1964 kuolleet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[ar:جواهر لال نهرو]]
[[an:Jawaharlal Nehru]]
[[az:Cəvahirləl Nehru]]
[[id:Jawaharlal Nehru]]
[[ms:Jawaharlal Nehru]]
[[bn:জওহরলাল নেহ্‌রু]]
[[jv:Jawaharlal Nehru]]
[[be:Джавахарлал Нэру]]
[[be-x-old:Джавахарлал Нэру]]
[[bs:Džavaharlal Nehru]]
[[br:Jawaharlal Nehru]]
[[bg:Джавахарлал Неру]]
[[ca:Jawaharlal Nehru]]
[[cs:Džaváharlál Néhrú]]
[[cy:Jawaharlal Nehru]]
[[da:Jawaharlal Nehru]]
[[de:Jawaharlal Nehru]]
[[dv:ޖަވާހަރްލާލް ނެހްރޫ]]
[[et:Jawaharlal Nehru]]
[[en:Jawaharlal Nehru]]
[[es:Sri Pandit Jawaharlal Nehru]]
[[eo:Jawaharlal Nehru]]
[[eu:Jawaharlal Nehru]]
[[fa:جواهر لعل نهرو]]
[[hif:Jawaharlal Nehru]]
[[fr:Jawaharlal Nehru]]
[[ga:Jawaharlal Nehru]]
[[gl:Jawaharlal Nehru]]
[[gu:જવાહરલાલ નેહરુ]]
[[ko:자와할랄 네루]]
[[hy:Ջավահարլալ Ներու]]
[[hi:जवाहरलाल नेहरू]]
[[hr:Džavaharlal Nehru]]
[[io:Jawaharlal Nehru]]
[[is:Jawaharlal Nehru]]
[[it:Jawaharlal Nehru]]
[[he:ג'ווהרלל נהרו]]
[[kn:ಪಂ. ಜವಾಹರಲಾಲ್ ನೆಹರು]]
[[ka:ჯავაჰარლალ ნერუ]]
[[kk:Джавахарлал Неру]]
[[sw:Jawaharlal Nehru]]
[[la:Jawaharlal Nehru]]
[[lv:Džavaharlals Neru]]
[[lb:Jawaharlal Nehru]]
[[hu:Dzsaváharlál Nehru]]
[[mk:Џавахарлал Нехру]]
[[ml:ജവഹർലാൽ നെഹ്രു]]
[[mr:जवाहरलाल नेहरू]]
[[arz:جواهرلال نيهرو]]
[[mzn:جواهر لعل نهرو]]
[[mn:Жавахарлал Неру]]
[[my:နေရူး ဂျဝါဟာလာ]]
[[nl:Jawaharlal Nehru]]
[[ne:जवाहरलाल नेहरु]]
[[new:जवाहरलाल नेहरु]]
[[ja:ジャワハルラール・ネルー]]
[[no:Jawaharlal Nehru]]
[[nn:Jawaharlal Nehru]]
[[oc:Jawaharlal Nehru]]
[[or:ଜବାହରଲାଲ ନେହେରୁ]]
[[pnb:نہرو]]
[[pl:Jawaharlal Nehru]]
[[pt:Jawaharlal Nehru]]
[[ro:Jawaharlal Nehru]]
[[qu:Jawaharlal Nehru]]
[[ru:Неру, Джавахарлал]]
[[rue:Джавагарлал Негру]]
[[sa:जवाहरलाल नेह्रू]]
[[scn:Jawaharlal Nehru]]
[[si:ජවහර්ලාල් නේරු]]
[[simple:Jawaharlal Nehru]]
[[sk:Džaváharlál Néhrú]]
[[sl:Džavaharlal Nehru]]
[[sr:Џавахарлал Нехру]]
[[sh:Jawaharlal Nehru]]
[[sv:Jawaharlal Nehru]]
[[ta:ஜவகர்லால் நேரு]]
[[roa-tara:Jawaharlal Nehru]]
[[te:జవహర్‌లాల్ నెహ్రూ]]
[[th:ชวาหระลาล เนห์รู]]
[[vi:Jawaharlal Nehru]]
[[tr:Cevahirlal Nehru]]
[[uk:Джавахарлал Неру]]
[[ur:جواہر لعل نہرو]]
[[war:Jawaharlal Nehru]]
[[yo:Jawaharlal Nehru]]
[[bat-smg:Džavaharlals Neru]]
[[zh:贾瓦哈拉尔·尼赫鲁]]

Nykyinen versio 7. heinäkuuta 2024 kello 23.24

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Jawaharlal Nehru
Intian pääministeri
15. elokuuta 1947 – 27. toukokuuta 1964
Seuraaja Lal Bahadur Shastri
Henkilötiedot
Syntynyt14. marraskuuta 1889
Allahabad, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia
Kuollut27. toukokuuta 1964 (74 vuotta)
New Delhi, Intia
Ammatti asianajaja
ArvonimiPandit
Vanhemmat Swarupani ja Motilal Nehru
Puoliso Kamala Nehru
Tiedot
Puolue Intian kongressipuolue
Tutkinnot Cambridgen yliopisto
Uskonto -
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jawaharlal Nehru (hindiksi जवाहरलाल नेहरू, Javāharlāl Nehrū hi-JawaharlalNehru.ogg [ˈdʒəʋaːɦərˈlaːl ˈneːɦru] (ohje), 14. marraskuuta 1889 – 27. toukokuuta 1964), jota kutsuttiin myös nimellä Pandit Nehru (opettaja Nehru) ja Chacha Nehru (setä Nehru), oli yksi Intian itsenäisyysliikkeen tärkeimmistä johtajista ja itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri. Hän toimi tehtävässä 15. elokuuta 1947 lähtien kuolemaansa asti.[1]

Hänen ainoa tyttärensä Indira Gandhi ja tämän poika Rajiv Gandhi toimivat molemmat myös Intian pääministereinä.[2]

Nuoruus ja poliittisen uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jawaharlal Nehru syntyi Allahabadissa rikkaan lakimiehen Motilal Nehrun ja tämän vaimon Swarupanin poikana. Motilal Nehru oli varhainen itsenäisyysaktivisti ja Kongressipuolueen johtaja. Nehru suku oli taustaltaan Kashmirin bramiineja.[1] Vijaya Lakshmi Pandit oli hänen sisarensa.

Nehru opiskeli kotiopettajien johdolla 16-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen hän kävi koulua Britanniassa Lontoon Harrow Schoolissa ja opiskeli Cambridgen yliopistossa Trinity Collegessa.[1] Hän palasi Intiaan harjoittamaan lakimiehen ammattia ja seurasi isäänsä politiikassa.

Vanhempiensa järjestämänä Nehru meni naimisiin 17-vuotiaan Kamala Kaulin kanssa 1916. Kamala tuli tunnetusta kashmirilaisesta liikemiessuvusta ja synnytti heidän ainoan lapsensa, Indiran vuonna 1917. Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin 1936.[1]

Isä Motilal Nehru oli jo Intian kongressipuolueen johtohahmo ja toiminut sen puheenjohtajana. Näin nuori Jawaharlal Nehru liittyi odotusten mukaisesti kongressipuolueeseen. Pian kuitenkin ilmeni, ettei nuorempi Nehru jakanut isänsä liberalistista linjaa, vaan hakeutui entisen lakimiehen, Etelä-Afrikassa intialaisten tasa-arvon ja poliittisten oikeuksien puolesta taistelleen Mahatma Gandhin seuraan. Gandhi oli tuolloin kansallissankari Champaranin, Biharin ja Khedan rauhanomaisen kansalaistottelemattomuusliikkeen ansiosta.

Nehrun perhe hylkäsi länsimaisen elämäntyylinsä Gandhin esikuvan mukaan. Jawaharlal ja Motilal Nehru lopettivat länsimaisten vaatteiden käytön ja ottivat hindin puhekielekseen. Britit pidättivät Nehrun vuosien 1920–1922 tottelemattomuusliikkeen aikana, mutta hänet vapautettiin muutaman kuukauden kuluessa.[3]

Gandhi lopetti tottelemattomuusliikkeen 1922 Chauri Chauran poliisimiesten surman vuoksi. Gandhi vastusti osallistumista uusiin lakisäätäviin neuvostoihin, mutta monet seurasivat Chittaranjan Dasia ja Motilal Nehrua Swaraj-puolueeseen, joka pyrki sabotoimaan hallituksen työskentelyä ja siten kiristämään briteiltä myönnytyksiä. Nehru ei seurannut isäänsä, vaan pysyi Kongressipuolueessa ja Gandhin seuraajana.

Nousu johtoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jawaharlal Nehru 1920-luvulla.

Nehru valittiin Allahabadin kunnanvaltuuston johtoon 1924 ja hän toimi kaksi vuotta kaupunginjohtajana. Vuodet 1926–1928 Jawaharlal oli yleisintialaisen kongressin komitean pääsihteerinä, josta hän nousi 1929 Gandhin tuella sen puheenjohtajaksi.

Jawaharlal Nehru osoitti olevansa uuden sukupolven johtaja. Hänen poliittinen ideologiansa oli huomattavasti isäänsä radikaalimpaa. Euroopassa oleskellessaan hän oli tutustunut sosialismiin seuratessaan Irlannin itsenäisyyskamppailua ja Venäjän vallankumousta. Hän oli yksi ensimmäisistä varteenotettavista Intian poliitikoista, joka kannatti Intian täyttä poliittista itsenäisyyttä Brittiläisestä imperiumista, ajatus jota olivat alun perin ehdottaneet Bhagat Singh ja vallankumoukselliset. Vuoden 1928 Kongressin kokouksessa Motilal Nehrun puheenjohtajakaudella Jawaharlal Nehru ja Subhas Chandra Bose vaativat itsenäisyyttä, kun vanhemmalle polvelle olisi riittänyt dominion asema brittiläisen imperiumin alaisuudessa. Tuolloin Gandhi sanoi antavansa briteille kaksi vuotta dominion aseman myöntämiseksi, tai itsenäisyyskamppailu laitettaisiin täyteen käyntiin. Nehru ja Bose antoivat aikaa vuoden. Lontoon hallitus ei vastannut vaatimukseen. Isä Motilal Nehru kuoli 1931.

Kongressin puheenjohtajana Jawaharlal Nehru julisti Intian itsenäiseksi 26. tammikuuta 1930 Lahoressa ja nosti vapaan Intian lipun Ravin rannalle. Hänet pidätettiin samana vuonna ja uudelleen 1931 suolamarssin aikana.[1]

Itsenäisyysliikkeestä tuli menestys ja miljoonia osallistui sen toimintaan. Brittihallitus joutui päättelemään, että suuren hallintouudistuksen aika oli tullut ja parlamentti sääti Government of India Act 1935:n, joka loi maahan kaksikamarisen parlamentin ja vaalit. Kongressipuolue päätti osallistua vaaleihin, mutta Nehru ei itse asettunut ehdolle, vaan kampanjoi maanlaajuisesti puolueen puolesta. Kongressi muodosti hallituksen seitsemässä yhdestätoista maakunnasta ja sai suurimman paikkamäärän keskuskokoukseen, jonka se oli jo julistanut vallattomaksi. Kongressi sai kuitenkin pitää valtaa maakunnissa, joissa Intia sai ensimmäiset kokemuksensa demokraattisesta itsehallinnosta.[1]

Sosialismi ja ”Quit India”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nehru ja Mahatma Gandhi vuonna 1942.

Nehru valittiin uudelleen Kongressin puheenjohtajaksi 1936 ja 1937. Kuuluissa puheessaan Lucknowssa hän ajoi läpi Avadin päätöksen, joka määritteli sosialismin tulevaisuuden vapaan Intian hallituksen perustaksi. Tässä hän onnistui vastoin Kongressin merkittävien johtajien kantaa, mukaan lukien Gandhin ja Vallabhbhai Patelin, jotka vastustivat sitä eri syistä. Saadakseen tukea Nehru sanoi, ettei päätös sitonut Kongressia sosialismiin, vaan puolueen päätavoite oli Intian itsenäisyys. Kannoissaan Nehru oli lähestynyt Kongressin sosialistisiipeä, ja hänen voittonsa puolueen oikeistosta 1936 ja Tripuran kokouksen kaaos 1939, jonka jälkeen hänen tärkein jäljellä ollut kilpailijansa Subhas Chandra Bose jätti puolueen ja perusti oman All India Forward Blocinsa, jätti Nehrun ilman haastajia ja teki hänestä sukupolvensa nationalistien johtajan.

Kun toinen maailmansota syttyi, Nehru ja Kongressipuolue tuomitsivat Intian hallituksen päätöksen liittyä sotaan. Heitä suututti se, että Intian varakuningas oli tehnyt päätöksen kuulematta nationalistien johtoa. Nationalistit olivat eri mieltä siitä miten reagoida tähän. Nehru ja Patel tarjosivat briteille yhteistyötä ja tukea sotaan sillä ehdolla, että britit antaisivat Intialle poliittisen vapauden sodan jälkeen. Gandhi vastusti tätä, ja ensi kertaa kongressin enemmistö toimi vastoin hänen tahtoaan. Muutamat brittivirkamiehet ja poliitikot tukivat tarjousta ja pitivät Intian tukea tärkeänä, mutta tarjous hylättiin kun Winston Churchillin uusi, kaikille itsenäisyyshankkeille vihamielinen hallitus tuli valtaan.

Kongressipuolue määräsi kaikki valitut jäsenensä keskushallituksessa ja maakunnissa eroamaan ja toinen kansallinen taistelu näytti olevan edessä. Nehru ja Abul Kalam Azad suhtautuivat penseästi Gandhin vaatimukseen kapinasta ja uskoivat brittien vielä joutuvan myöntymään itsenäisyyteen vastineeksi Intian tuesta. Vaikka monet Intian puolueet vielä vastustivat sitä, Gandhi ja Vallabhbhai Patel vakuuttivat Nehrun, Azadin ja koko Kongressipuolueen, että oli aika viimeiselle taistolle heikentynyttä Britannian imperiumia vastaan.

Kongressipuolue aloitti 13. elokuuta 1942 Quit India -liikkeen. Siinä kongressipuolue vaati välitöntä itsenäisyyttä ja sanoi että vain itsenäinen Intia voisi päättää sotaan osallistumisesta. Kaikkia intialaisia kehotettiin boikotoimaan brittiläisiä tuotteita, instituutioita, tehtaita, julkisia palveluja ja hallituksen ohjelmia. Suuria lakkoja, protesteja ja mielenosoituksia puhkesi ympäri Intiaa, ja vaikka kaikki poliittiset puolueet eivät osallistuneet, ja Gandhi ja koko Kongressin komitea pidätettiin välittömästi, tämä oli vakavin kapina koko brittihallinnon historiassa. Kongressin komitea vangittiin vankilaksi muutettuun linnoitukseen Ahmednagarissa ja Gandhi heistä erilleen Puneen. Britit valmistelivat johtajien karkottamista, mutta pidättäytyivät siitä uskoessaan viimeistenkin järjestysten rippeiden katoavan kansan vihastuessa. Satoja tuhansia Intian vapaustaistelijoita pidätettiin ja tuhansia kuoli poliisin tulituksessa.

Nehru ja Kongressin johtajat pidätettiin 32 kuukauden ajaksi, jonka aikana hän kirjoitti teosta The Discovery of India (भारत एक खोज) Intian historiasta ja kulttuurista.[4][5]

Intia itsenäistyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä Nehru ja muu Kongressin johto vapautettiin. Britannian käänteentekevissä vaaleissa sodan jälkeen 1945 Churchillin konservatiivit kärsivät murskatappion ja työväenpuolueen Clement Attlee muodosti hallituksen. Uusi sosialistihallitus alkoi valmistella Intian itsenäistymistä.

Vuonna 1946 Kongressipuolue kokoontui puoluekokoukseensa tietäen, että sen valitsemasta puheenjohtajasta tulisi Intian hallituksen johtaja. Nehrun päävastustaja oli Vallabhbhai Patel. Kukaan ei asettanut Nehrua ehdolle, mutta valmisteleva komitea teki alustavan ehdotuksen. Uskotaan että Gandhi pyysi Patelia luopumaan ehdokkuudestaan Nehrun hyväksi, mutta tämä dokumentoimattomaksi jäänyt episodi on intialaisten historioitsijoiden keskuudessa jyrkän kiistanalainen.

Vuonna 1946 järjestettiin perustuslakia laativan kokouksen vaalit. Kongressipuolue hallitsi keskushallitusta ja suurinta osaa Brittiläisen Intian maakuntia. Yleisintialainen muslimiliitto Muhammad Ali Jinnahin johdolla nousi Kongressin päähaastajaksi. Liitto vaati erillistä valtiota muslimeille ja nautti monien Intian muslimien tukea.

Nehru ja Kongressipuolue vastustivat jyrkästi Intian jakoa, eivätkä myöskään olleet valmiit myönnytyksiin Muslimiliitolle tämän estämiseksi. Brittihallituksen lähetystö Sir Stafford Crippsin johtamana jätti toukokuun 16. päivän suunnitelman jakaa Intia autonomisiin maakuntiin jotka ryhmitettäisiin uskonnon mukaan. Toinen suunnitelma 16. kesäkuuta esitti Intian jakamista uskontorajojen mukaan ja salli ruhtinaskuntien päättää liittymisestä maahan tai itsenäisyydestä. Kongressi arvosteli 16. toukokuuta suunnitelmaa ja hylkäsi jälkimmäisen. Jinnahin muslimiliitto hyväksyi molemmat. Kongressi päätti kuitenkin ottaa käyttöön ensimmäisen, mutta ilman ryhmittelyjä, mitä Jinnah arvosteli epärehellisyydeksi ja veti tukensa suunnitelmalta. Muslimiliitto boikotoi kokousta, joten se jäi kokonaan Kongressipuolueen haltuun. Nehrusta tuli varakuninkaan hallituksen varapuheenjohtaja, de facto valtionpäämies.

Muslimiliiton rauhanomaiseksi tarkoitettu suoran toiminnan päivä 16. elokuuta 1946 tuotti 3 000 hindun ja 7 000 muslimin kuoleman seuraavien kuukausien aikana. Kongressipuolue pelkäsi kaaosta ja salli muslimiliiton palata kokoukseen. Uudet ministerit eivät hyväksyneet Nehrun johtoasemaa ja neuvoston kaikki päätökset ajautuivat umpikujaan.

Kun poliittinen tilanne oli jumiutunut ja tilanne lähestyi sisällissotaa hindujen ja muslimien välillä, Nehru ja Vallabhbhai Patel tukivat Louis Mountbattenin, viimeisen varakuninkaan suunnitelmaa jakaa Intia Intiaan ja muslimien Pakistaniin. Perustuslaillinen kokous hyväksyi jaon kesäkuussa 1947.

15. elokuuta 1947 Intiasta tuli itsenäinen valtio ja Jawaharlal Nehrusta tuli 58-vuotiaana sen ensimmäinen pääministeri.[1]

Itsenäisen Intian pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nehru allekirjoittamassa Intian perustuslain noin vuonna 1950.

Nehru ja Kiinan pääministeri Zhou Enlai neuvottelivat kauppasopimuksen Tiibetistä New Delhissä 29. huhtikuuta 1954. Sopimus sisälsi viisi rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatetta (panch shila), jotka määräsivät maiden keskinäiset suhteet.

  1. Toistensa itsenäisyyden kunnioittaminen
  2. Hyökkäämättömyys
  3. Toistensa sisäisiin asioihin puuttumattomuus
  4. Tasa-arvoisuus
  5. Molemminpuoliset edut ja rauhanomainen rinnakkaiselo.

Kuitenkin tiibetiläiset nousivat Kiinaa vastaan kapinaan 1958–1959. Tiibetin uskonnollinen hallitsija 14. dalai-lama pakeni Intiaan. Pääministeri Nehru antoi hänelle turvapaikan Intiasta. Tämä kärjisti Kiinan ja Intian välejä ja johti maiden väliseen sotaan vuonna 1962.

Intian armeija miehitti Portugaliille kuuluneen Goan siirtokunnan vuonna 1961 vetoamalla Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaan 1514, joka tuomitsee kaiken kolonialismin maailmassa ja kehottaa näin ollen siirtomaiden itsenäisyyttä tai itsemääräämistä.

Talouspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nehru oli kiinnostunut Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmista. Nehru uskoi sekatalouteen. Hän toivoi Intian talouden olevan osittain kapitalistinen, valtion roolin ollessa talouden säätelyssä. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman pääpaino oli maatalouden kehittämisessä. Talouden tulokset olivat hyviä vuosina 1950–1955. Teollistaminen tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi toisen viisivuotissuunnitelman aikana, raskaan teollisuuden tulos oli hyvä vuosina 1956–1960. Maataloudessa koettiin kuitenkin huono sato vuosina 1958–1959. Maataloudessa jouduttiin turvautumaan viljan tuontiin. Kolmas Nehrun viisivuotissuunnitelma oli vuosina 1961–1965. Maataloustuotanto tuli tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tavoitteesta jäätiin kuitenkin vanhojen uskomusten ja ennakkoluulojen vuoksi.

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nehru suosi ulkopolitiikassa liittoutumattomuutta ja hän toimi Sitoutumattomien maiden liikkeen johtajana jonka hän oli perustanut yhdessä Jugoslavian presidentin Titon ja Egyptin presidentti Nasserin kanssa. Nehru joutui kohtaamaan Pakistanin vastarinnan, tuloksena oli ensimmäinen Intian–Pakistanin sota (1947–1949). Nehru ei vastustanut kiinalaisten Tiibetin valtausta. Tosiasiassa se tarkoitti puskurivaltion muodostumista Kiinan ja Intian välillä, vaikkakin Dalai-lama oli asettunut pakolaishallituksen johtoon Intiassa. Intia kärsi sotilaallisen tappion Kiinan kansantasavallalle Kiinan–Intian sodassa lokakuussa 1962. Tuolloin Nehrun terveys romahti nopeasti. Hän kuoli vuonna 1964. Nehrun tuhka ripoteltiin Yamuna-jokeen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Jawaharlal Nehru Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Ikeda, Daisaku: Rajiv Gandhi – A Life of Selfless Commitment to the People SGI Quarterly. Arkistoitu 8.6.2016. Viitattu 19.7.2013. (englanniksi)
  3. ↑ Jawaharlal Nehru Biography i love india. Viitattu 19.7.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Discovery of India Penguin books. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  5. ↑ In Prison Nehru Portal. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intia
Intian pääministerit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jawaharlal_Nehru&oldid=22498591”