Kartonki

Kartonki on periaatteessa sama tuote kuin paperi – vain käyttötarkoitus ja neliömassa erottavat sen normaalista paperista. Paperien neliömassat vaihtelevat välillä 6–150 g/m² kun taas kartongin nelömassat ovat välillä 125–600 g/m². Kartonki on usein myös monikerroksista toisin kuin paperi. Kerroksissa voidaan käyttää erilaisia raaka-ainetyyppejä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Tyypillisesti tavoitteena on valmistaa kartonkia, jolla on hyvä jäykkyys. Lisäksi kartongilta edellytetään yleensä riittävän hyvää painettavuutta.

Kartongit jaotellaan seuraavasti:

• Kartongit (taivekartonki FBB, valkopintainen uusiokuitukartonki WLC, valkaistu sellukartonki SBS, valkaisematon sellukartonki SUS, nestepakkauskartonki LPB)
• Ulkopakkauskartongit
• Erikoiskartongit (hylsykartonki, tapettipohjapaperi, sekä muut erikoiskartongit)

Ulkopakkauskartongit eli aaltopahvit valmistetaan kahdesta osasta: pinnan lainerista ja pintojen väliin tulevasta aallotetusta osasta. Laineri voi olla valkaistua, valkaisematonta tai uusiokuitua.

Kartongin ominaisuudet

Valmiin kartonkipakkauksen on oltava riittävän kestävä jotta se kestää täytön, kuljetuksen ja käsittelyn rikkoutumatta. Tästä syystä kartongin on oltava riittävän jäykkää. Painettavaksi tarkoitetulta kartongilta edellytetään yleensä myös mahdollisimman korkeaa vaaleutta ja sisäistä lujuutta. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös kartongin pinnan sileys, kiilto ja absorptio-ominaisuudet.

Kartongin käyttökohteet

Kartonkia käytetään pääasiassa pakkaustarkoituksiin. Lisäksi kartongista voidaan valmistaa kortteja, kirjan kansia tai laminaatteja. Kartonkia voidaan jatkojalostaa, jolloin sen ominaisuuksia parannetaan esimerkiksi lakkaamalla, laminoimalla tai päälystämällä. Näin saavutetaan esimerkiksi paremmat tiiveysominaisuudet tai parempi lämmön kesto. Tavallisin jatkojalostus tapa on kuitenkin kartongin painaminen. Painamisen jälkeen kartonki muotoillaan pakkaukseksi nuuttauksen, stanssauksen ja liimauksen avulla.