Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Lauryn Hill” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→Vetäytyminen julkisuudesta: kh, kuvan asettelu. Yksittäisiä Suomen esiintymisiä ei tarpeen mainita, ohjeen mukaan lukijaa ei saa olettaa suomalaiseksi, koska suomea puhutaan muuallakin.
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
92 073 muokkausta
p w
 
(24 välissä olevaa versiota 6 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Laatuarviointi}}
{{Lupaava}}
{{Muusikko
{{Muusikko
| nimi = Lauryn Hill
| nimi = Lauryn Hill
| kuva = Lauryn Hill Kongsberg Jazzfestival 2019 (221758) (cropped).jpg
| kuva = Lauryn Hill Kongsberg Jazzfestival 2019 (221758) (cropped).jpg
| kuvateksti = Lauryn Hill vuonna 2019.
| kuvateksti = Lauryn Hill vuonna 2019.
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|26|5|1975}}&nbsp;<ref name="britannica-hill" />
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|26|5|1975}}<ref name="britannica-hill" />
| syntymäpaikka = [[East Orange]], [[New Jersey]], [[Yhdysvallat]]
| syntymäpaikka = [[East Orange]], [[New Jersey]], [[Yhdysvallat]]
| kuollut =
| kuollut =
Rivi 11: Rivi 11:
| aktiivisena = 1988–
| aktiivisena = 1988–
| tyylilajit = [[hip hop]], [[Soul (musiikki)|soul]], [[Rhythm and blues|R&B]], [[reggae]]
| tyylilajit = [[hip hop]], [[Soul (musiikki)|soul]], [[Rhythm and blues|R&B]], [[reggae]]
| ammatit = [[muusikko]]<br>[[Musiikkituottaja|levytuottaja]]<br>[[näyttelijä]]
| ammatit = [[muusikko]], [[Musiikkituottaja|levytuottaja]], [[näyttelijä]]
| puoliso =
| puoliso =
| lapset = 6
| lapset = 6
Rivi 19: Rivi 19:
| levy-yhtiöt = [[Columbia Records]]<br>[[Ruffhouse Records]]
| levy-yhtiöt = [[Columbia Records]]<br>[[Ruffhouse Records]]
}}
}}
'''Lauryn Noelle Hill''' (s. [[26. toukokuuta]] [[1975]] [[East Orange]], [[New Jersey]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]]<ref name="britannica-hill" /> kahdeksalla [[Grammy-palkinto|Grammylla]] palkittu muusikko ja [[Tuottaja (musiikki)|tuottaja]].<ref name="grammy"/> Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla [[The Fugees]] -yhtyeen päävokalistina ja keulakuvana. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi menestyksekkäälle soolouralle. Soolomusiikissaan hän yhdistelee [[rap]]pia, [[Soul (musiikki)|soulia]], [[reggae]]ta ja [[Rhythm and blues|R&B:tä]].<ref name=":0"/>
'''Lauryn Noelle Hill''' (s. [[26. toukokuuta]] [[1975]] [[East Orange]], [[New Jersey]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]]<ref name="britannica-hill" /> kahdeksalla [[Grammy-palkinto|Grammylla]] palkittu muusikko ja [[Tuottaja (musiikki)|tuottaja]].<ref name="grammy"/> Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla [[The Fugees]] -yhtyeen päävokalistina ja keulakuvana. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi menestyksekkäälle soolouralle. Soolomusiikissaan hän yhdistelee [[rap]]pia, [[Soul (musiikki)|soulia]], [[reggae]]ta ja [[Rhythm and blues|R&B:tä]].


Hill aloitti uransa televisiossa ja siirtyi musiikin pariin vuonna 1994. Hän perusti The Fugees -yhtyeen [[Pras]]in ja [[Wyclef Jean]]in kanssa ja kolmikko saavutti laajaa menestystä toisella studioalbumillaan. Hillin ainoa sooloalbumi ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]'' (1998) oli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja sai tunnustusta musiikkiarvostelijoilta. Vuosituhannen vaihteessa hän vetäytyi julkisuudesta, mutta on jatkanut musiikin tekoa ja esiintyy edelleen silloin tällöin.
Hill aloitti uransa televisiossa ja siirtyi musiikin pariin vuonna 1994. Hän perusti The Fugees -yhtyeen [[Pras (artisti)|Prasin]] ja [[Wyclef Jean]]in kanssa, ja kolmikko saavutti laajaa menestystä toisella studioalbumillaan. Hillin ainoa sooloalbumi ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]'' (1998) oli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja sai tunnustusta musiikkiarvostelijoilta. Vuosituhannen vaihteessa hän vetäytyi julkisuudesta, mutta on jatkanut musiikin tekoa ja esiintyy edelleen silloin tällöin.


Hilliä pidetään [[hip hop]]- ja rapmusiikin uranuurtajana, sillä hän avasi tien useille naisräppäreille uransa alussa 1990-luvulla, jolloin tunnetut rap-muusikot olivat enimmäkseen miehiä. Myöhemmin hän toi 1990-luvun lopun uudet genret [[pop-rap]]in ja [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on tunnustettu esikuva lukuisille 2000-luvun pop- ja hip hop -artisteille.
Hilliä pidetään [[hip hop]]- ja rapmusiikin uranuurtajana, sillä hän avasi tien useille naisräppäreille uransa alussa 1990-luvulla, jolloin tunnetut rap-muusikot olivat enimmäkseen miehiä. Myöhemmin hän toi 1990-luvun lopun uudet genret [[pop-rap]]in ja [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on monen 2000-luvun pop- ja hip hop -artistin esikuva.


== Elämä ja ura ==
== Elämä ja ura ==
Rivi 29: Rivi 29:
=== Lapsuus ja nuoruus ===
=== Lapsuus ja nuoruus ===


Lauryn Hill syntyi [[Baptismi|baptistiperheeseen]] New Jerseyn [[East Orange]]ssa 1975 ja varttui läheisessä [[South Orange]]ssa. Hänen äitinsä Valerie oli [[Englannin kieli|englannin kielen]] opettaja ja isä Mal työskenteli tietokonekonsulttina.<ref name="biography"/> Hillillä on vuonna 1972 syntynyt veli Malaney. Lapsuudenkoti oli musikaalinen: kotona soitettiin paljon levyjä, äiti harrasti [[piano]]nsoittoa ja isä lauloi paikallisissa yökerhoissa ja hääjuhlissa. Hill kasvoi kuunnellen muun muassa [[Curtis Mayfield]]in, [[Stevie Wonder]]in, [[Aretha Franklin]]in ja [[Marvin Gaye]]n musiikkia.<ref name="achievement"/><ref name="hiphop"/>
Lauryn Hill syntyi [[Baptismi|baptistiperheeseen]] New Jerseyn [[East Orange]]ssa 1975 ja varttui läheisessä [[South Orange]]ssa. Hänen äitinsä Valerie oli [[Englannin kieli|englannin kielen]] opettaja, ja isä Mal työskenteli tietokonekonsulttina.<ref name="biography"/> Hillillä on vuonna 1972 syntynyt veli Malaney. Lapsuudenkoti oli musikaalinen: kotona soitettiin paljon levyjä, äiti harrasti [[piano]]nsoittoa ja isä lauloi paikallisissa yökerhoissa ja hääjuhlissa. Hill kasvoi kuunnellen muun muassa [[Curtis Mayfield]]in, [[Stevie Wonder]]in, [[Aretha Franklin]]in ja [[Marvin Gaye]]n musiikkia.<ref name="achievement"/><ref name="hiphop"/>


Kouluvuosinaan Hill lauloi [[The Star-Spangled Banner|Yhdysvaltain kansallislaulun]] koripallopelin avauksessa ja esiintyi [[Apollo-teatteri]]ssa 13-vuotiaana. Hän opiskeli Columbia High Schoolissa ja valmistui 1993. Hän menestyi koulussa, ja hän oli mukana muun muassa [[cheerleading]]-ryhmässä ja perusti koulun [[gospel]]-kuoron. Hill kävi myös [[Manhattan]]illa näytelmäkursseilla<ref name="superstar"/> ja debytoi näyttämöllä vuonna 1991 [[off-Broadway]] -tuotannossa ''Club XII'', joka oli [[hip hop]] -sovitus [[William Shakespeare]]n ''[[Loppiaisaatto|Loppiaisaatosta]]''. Näytelmä ei menestynyt, mutta se innoitti Hillin kokeilemaan näyttelijänuraa.<ref name="clubxii"/>
Kouluvuosinaan Hill lauloi [[The Star-Spangled Banner|Yhdysvaltain kansallislaulun]] koripallopelin avauksessa ja esiintyi 13-vuotiaana [[Apollo-teatteri]]ssa. Hän opiskeli Columbia High Schoolissa ja valmistui 1993. Hän menestyi koulussa, ja hän oli mukana muun muassa [[cheerleading]]-ryhmässä ja perusti koulun [[gospel]]-kuoron. Hill kävi myös [[Manhattan]]illa teatterikursseilla<ref name="superstar"/> ja debytoi näyttämöllä vuonna 1991 [[off-Broadway]]-tuotannossa ''Club XII'', joka oli [[hip hop]] -sovitus [[William Shakespeare]]n ''[[Loppiaisaatto|Loppiaisaatosta]]''. Näytelmä ei menestynyt, mutta se innoitti Hilliä kokeilemaan näyttelijänuraa.<ref name="clubxii"/>


=== Alku näyttelijänä ja Fugees-yhtyeessä ===
=== Alku näyttelijänä ja Fugees-yhtyeessä ===


Hill sai vuonna 1991 roolin saippuasarjasta ''[[As the World Turns]]'', jossa hän esiintyi muutamissa jaksoissa Kira Johnsonin roolissa. Pian sen jälkeen Hill näytteli elokuvassa ''[[Nunnia ja konnia 2 – Lisää säpinää]]'' (1993). Hänen roolinsa oli kapinallinen teinityttö Rita Watson,<ref name="biography"/> ja hän lauloi elokuvan [[soundtrack]]ille kappaleet ”His Eye Is on the Sparrow” ja ”Joyful, Joyful”.<ref name="sisteract"/>
Hill sai vuonna 1991 roolin ''[[As the World Turns]]'' -saippuasarjasta, jossa hän esiintyi muutamassa jaksossa Kira Johnsonin roolissa. Pian sen jälkeen Hill näytteli elokuvassa ''[[Nunnia ja konnia 2 – Lisää säpinää]]'' (1993). Hänen roolinsa oli kapinallinen teinityttö Rita Watson,<ref name="biography"/> ja hän lauloi elokuvan [[soundtrack]]ille kappaleet ”His Eye Is on the Sparrow” ja ”Joyful, Joyful”.<ref name="sisteract"/>


Lukion ensimmäisellä vuodella Hill tutustui muusikko [[Pras|Prakazrel Micheliin]] ja tämän serkkuun [[Wyclef Jean]]iin yhteisten ystävien kautta. He perustivat yhtyeen nimeltä Tranzlator Crew, joka teki hip hop-, [[soul (musiikki)|soul]]- ja [[rhythm and blues]] -painotteista musiikkia. Kolmikko esiintyi paikallisilla klubeilla Hill laulajanaan, ja hän opetteli samalla rap-soundeja{{Selvennä|Mitä soundeilla tässä tarkoitetaan? Opetteli laulamaan rap-tyylillä, tuottamaan rap-tyylisiä levyjä...?}}. Hill opiskeli vuoden verran [[Columbian yliopisto]]ssa mutta jätti opinnot kesken vuonna 1994 voidakseen keskittyä musiikkiuraansa.<ref name="biography"/>
Hill tutustui ensimmäisenä high school -vuotenaan yhteisten ystävien kautta muusikko [[Pras (artisti)|Prakazrel Micheliin]] ja tämän serkkuun [[Wyclef Jean]]iin. He perustivat yhtyeen nimeltä Tranzlator Crew, joka teki hip hop-, [[soul (musiikki)|soul]]- ja [[rhythm and blues]] -painotteista musiikkia. Kolmikko esiintyi paikallisilla klubeilla Hill laulajanaan, ja hän opetteli samalla räppäämään. Hill opiskeli vuoden verran [[Columbian yliopisto]]ssa mutta keskeytti opinnot vuonna 1994 voidakseen keskittyä musiikkiuraan.<ref name="biography"/>


Hill, Pras ja Jean nimesivät yhtyeensä uudelleen [[The Fugees]]iksi. Nimi oli lyhenne englannin sanasta ”refugee” ({{k-fi|pakolainen}}). Yhtye sai levytyssopimuksen [[Ruffhouse Records]]ilta 1993 ja oli tunnettu lajisekoituksestaan, johon kuului pääasiassa [[reggae]]-sävytteistä hip hopia. Hill oli yhtyeen keulakuva ja häntä kutsuttiin jäsenten kesken nimellä L. Boogie. Yhtyeen esikoisalbumi ''[[Blunted on Reality]]'' julkaistiin 1994. Albumin sisällön määräsivät pääasiassa tuottajat, eikä se tehnyt suurta vaikutusta kuulijoihin tai arvostelijoihin ja myi heikosti. Hillin täyteläinen [[altto]]ääni sai kuitenkin tunnustusta jo ensimmäisellä levyllä.<ref name="artist"/>
Hill, Pras ja Jean nimesivät yhtyeensä uudelleen [[The Fugees]]iksi. Nimi oli lyhenne englannin sanasta ”refugee” ({{k-fi|pakolainen}}). Yhtye sai 1993 levytyssopimuksen [[Ruffhouse Records]]ilta ja oli tunnettu lajisekoituksestaan, johon kuului pääasiassa [[reggae]]-sävytteistä hip hopia. Hill oli yhtyeen keulakuva, ja häntä kutsuttiin jäsenten kesken nimellä L. Boogie. Yhtyeen esikoisalbumi ''[[Blunted on Reality]]'' julkaistiin 1994. Albumin sisällön määräsivät pääasiassa tuottajat, eikä se tehnyt suurta vaikutusta kuulijoihin eikä arvostelijoihin ja myi heikosti. Hillin täyteläinen [[altto]]ääni sai kuitenkin tunnustusta jo ensimmäisellä levyllä.<ref name="artist"/>


Fugeesin toinen albumi ''[[The Score (albumi)|The Score]]'' tuli markkinoille vuonna 1996. Yhtyeen soundia muutettiin urbaanimpaan ja samastuttavampaan suuntaan laajemman kuulijakunnan saavuttamiseksi. Hillin laulama versio vanhasta kappaleesta ”[[Killing Me Softly with His Song|Killing Me Softly]]” oli läpimurtohitti ja nosti Fugeesin [[Billboard 200]] -albumilistan kärkeen. Hillin laulu- ja rap-osuudet tulivat esille myös singleillä ”Fu-Gee-La”, ”Ready or Not” ja [[Bob Marley]] -coverilla ”[[No Woman, No Cry]]”. ''The Score'' myi maailmanlaajuisesti 17 miljoonaa kappaletta ja teki The Fugeesista kaikkien aikojen{{Selvennä|Siihen mennessä myydyimmän vai onko edelleen myydyin?}} myydyimmän rap-kokoonpanon. Yhtye voitti [[Grammy-palkinto|Grammy-palkinnot]] [[Parhaan rap-albumin Grammy-palkinto|parhaasta rap-albumista]] ja parhaasta R&B-esityksestä.<ref name="biography"/>
Fugeesin toinen albumi ''[[The Score (albumi)|The Score]]'' tuli markkinoille vuonna 1996. Yhtyeen [[Saundi|soundia]] muutettiin urbaanimpaan ja samastuttavampaan suuntaan laajemman kuulijakunnan saavuttamiseksi. Hillin laulama versio vanhasta kappaleesta ”[[Killing Me Softly with His Song|Killing Me Softly]]” oli läpimurtohitti ja nosti Fugeesin [[Billboard 200]] -albumilistan kärkeen. Hillin laulu- ja rap-osuudet tulivat esille myös singleillä ”Fu-Gee-La”, ”Ready or Not” ja [[Bob Marley]] -coverilla ”[[No Woman, No Cry]]”. ''The Score'' myi maailmanlaajuisesti 17 miljoonaa kappaletta ja teki The Fugeesista siihen asti myydyimmän rap-kokoonpanon. Yhtye sai [[Grammy-palkinto|Grammy-palkinnot]] [[Parhaan rap-albumin Grammy-palkinto|parhaasta rap-albumista]] ja parhaasta R&B-esityksestä.<ref name="biography"/>


The Fugees hajosi vuonna 1997. Hill ja Jean olivat alkaneet seurustella yhtyeen alkuaikoina, ja suhteen päättyessä molemmilla oli jo uudet kumppanit. Tilanne vaikutti The Fugeesin jäsenten väleihin ja yhteistyön päättymiseen. Hill synnytti samana vuonna ensimmäisen lapsensa, [[Zion Marley|Zion]]-pojan. Tytär [[Selah Marley|Selah]] syntyi seuraavana vuonna.<ref name="rollingstone"/>
The Fugees hajosi vuonna 1997. Hill ja Jean olivat alkaneet seurustella yhtyeen alkuaikoina, ja suhteen päättyessä molemmilla oli jo uudet kumppanit. Tilanne vaikutti The Fugeesin jäsenten väleihin ja yhteistyön päättymiseen. Hill synnytti samana vuonna ensimmäisen lapsensa, [[Zion Marley|Zion]]-pojan. Tytär [[Selah Marley|Selah]] syntyi seuraavana vuonna.<ref name="rollingstone"/>


The Fugees käsitteli musiikissaan paljon sosiaalisia ongelmia ja kulttuuri-identiteettiä. Yhtye on esiintynyt satunnaisesti myös hajoamisen jälkeen, muun muassa [[New York]]in Global Citizen Festival -tapahtumassa syyskuussa 2023 ja [[Coachella Valley Music and Arts Festival|Coachellassa]] 2024. Pysyvämmät paluuyritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet.<ref name="achiever"/>
The Fugees käsitteli musiikissaan paljon sosiaalisia ongelmia ja kulttuuri-identiteettiä. Yhtye on esiintynyt satunnaisesti myös hajoamisen jälkeen, muun muassa [[New York]]in [[Global Citizen Festival]] -tapahtumassa syyskuussa 2023 ja [[Coachella Valley Music and Arts Festival|Coachellassa]] 2024. Pysyvämmät paluuyritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet.<ref name="achiever"/>


=== Sooloura ===
=== Sooloura ===


The Fugeesin hajottua Hill siirtyi soolouralle. Vuonna 1998 julkaistiin hänen ainoaksi jäänyt sooloalbuminsa ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]''.<ref name=":0"/> [[Jamaika]]lla levytetty albumi oli menestys: se myi viikossa yli 423&nbsp;000 kappaletta ja piti ''[[Billboard]]in'' R&B Album -listan kärkisijaa kuusi viikkoa. Maailmanlaajuinen kokonaismyynti oli noin 20 miljoonaa kappaletta. Levyn tekoon osallistuivat esimerkiksi [[D’Angelo]], [[Carlos Santana]], [[Mary J. Blige]] ja tuolloin vielä tuntematon [[John Legend]]. Albumin menestynein single oli voimaantumista juhlistava ”[[Doo-Wop (That Thing)]]”. Muita listoille nousseita singlejä olivat muun muassa ”Lost Ones”, ”Ex-Factor” ja ”Everything Is Everything”. Hill oli ensimmäisiä artisteja, joka kappaleillaan nosti [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen.<ref name="rollingstone"/><ref name="allmusic"/>
The Fugeesin hajottua Hill siirtyi soolouralle. Vuonna 1998 julkaistiin hänen ainoaksi jäänyt sooloalbuminsa ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]''.<ref name=":0"/> [[Jamaika]]lla levytetty albumi oli menestys: se myi viikossa yli 423&nbsp;000 kappaletta ja piti ''[[Billboard]]in'' R&B Album -listan kärkisijaa kuusi viikkoa. Maailmanlaajuinen kokonaismyynti oli noin 20 miljoonaa kappaletta. Levyn tekoon osallistuivat esimerkiksi [[D’Angelo]], [[Carlos Santana]], [[Mary J. Blige]] ja tuolloin vielä tuntematon [[John Legend]]. Albumin menestynein single oli [[Voimaantuminen|voimaantumista]] juhlistava ”[[Doo-Wop (That Thing)]]”. Muita listoille nousseita singlejä olivat muun muassa ”Lost Ones”, ”Ex-Factor” ja ”Everything Is Everything”. Hill oli ensimmäisiä artisteja, joka kappaleillaan nosti [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen.<ref name="rollingstone"/><ref name="allmusic"/>


Vuoden 1999 Grammy-gaalassa Hill oli historian ensimmäisenä naisena ehdolla kymmenessä sarjassa. Hän voitti niistä viidessä (Vuoden albumi, Paras uusi artisti, Paras naisartistin R&B-esitys, Paras R&B-kappale ja Paras R&B-albumi), mikä oli uusi naisartistien ennätys. Albumi voitti myös muita palkintoja, muun muassa kolme [[American Music Awards|American Music Awardia]].<ref name="biography"/> Vuonna 2000 Hill palkittiin jälleen Grammylla tuottajan ominaisuudessa [[Santana (yhtye)|Santanan]] albumista ''[[Supernatural (Santanan albumi)|Supernatural]]''. Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaasta R&B-laulusta kappaleella ”All That I Can Say”, jonka oli kirjoittanut ja tuottanut Mary J. Bligelle.<ref name="grammy"/>
Vuoden 1999 Grammy-gaalassa Hill oli ensimmäisenä naisena ehdolla kymmenessä sarjassa. Hänet palkittiin niistä viidessä (Vuoden albumi, Paras uusi artisti, Paras naisartistin R&B-esitys, Paras R&B-kappale ja Paras R&B-albumi), mikä oli uusi naisartistien ennätys. Albumi sai myös muita palkintoja, muun muassa kolme [[American Music Awards|American Music Awardia]].<ref name="biography"/> Vuonna 2000 Hill palkittiin jälleen Grammylla tuottajan ominaisuudessa [[Santana (yhtye)|Santanan]] albumista ''[[Supernatural (Santanan albumi)|Supernatural]]''. Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaasta R&B-laulusta kappaleella ”All That I Can Say”, jonka oli kirjoittanut ja tuottanut Mary J. Bligelle.<ref name="grammy"/>


Hill piti urallaan pitkän tauon esikoisalbuminsa jälkeen. Toukokuussa 2002 julkaistiin akustinen ''[[MTV Unplugged No. 2.0]]'' -livealbumi, jolla Hill keskittyi enemmän kappaleiden sanoituksiin ja sanomaan kuin musiikillisiin sovituksiin. Livealbumilla Hill luopui räppäämisestä ja lauloi pienelle yleisölle säestäen samalla itseään kitaralla. Albumin arviot olivat kaksijakoisia eivätkä monet pitäneet Hillin tyylinvaihdoksesta, mutta albumi ylsi Billboard 200 -listan kolmannelle sijalle. Myöhemmin sille myönnettiin [[platinalevy]].<ref name="billboard"/><ref name="riaa"/>
Hill piti urallaan pitkän tauon esikoisalbuminsa jälkeen. Toukokuussa 2002 julkaistiin akustinen ''[[MTV Unplugged No. 2.0]]'' -livealbumi, jolla Hill keskittyi enemmän kappaleiden sanoituksiin ja sanomaan kuin musiikillisiin sovituksiin. Livealbumilla Hill luopui räppäämisestä ja lauloi pienelle yleisölle säestäen samalla itseään kitaralla. Albumin arviot olivat kaksijakoisia, eivätkä monet pitäneet Hillin tyylinvaihdoksesta, mutta albumi ylsi Billboard 200 -listan kolmannelle sijalle. Myöhemmin sille myönnettiin [[platinalevy]].<ref name="billboard"/><ref name="riaa"/>


=== Vetäytyminen julkisuudesta ===
=== Vetäytyminen julkisuudesta ===


Hill vetäytyi julkisuudesta suosionsa huipulla vuonna 2000. Kuuluisuuden paineet alkoivat saada hänestä yliotteen, eikä hän omien sanojensa mukaan voinut lähteä kotoaan edes kauppaan ilman, että hänen olisi tarvinnut huolehtia ulkonäöstään. Hill erotti manageritiiminsä, alkoi opiskella [[Raamattu]]a ja eli yksityistä perhe-elämää New Jerseyssä.<ref name="rollingstone"/> Perheeseen syntyivät pojat [[YG Marley|Joshua Omaru]] vuonna 2001 ja John Nesta 2003.<ref name="essence"/>
Hill vetäytyi julkisuudesta suosionsa huipulla vuonna 2000. Kuuluisuuden paineet alkoivat saada hänestä yliotteen, eikä hän omien sanojensa mukaan voinut lähteä kotoaan edes kauppaan ilman, että hänen olisi tarvinnut huolehtia ulkonäöstään. Hill erotti manageritiiminsä, alkoi lukea [[Raamattu]]a ja eli yksityistä perhe-elämää New Jerseyssä.<ref name="rollingstone"/> Perheeseen syntyivät pojat [[YG Marley|Joshua Omaru]] vuonna 2001 ja John Nesta 2003.<ref name="essence"/>


[[Tiedosto:Lauryn Hill 2012.jpg|pienois|pysty|vasen|Hill esiintymässä 2012.]]
[[Tiedosto:Lauryn Hill 2012.jpg|pienois|pysty|vasen|Hill esiintymässä 2012.]]
Hillin myöhemmät julkiset esiintymiset ovat rajoittuneet pääasiassa erilaisiin musiikkifestivaaleihin, joilla hän on esittänyt vanhoja kappaleitaan. Vuonna 2003 hän esiintyi [[Vatikaani]]ssa ja arvosteli samalla [[Katolinen kirkko|katolista kirkkoa]]. Hän on myös palannut muutamaan otteeseen esiintymislavalle Fugeesin kanssa. Hillin kesäkiertue vuonna 2007 kattoi 14 maata. Samana vuonna hän julkaisi epävirallisen{{Selvennä|Missä mielessä epävirallinen? Tuskin kuitenkaan mikään bootleg, jos artisti itse sen julkaisi.}} kokoelmalevyn ''Ms. Hill'', joka sisälsi muun muassa hänen debyyttialbumiltaan pois jätettyä musiikkia sekä elokuvien soundtrack-kappaleita.<ref name="achiever"/> Vuonna 2008 syntyi Hillin viides lapsi Sara.<ref name="people"/>
Hillin myöhemmät julkiset esiintymiset ovat rajoittuneet pääasiassa erilaisiin musiikkifestivaaleihin, joilla hän on esittänyt vanhoja kappaleitaan. Vuonna 2003 hän esiintyi [[Vatikaani]]ssa ja arvosteli samalla [[Katolinen kirkko|katolista kirkkoa]]. Hän on myös palannut muutamaan otteeseen esiintymislavalle Fugeesin kanssa. Hillin kesäkiertue vuonna 2007 kattoi 14 maata. Samana vuonna hän julkaisi kokoelmalevyn ''Ms. Hill'', joka sisälsi muun muassa hänen debyyttialbumiltaan pois jätettyä musiikkia sekä elokuvien soundtrack-kappaleita.<ref name="achiever"/> Vuonna 2008 syntyi Hillin viides lapsi Sara.<ref name="people"/>


Hill aikoi vuonna 2009 järjestää kymmenen päivää kestävän [[Eurooppa|Euroopan]]-kiertueen, mutta joutui keskeyttämään sen vain kahden esiintymisen jälkeen. Tammikuussa 2010 hän konsertoi Yhdysvaltojen lisäksi [[Australia]]ssa, [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]] ja [[Brasilia]]ssa.<ref name="achiever"/> Hän on jatkanut musiikin tekoa kirjoittamalla ja levyttämällä pääasiassa soundtrackeja, muun muassa [[Nina Simone]]sta kertovaan dokumenttiin ''What Happened to Nina Simone?'' (2015) sekä elokuvaan ''[[Queen & Slim]]'' (2019).
Hill aikoi vuonna 2009 järjestää kymmenen päivää kestävän [[Eurooppa|Euroopan]]-kiertueen mutta joutui terveysongelmien vuoksi keskeyttämään sen vain kahden esiintymisen jälkeen. Tammikuussa 2010 hän konsertoi Yhdysvaltojen lisäksi [[Australia]]ssa, [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]] ja [[Brasilia]]ssa.<ref name="achiever"/> Hän on jatkanut musiikin tekoa kirjoittamalla ja levyttämällä pääasiassa soundtrackeja, muun muassa [[Nina Simone]]sta kertovaan dokumenttiin ''What Happened to Nina Simone?'' (2015) sekä elokuvaan ''[[Queen & Slim]]'' (2019).


⚫
Hill nousi uudestaan otsikoihin vuonna 2012, kun hän sai syytteen [[Veronkierto|veronkierrosta]]. Hill myönsi syyllisyytensä ja sai kesällä 2013 kolmen kuukauden vankeustuomion. Hänet määrättiin maksamaan valtiolle noin 1,5 miljoonan dollarin verorästit. Hyvän käytöksen ansiosta hän vapautui vankilasta muutamaa päivää etuajassa.<ref name="achiever"/>
⚫
=== Hyväntekeväisyys ===


⚫
== Hyväntekeväisyys ==
⚫
Hill tunnetaan musiikin lisäksi [[aktivismi]]staan. Vuonna 1996 hän perusti voittoa tavoittelemattoman Refugee Projectin, joka keräsi varoja riskinuorten kesäleiriä varten. Se järjesti myös lukupiirejä, stipendejä ja koulunjälkeistä kerhotoimintaa nuorille. Hill voitti työstään [[Essence Award]] -palkinnon, ja vuonna 1999 hänet palkittiin neljästi [[NAACP Image Awards]] -gaalassa. Samana vuonna ''[[Ebony]]''-lehti nimitti hänet historian sadan vaikutusvaltaisimman [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalaisen]] joukkoon luettelon nuorimpana naisena.<ref name="nytimes"/><ref name=":0"/> Hill lakkautti Refugee Projectin vuonna 2002.<ref name="fox"/>


⚫
Hill on ollut mukana myös [[aktivismi]]ssa. Vuonna 1996 hän perusti voittoa tavoittelemattoman Refugee Projectin, joka keräsi varoja riskinuorten kesäleiriä varten. Se järjesti myös lukupiirejä, stipendejä ja koulunjälkeistä kerhotoimintaa nuorille. Hill sai työstään [[Essence Award]] -palkinnon, ja vuonna 1999 hänet palkittiin neljästi [[NAACP Image Awards]] -gaalassa. Samana vuonna ''[[Ebony]]''-lehti nimitti hänet historian sadan vaikutusvaltaisimman [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalaisen]] joukkoon luettelon nuorimpana naisena.<ref name="nytimes"/><ref name=":0"/> Hill lakkautti Refugee Projectin vuonna 2002.<ref name="fox"/>
=== Vankeustuomio ===

⚫
Hill nousi uudestaan otsikoihin vuonna 2012, kun hän sai syytteen [[Veronkierto|veronkierrosta]]. Hill myönsi syyllisyytensä ja sai kesällä 2013 kolmen kuukauden vankeustuomion sekä määrättiin maksamaan valtiolle noin 1,5 miljoonan dollarin edestä verorästejä. Hyvän käytöksen ansiosta hän vapautui vankilasta muutamaa päivää etuajassa.<ref name="achiever"/>


== Yksityiselämä ==
== Yksityiselämä ==


Hillillä on kuusi lasta, joista viisi vanhinta pitkäaikaisen miesystävänsä, [[Bob Marley]]n pojan [[Rohan Marley]]n kanssa. Pari erosi vuonna 2009. Vuonna 2011 Hill synnytti kuudennen lapsensa Micahin. Pojan isän henkilöllisyyttä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta Hill on vahvistanut että Rohan Marley ei ole lapsen isä.<ref name="sixth"/>
Hillillä on kuusi lasta, joista viisi vanhinta pitkäaikaisen miesystävänsä, [[Bob Marley]]n pojan [[Rohan Marley]]n kanssa. Pari erosi vuonna 2009. Vuonna 2011 Hill synnytti kuudennen lapsensa Micahin. Pojan isän henkilöllisyyttä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta Hill on vahvistanut, että Rohan Marley ei ole lapsen isä.<ref name="sixth"/>


Hill asuu pääasiassa [[Florida]]ssa ja [[Karibiansaaret|Karibialla]]. Hän elää perhekeskeistä elämää ja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta pitää tarkasti huolta yksityisyydestään.<ref name="achiever"/>
Hill asuu pääasiassa [[Florida]]ssa ja [[Karibia]]lla. Hän elää perhekeskeistä elämää ja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa mutta pitää tarkasti huolta yksityisyydestään.<ref name="achiever"/>


== Tyyli ja imago ==
== Tyyli ja imago ==


Lauryn Hill tunnetaan tummankäheästä lauluäänestään, maksimalistisesta tyylistään ja lavaenergiastaan.<ref name="is"/> Hän on tunnustettu muotivaikuttaja ja käyttää usein värikkäitä asusteita ja suurikokoisia korvakoruja. Hill on inspiroinut myös hiustyylillään, johon kuuluu [[afro]]kampauksia ja -lettejä sekä [[Rastatukka|rastoja]]. Hänen on sanottu tuoneen afrikkalaisen tyylin osaksi [[populaarikulttuuri]]a ja mustien naisten kauneusihannetta.<ref name="essence-2"/><ref name="ebony"/>
Hillin soolomusiikki yhdistelee rappia, soulia, reggaeta ja R&B:tä.<ref name=":0"/> Hänet tunnetaan tummankäheästä lauluäänestään, maksimalistisesta pukeutumistyylistään ja lavaenergiastaan.<ref name="is"/> Hill on tunnustettu muotivaikuttaja ja käyttää usein värikkäitä asusteita ja suurikokoisia korvakoruja. Hill on inspiroinut myös hiustyylillään, johon kuuluu [[afro]]kampauksia ja -lettejä sekä [[Rastatukka|rastoja]]. Hänen on sanottu tuoneen afrikkalaisen tyylin osaksi [[populaarikulttuuri]]a ja mustien naisten kauneusihannetta.<ref name="essence-2"/><ref name="ebony"/>


Hill on saanut laajaa kritiikkiä siitä, että hän on usein myöhästynyt omilta keikoiltaan tai perunut ne viime tipassa.<ref name="is"/>
Hill on saanut laajaa kritiikkiä siitä, että hän on usein myöhästynyt konserteistaan tai perunut ne viime hetkellä.<ref name="is"/>


== Merkitys ==
== Merkitys ==


Hilliä pidetään [[hip hop]] -musiikin uranuurtajana, sillä hän oli ensimmäinen naisartisti, joka sooloalbumillaan yhdisti rap-soundin laulumelodiaan; syntyi niin kutsuttu ”[[pop-rap]]”. Näin hän avasi tien lukuisille muille artisteille, jotka hänen innoittaminaan ovat ottaneet melodisen rapin käyttöön omassa musiikissaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi esimerkiksi [[Beyoncé]], [[Drake]], [[Nicki Minaj]] ja [[Kanye West]].<ref name="genius"/> ''[[Billboard]]'' valitsi vuonna 2015 Hillin ainoana naisena kymmenen suurimman rap-artistin listan seitsemännelle sijalle.<ref name="vibe"/>
Hilliä pidetään [[hip hop]] -musiikin uranuurtajana, sillä hän oli ensimmäinen naisartisti, joka sooloalbumillaan yhdisti rap-soundin laulumelodiaan, jolloin syntyi niin kutsuttu ”[[pop-rap]]”. Samalla hän avasi tien lukuisille muille artisteille, jotka hänen innoittaminaan ovat ottaneet melodisen rapin käyttöön omassa musiikissaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi [[Beyoncé]], [[Drake (artisti)|Drake]], [[Nicki Minaj]] ja [[Kanye West]].<ref name="genius"/> ''[[Billboard]]'' valitsi vuonna 2015 Hillin ainoana naisena kymmenen suurimman rap-artistin listan seitsemännelle sijalle.<ref name="vibe"/>


Hillin esikoissooloalbumi ''The Miseducation of Lauryn Hill'' valittiin vuonna 2011 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston [[National Recording Registry]] -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä levyjä.<ref name="library"/> Albumi pääsi vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen ''[[1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään]]''.<ref name=":1001"/> Heinäkuussa 2017 Yhdysvaltojen julkisen palvelun radioyhtiö [[National Public Radio|NPR]] nimesi albumin kaikkien aikojen toiseksi merkittävimmäksi naispuolisen artistin tekemäksi musiikkialbumiksi, edellään vain Joni Mitchellin ''[[Blue (Joni Mitchellin albumi)|Blue]]''.<ref name="npr"/>
Hillin esikoissooloalbumi ''The Miseducation of Lauryn Hill'' valittiin vuonna 2011 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston [[National Recording Registry]] -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä levyjä.<ref name="library"/> Albumi pääsi vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen ''[[1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään]]''.<ref name=":1001"/> Heinäkuussa 2017 Yhdysvaltojen julkisen palvelun radioyhtiö [[National Public Radio|NPR]] nimesi albumin kaikkien aikojen toiseksi merkittävimmäksi naispuolisen artistin tekemäksi musiikkialbumiksi, edellään vain [[Joni Mitchell]]in ''[[Blue (Joni Mitchellin albumi)|Blue]]''.<ref name="npr"/>


Hill on ollut esikuva lukuisille myöhemmän sukupolven artisteille. Hänen inspiroimiinsa artisteihin lukeutuvat muun muassa [[Adele]], [[Bebe Rexha]], [[Britney Spears]], [[Dua Lipa]], [[Lizzo]] ja [[Rosalía]].{{lähde}}
Hill on ollut lukuisien myöhemmän sukupolven artistien esikuva. Hänen inspiroimiinsa artisteihin lukeutuvat muun muassa [[Adele]],<ref name="iheart"/> [[Bebe Rexha]],<ref name="capital"/> [[Dua Lipa]],<ref name="youtube"/> [[Lizzo]] ja [[Saweetie]].<ref name="legacy"/>


== Diskografia ==
== Diskografia ==
Rivi 106: Rivi 104:
* ”Nappy Heads” (1994)
* ”Nappy Heads” (1994)
* ”Fu-Gee-La” (1995)
* ”Fu-Gee-La” (1995)
* ”[[Killing Me Softly]]” (1996)
* ”[[Killing Me Softly with His Song]]” (1996)
* ”Ready or Not” (1996)
* ”Ready or Not” (1996)
* ”No Woman, No Cry” (1996)
* ”No Woman, No Cry” (1996)
Rivi 127: Rivi 125:
* ”Guarding the Gates” (elokuvasta ''[[Queen & Slim]]'', 2019)
* ”Guarding the Gates” (elokuvasta ''[[Queen & Slim]]'', 2019)
* ”Save the Day” ([[Mariah Carey]]n kanssa, 2020)
* ”Save the Day” ([[Mariah Carey]]n kanssa, 2020)

'''Vierailevana artistina'''
* ”If I Ruled the World (Imagine That)” ([[Nas]], 1996)
* ”Guantanamera” ([[Wyclef Jean]], 1997)
* ”Retrospect for Life” ([[Common]], 1997)
* ”All That I Can Say” ([[Mary J. Blige]], 1999)
* ”So High” ([[John Legend]], 2005)
* ”Coming Home” ([[Pusha T]], 2019)
* ”We Got Love” ([[Teyana Taylor]], 2020)


== Filmografia ==
== Filmografia ==
Rivi 164: Rivi 171:
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=


<ref name=":1001">{{Kirjaviite | Tekijä=Dimery, Robert (toim.)| Nimeke=1001 Albums You Must Hear Before You Die | Julkaisija=Cassell Illustrated| Vuosi=2005 | Isbn=1-84403-392-9 | Kieli={{rn}} }}</ref>
<ref name=":1001">{{Kirjaviite | Tekijä=Dimery, Robert (toim.)| Nimeke=1001 Albums You Must Hear Before You Die | Julkaisija=Cassell Illustrated| Vuosi=2005 | Isbn=1-84403-392-9}}</ref>


<ref name="britannica-hill">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/265807/Lauryn-Hill | Nimeke=Lauryn Hill | Julkaisu=Encyclopædia Britannica | Ajankohta=18.11.2013 | Viitattu=8.4.2014 | Kieli={{en}} }} </ref>
<ref name="britannica-hill">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/265807/Lauryn-Hill | Nimeke=Lauryn Hill | Julkaisu=Encyclopædia Britannica | Ajankohta=18.11.2013 | Viitattu=8.4.2014 | Kieli={{en}} }} </ref>
Rivi 199: Rivi 206:


<ref name="people">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.people.com/people/archive/article/0,,20221692,00.html | Nimeke=Whatever Happened To... Lauryn Hill? | Selite=Arkistoitu | Julkaisu=People | Ajankohta=18.8.2008 | Viitattu=22.11.2024 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="people">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.people.com/people/archive/article/0,,20221692,00.html | Nimeke=Whatever Happened To... Lauryn Hill? | Selite=Arkistoitu | Julkaisu=People | Ajankohta=18.8.2008 | Viitattu=22.11.2024 | Kieli={{en}} }}</ref>

<ref name="hs">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002911249.html | Tekijä=Uusitorppa, Harri | Nimeke=Porissa esiintynyt Lauryn Hill ei ollut odotusten mukainen ja paljon parempi niin | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=16.7.2016 | Viitattu 22.11.2024}}</ref>


<ref name="nytimes">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.nytimes.com/1999/09/12/nyregion/jersey-footlights-on-the-cover-and-not-just-for-looks.html | Tekijä=Muro, Matt | Nimeke=On the Cover and Not Just for Looks | Selite=Arkistoitu | Julkaisu=The New York Times | Ajankohta=12.9.1999 | Viitattu=22.11.2024 | Kieli={{en}} }}</ref>
<ref name="nytimes">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.nytimes.com/1999/09/12/nyregion/jersey-footlights-on-the-cover-and-not-just-for-looks.html | Tekijä=Muro, Matt | Nimeke=On the Cover and Not Just for Looks | Selite=Arkistoitu | Julkaisu=The New York Times | Ajankohta=12.9.1999 | Viitattu=22.11.2024 | Kieli={{en}} }}</ref>
Rivi 221: Rivi 226:


<ref name="npr">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.npr.org/2017/07/24/538307314/turning-the-tables-150-greatest-albums-made-by-women-page-15 | Nimeke=The 150 Greatest Albums Made By Women | Ajankohta=24.7.2017 | Julkaisu=NPR | Viitattu=17.7.2022 | Kieli={{en}} | Arkisto=https://web.archive.org/web/20200926150157/https://www.npr.org/2017/07/24/538307314/turning-the-tables-150-greatest-albums-made-by-women-page-15 | Arkistoitu=26.9.2020}}</ref>
<ref name="npr">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.npr.org/2017/07/24/538307314/turning-the-tables-150-greatest-albums-made-by-women-page-15 | Nimeke=The 150 Greatest Albums Made By Women | Ajankohta=24.7.2017 | Julkaisu=NPR | Viitattu=17.7.2022 | Kieli={{en}} | Arkisto=https://web.archive.org/web/20200926150157/https://www.npr.org/2017/07/24/538307314/turning-the-tables-150-greatest-albums-made-by-women-page-15 | Arkistoitu=26.9.2020}}</ref>

<ref name="iheart">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iheart.com/content/2018-04-13-adeles-19-things-you-didnt-know-about-her-debut-lp/ | Nimeke = Adele's '19': Things You Didn't Know About Her Debut LP | Selite = Arkistoitu | Julkaisu = iHeartRadio | Viitattu = 3.12.2024 | Kieli = {{en}} }}</ref>

<ref name="capital">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.capitalxtra.com/features/facts/bebe-rexha/musical-influences/ | Nimeke = Bebe's Biggest Musical Influence is Queen of R&B Lauryn Hill | Selite = Arkistoitu | Julkaisu = Capital XTRA | Viitattu = 3.12.2024 | Kieli = {{en}} }}</ref>

<ref name="youtube">{{Verkkoviite | Osoite = https://m.youtube.com/watch?v=Pos0PbHKg_s | Nimeke = "Dua Lipa Talks Lauryn Hill" | Julkaisu = YouTube | Viitattu = 3.12.2024 | Kieli = {{en}} }}</ref>

<ref name="legacy">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.billboard.com/music/music-news/miseducation-of-lauryn-hill-20-years-artist-tributes-8458876/ | Nimeke = The Miseducation of Lauryn Hill: 16 Artists on Its Legacy | Tekijä = Feeney, Nolan | Julkaisu = Billboard | Ajankohta = 1.6.2018 | Viitattu = 3.12.2024 | Kieli = {{en}}}}</ref>
}}
}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
{{commonscat-rivi}}
* [https://mslaurynhill.com/ Kotisivut]. {{en}}
* [https://mslaurynhill.com/ Kotisivut]. {{en}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}

Nykyinen versio 11. joulukuuta 2024 kello 23.14

Lauryn Hill
Lauryn Hill vuonna 2019.
Lauryn Hill vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Lauryn Noelle Hill
Syntynyt26. toukokuuta 1975 (ikä 49)[1]
East Orange, New Jersey, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, levytuottaja, näyttelijä
Lapset 6
Muusikko
Taiteilijanimi L. Boogie
Aktiivisena 1988–
Tyylilajit hip hop, soul, R&B, reggae
Soittimet laulu, kitara, piano
Yhtyeet The Fugees
Levy-yhtiöt Columbia Records
Ruffhouse Records
Aiheesta muualla
mslaurynhill.com

Lauryn Noelle Hill (s. 26. toukokuuta 1975 East Orange, New Jersey) on yhdysvaltalainen[1] kahdeksalla Grammylla palkittu muusikko ja tuottaja.[2] Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla The Fugees -yhtyeen päävokalistina ja keulakuvana. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi menestyksekkäälle soolouralle. Soolomusiikissaan hän yhdistelee rappia, soulia, reggaeta ja R&B:tä.

Hill aloitti uransa televisiossa ja siirtyi musiikin pariin vuonna 1994. Hän perusti The Fugees -yhtyeen Prasin ja Wyclef Jeanin kanssa, ja kolmikko saavutti laajaa menestystä toisella studioalbumillaan. Hillin ainoa sooloalbumi The Miseducation of Lauryn Hill (1998) oli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja sai tunnustusta musiikkiarvostelijoilta. Vuosituhannen vaihteessa hän vetäytyi julkisuudesta, mutta on jatkanut musiikin tekoa ja esiintyy edelleen silloin tällöin.

Hilliä pidetään hip hop- ja rapmusiikin uranuurtajana, sillä hän avasi tien useille naisräppäreille uransa alussa 1990-luvulla, jolloin tunnetut rap-muusikot olivat enimmäkseen miehiä. Myöhemmin hän toi 1990-luvun lopun uudet genret pop-rapin ja neo soulin suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on monen 2000-luvun pop- ja hip hop -artistin esikuva.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauryn Hill syntyi baptistiperheeseen New Jerseyn East Orangessa 1975 ja varttui läheisessä South Orangessa. Hänen äitinsä Valerie oli englannin kielen opettaja, ja isä Mal työskenteli tietokonekonsulttina.[3] Hillillä on vuonna 1972 syntynyt veli Malaney. Lapsuudenkoti oli musikaalinen: kotona soitettiin paljon levyjä, äiti harrasti pianonsoittoa ja isä lauloi paikallisissa yökerhoissa ja hääjuhlissa. Hill kasvoi kuunnellen muun muassa Curtis Mayfieldin, Stevie Wonderin, Aretha Franklinin ja Marvin Gayen musiikkia.[4][5]

Kouluvuosinaan Hill lauloi Yhdysvaltain kansallislaulun koripallopelin avauksessa ja esiintyi 13-vuotiaana Apollo-teatterissa. Hän opiskeli Columbia High Schoolissa ja valmistui 1993. Hän menestyi koulussa, ja hän oli mukana muun muassa cheerleading-ryhmässä ja perusti koulun gospel-kuoron. Hill kävi myös Manhattanilla teatterikursseilla[6] ja debytoi näyttämöllä vuonna 1991 off-Broadway-tuotannossa Club XII, joka oli hip hop -sovitus William Shakespearen Loppiaisaatosta. Näytelmä ei menestynyt, mutta se innoitti Hilliä kokeilemaan näyttelijänuraa.[7]

Alku näyttelijänä ja Fugees-yhtyeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hill sai vuonna 1991 roolin As the World Turns -saippuasarjasta, jossa hän esiintyi muutamassa jaksossa Kira Johnsonin roolissa. Pian sen jälkeen Hill näytteli elokuvassa Nunnia ja konnia 2 – Lisää säpinää (1993). Hänen roolinsa oli kapinallinen teinityttö Rita Watson,[3] ja hän lauloi elokuvan soundtrackille kappaleet ”His Eye Is on the Sparrow” ja ”Joyful, Joyful”.[8]

Hill tutustui ensimmäisenä high school -vuotenaan yhteisten ystävien kautta muusikko Prakazrel Micheliin ja tämän serkkuun Wyclef Jeaniin. He perustivat yhtyeen nimeltä Tranzlator Crew, joka teki hip hop-, soul- ja rhythm and blues -painotteista musiikkia. Kolmikko esiintyi paikallisilla klubeilla Hill laulajanaan, ja hän opetteli samalla räppäämään. Hill opiskeli vuoden verran Columbian yliopistossa mutta keskeytti opinnot vuonna 1994 voidakseen keskittyä musiikkiuraan.[3]

Hill, Pras ja Jean nimesivät yhtyeensä uudelleen The Fugeesiksi. Nimi oli lyhenne englannin sanasta ”refugee” (suom. pakolainen). Yhtye sai 1993 levytyssopimuksen Ruffhouse Recordsilta ja oli tunnettu lajisekoituksestaan, johon kuului pääasiassa reggae-sävytteistä hip hopia. Hill oli yhtyeen keulakuva, ja häntä kutsuttiin jäsenten kesken nimellä L. Boogie. Yhtyeen esikoisalbumi Blunted on Reality julkaistiin 1994. Albumin sisällön määräsivät pääasiassa tuottajat, eikä se tehnyt suurta vaikutusta kuulijoihin eikä arvostelijoihin ja myi heikosti. Hillin täyteläinen alttoääni sai kuitenkin tunnustusta jo ensimmäisellä levyllä.[9]

Fugeesin toinen albumi The Score tuli markkinoille vuonna 1996. Yhtyeen soundia muutettiin urbaanimpaan ja samastuttavampaan suuntaan laajemman kuulijakunnan saavuttamiseksi. Hillin laulama versio vanhasta kappaleesta ”Killing Me Softly” oli läpimurtohitti ja nosti Fugeesin Billboard 200 -albumilistan kärkeen. Hillin laulu- ja rap-osuudet tulivat esille myös singleillä ”Fu-Gee-La”, ”Ready or Not” ja Bob Marley -coverilla ”No Woman, No Cry”. The Score myi maailmanlaajuisesti 17 miljoonaa kappaletta ja teki The Fugeesista siihen asti myydyimmän rap-kokoonpanon. Yhtye sai Grammy-palkinnot parhaasta rap-albumista ja parhaasta R&B-esityksestä.[3]

The Fugees hajosi vuonna 1997. Hill ja Jean olivat alkaneet seurustella yhtyeen alkuaikoina, ja suhteen päättyessä molemmilla oli jo uudet kumppanit. Tilanne vaikutti The Fugeesin jäsenten väleihin ja yhteistyön päättymiseen. Hill synnytti samana vuonna ensimmäisen lapsensa, Zion-pojan. Tytär Selah syntyi seuraavana vuonna.[10]

The Fugees käsitteli musiikissaan paljon sosiaalisia ongelmia ja kulttuuri-identiteettiä. Yhtye on esiintynyt satunnaisesti myös hajoamisen jälkeen, muun muassa New Yorkin Global Citizen Festival -tapahtumassa syyskuussa 2023 ja Coachellassa 2024. Pysyvämmät paluuyritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet.[11]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Fugeesin hajottua Hill siirtyi soolouralle. Vuonna 1998 julkaistiin hänen ainoaksi jäänyt sooloalbuminsa The Miseducation of Lauryn Hill.[12] Jamaikalla levytetty albumi oli menestys: se myi viikossa yli 423 000 kappaletta ja piti Billboardin R&B Album -listan kärkisijaa kuusi viikkoa. Maailmanlaajuinen kokonaismyynti oli noin 20 miljoonaa kappaletta. Levyn tekoon osallistuivat esimerkiksi D’Angelo, Carlos Santana, Mary J. Blige ja tuolloin vielä tuntematon John Legend. Albumin menestynein single oli voimaantumista juhlistava ”Doo-Wop (That Thing)”. Muita listoille nousseita singlejä olivat muun muassa ”Lost Ones”, ”Ex-Factor” ja ”Everything Is Everything”. Hill oli ensimmäisiä artisteja, joka kappaleillaan nosti neo soulin suuren yleisön tietoisuuteen.[10][13]

Vuoden 1999 Grammy-gaalassa Hill oli ensimmäisenä naisena ehdolla kymmenessä sarjassa. Hänet palkittiin niistä viidessä (Vuoden albumi, Paras uusi artisti, Paras naisartistin R&B-esitys, Paras R&B-kappale ja Paras R&B-albumi), mikä oli uusi naisartistien ennätys. Albumi sai myös muita palkintoja, muun muassa kolme American Music Awardia.[3] Vuonna 2000 Hill palkittiin jälleen Grammylla tuottajan ominaisuudessa Santanan albumista Supernatural. Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaasta R&B-laulusta kappaleella ”All That I Can Say”, jonka oli kirjoittanut ja tuottanut Mary J. Bligelle.[2]

Hill piti urallaan pitkän tauon esikoisalbuminsa jälkeen. Toukokuussa 2002 julkaistiin akustinen MTV Unplugged No. 2.0 -livealbumi, jolla Hill keskittyi enemmän kappaleiden sanoituksiin ja sanomaan kuin musiikillisiin sovituksiin. Livealbumilla Hill luopui räppäämisestä ja lauloi pienelle yleisölle säestäen samalla itseään kitaralla. Albumin arviot olivat kaksijakoisia, eivätkä monet pitäneet Hillin tyylinvaihdoksesta, mutta albumi ylsi Billboard 200 -listan kolmannelle sijalle. Myöhemmin sille myönnettiin platinalevy.[14][15]

Vetäytyminen julkisuudesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hill vetäytyi julkisuudesta suosionsa huipulla vuonna 2000. Kuuluisuuden paineet alkoivat saada hänestä yliotteen, eikä hän omien sanojensa mukaan voinut lähteä kotoaan edes kauppaan ilman, että hänen olisi tarvinnut huolehtia ulkonäöstään. Hill erotti manageritiiminsä, alkoi lukea Raamattua ja eli yksityistä perhe-elämää New Jerseyssä.[10] Perheeseen syntyivät pojat Joshua Omaru vuonna 2001 ja John Nesta 2003.[16]

Hill esiintymässä 2012.

Hillin myöhemmät julkiset esiintymiset ovat rajoittuneet pääasiassa erilaisiin musiikkifestivaaleihin, joilla hän on esittänyt vanhoja kappaleitaan. Vuonna 2003 hän esiintyi Vatikaanissa ja arvosteli samalla katolista kirkkoa. Hän on myös palannut muutamaan otteeseen esiintymislavalle Fugeesin kanssa. Hillin kesäkiertue vuonna 2007 kattoi 14 maata. Samana vuonna hän julkaisi kokoelmalevyn Ms. Hill, joka sisälsi muun muassa hänen debyyttialbumiltaan pois jätettyä musiikkia sekä elokuvien soundtrack-kappaleita.[11] Vuonna 2008 syntyi Hillin viides lapsi Sara.[17]

Hill aikoi vuonna 2009 järjestää kymmenen päivää kestävän Euroopan-kiertueen mutta joutui terveysongelmien vuoksi keskeyttämään sen vain kahden esiintymisen jälkeen. Tammikuussa 2010 hän konsertoi Yhdysvaltojen lisäksi Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Brasiliassa.[11] Hän on jatkanut musiikin tekoa kirjoittamalla ja levyttämällä pääasiassa soundtrackeja, muun muassa Nina Simonesta kertovaan dokumenttiin What Happened to Nina Simone? (2015) sekä elokuvaan Queen & Slim (2019).

Hill nousi uudestaan otsikoihin vuonna 2012, kun hän sai syytteen veronkierrosta. Hill myönsi syyllisyytensä ja sai kesällä 2013 kolmen kuukauden vankeustuomion. Hänet määrättiin maksamaan valtiolle noin 1,5 miljoonan dollarin verorästit. Hyvän käytöksen ansiosta hän vapautui vankilasta muutamaa päivää etuajassa.[11]

Hyväntekeväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hill on ollut mukana myös aktivismissa. Vuonna 1996 hän perusti voittoa tavoittelemattoman Refugee Projectin, joka keräsi varoja riskinuorten kesäleiriä varten. Se järjesti myös lukupiirejä, stipendejä ja koulunjälkeistä kerhotoimintaa nuorille. Hill sai työstään Essence Award -palkinnon, ja vuonna 1999 hänet palkittiin neljästi NAACP Image Awards -gaalassa. Samana vuonna Ebony-lehti nimitti hänet historian sadan vaikutusvaltaisimman afroamerikkalaisen joukkoon luettelon nuorimpana naisena.[18][12] Hill lakkautti Refugee Projectin vuonna 2002.[19]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillillä on kuusi lasta, joista viisi vanhinta pitkäaikaisen miesystävänsä, Bob Marleyn pojan Rohan Marleyn kanssa. Pari erosi vuonna 2009. Vuonna 2011 Hill synnytti kuudennen lapsensa Micahin. Pojan isän henkilöllisyyttä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta Hill on vahvistanut, että Rohan Marley ei ole lapsen isä.[20]

Hill asuu pääasiassa Floridassa ja Karibialla. Hän elää perhekeskeistä elämää ja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa mutta pitää tarkasti huolta yksityisyydestään.[11]

Tyyli ja imago

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillin soolomusiikki yhdistelee rappia, soulia, reggaeta ja R&B:tä.[12] Hänet tunnetaan tummankäheästä lauluäänestään, maksimalistisesta pukeutumistyylistään ja lavaenergiastaan.[21] Hill on tunnustettu muotivaikuttaja ja käyttää usein värikkäitä asusteita ja suurikokoisia korvakoruja. Hill on inspiroinut myös hiustyylillään, johon kuuluu afrokampauksia ja -lettejä sekä rastoja. Hänen on sanottu tuoneen afrikkalaisen tyylin osaksi populaarikulttuuria ja mustien naisten kauneusihannetta.[22][23]

Hill on saanut laajaa kritiikkiä siitä, että hän on usein myöhästynyt konserteistaan tai perunut ne viime hetkellä.[21]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilliä pidetään hip hop -musiikin uranuurtajana, sillä hän oli ensimmäinen naisartisti, joka sooloalbumillaan yhdisti rap-soundin laulumelodiaan, jolloin syntyi niin kutsuttu ”pop-rap”. Samalla hän avasi tien lukuisille muille artisteille, jotka hänen innoittaminaan ovat ottaneet melodisen rapin käyttöön omassa musiikissaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi Beyoncé, Drake, Nicki Minaj ja Kanye West.[24] Billboard valitsi vuonna 2015 Hillin ainoana naisena kymmenen suurimman rap-artistin listan seitsemännelle sijalle.[25]

Hillin esikoissooloalbumi The Miseducation of Lauryn Hill valittiin vuonna 2011 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä levyjä.[26] Albumi pääsi vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.[27] Heinäkuussa 2017 Yhdysvaltojen julkisen palvelun radioyhtiö NPR nimesi albumin kaikkien aikojen toiseksi merkittävimmäksi naispuolisen artistin tekemäksi musiikkialbumiksi, edellään vain Joni Mitchellin Blue.[28]

Hill on ollut lukuisien myöhemmän sukupolven artistien esikuva. Hänen inspiroimiinsa artisteihin lukeutuvat muun muassa Adele,[29] Bebe Rexha,[30] Dua Lipa,[31] Lizzo ja Saweetie.[32]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fugees-albumit

Remix-albumit

  • Bootleg Versions (1996)

Fugees-singlet

  • ”Boof Bar” (1994)
  • ”Vocab” (1994)
  • ”Nappy Heads” (1994)
  • ”Fu-Gee-La” (1995)
  • ”Killing Me Softly with His Song” (1996)
  • ”Ready or Not” (1996)
  • ”No Woman, No Cry” (1996)
  • ”Rumble in the Jungle” (elokuvasta Kehäkuninkaat, 1997)

Sooloalbumit

Soolosinglet

  • ”Lost Ones” (1998)
  • ”Doo-Wop (That Thing)” (1998)
  • ”Ex-Factor” (1998)
  • ”Everything Is Everything” (1999)
  • ”Turn Your Lights Down Low” (1999)
  • ”Lose Myself” (elokuvasta Surf’s Up – tyrskyn ratsastajat, 2007)
  • ”Repercussions” (2010)
  • ”Neurotic Society (Compulsory Mix)” (2013)
  • ”Consumerism” (2013)
  • ”Guarding the Gates” (elokuvasta Queen & Slim, 2019)
  • ”Save the Day” (Mariah Careyn kanssa, 2020)

Vierailevana artistina

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1993 Kukkulan kuningas King of the Hill hissioperaattori
Nunnia ja konnia 2 – Lisää säpinää Sister Act II: Back in the Habit Rita Watson
1998 Restaurant Leslie
Hav Plenty Debra
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jakso(t)
1991 As the World Turns Kira Johnson tuntemattomat jaksot
1996 ABC Afterschool Specials Malika ”Daddy’s Girl”

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Lauryn Hill Encyclopædia Britannica. 18.11.2013. Viitattu 8.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Lauryn Hill GRAMMY.com. 28.11.2017. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Ms. Lauryn Hill: Biography, Singer, Grammy-Winning Musician Biography.com. Viitattu 19.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Lauryn Hill Bio and Interview achievement.org. 18.6.2000. Viitattu 19.11.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Farley, Christopher: Hip-Hop Nation: Lauryn Hill (Arkistoitu) Time. 8.2.1999. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Pop Superstar’s Vote for Her Town. The New York Times. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Golianopoulos, Thomas: Club XII: Remembering the Hip-Hop Musical That Hit NYC 25 Years Before ’Hamilton’ Genius. 14.6.2016. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Sister Act II: Back in the Habit – Original Soundtrack AllMusic. Viitattu 19.11.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Fugees Bio. Artistdirect. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Touré: The Mystery of Lauryn Hill (Arkistoitu) Rolling Stone. 30.10.2003. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Lauryn Hill achievement.org. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Lauryn Hill: Biography & History on AllMusic AllMusic. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
  13. ↑ The Miseducation of Lauryn Hill (credits) AllMusic. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Musiq, Lauryn Hill Storms the Charts (Arkistoitu) Billboard. 16.5.2002. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Lauryn Hill: MTV Unplugged 2.0. RIAA. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Scott, Sydney: What We Know About Lauryn Hill’s Kids Now Essence. 26.10.2020. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Whatever Happened To... Lauryn Hill? (Arkistoitu) People. 18.8.2008. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Muro, Matt: On the Cover and Not Just for Looks (Arkistoitu) The New York Times. 12.9.1999. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Friedman, Roger: Lauryn Hill: Brainwashed? (Arkistoitu) Fox News. 11.6.2002. Viitattu 22.11.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Lauryn Hill: Rohan Marley Is Not the Father of My Sixth Child Rolling Stone. 28.7.2011. Arkistoitu 19.8.2013. Viitattu 12.11.2017. (englanniksi)
  21. ↑ a b Kostiainen, Pasi: Flow-festivaalin avauksen naisenergiaa: Lauryn Hill diivaili ja raivosi Ilta-Sanomat. 11.8.2018. Viitattu 23.11.2024.
  22. ↑ Martin, Crystal G.: Lauryn Hill’s Natural Hair Evolution Essence. 27.10.2020. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  23. ↑ 25 Black Music Icons Ebony. 11.9.2019. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  24. ↑ How Lauryn Hill Became the First Solo Superstar to Master Both Singing & Rapping Genius. 3.8.2020. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Do You Agree with Billboard’s 10 Greatest Rappers of All Time? Vibe. 17.11.2015. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Complete National Recording Registry Listing. Library of Congress. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  28. ↑ The 150 Greatest Albums Made By Women NPR. 24.7.2017. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Adele's '19': Things You Didn't Know About Her Debut LP (Arkistoitu) iHeartRadio. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Bebe's Biggest Musical Influence is Queen of R&B Lauryn Hill (Arkistoitu) Capital XTRA. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  31. ↑ "Dua Lipa Talks Lauryn Hill" YouTube. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Feeney, Nolan: The Miseducation of Lauryn Hill: 16 Artists on Its Legacy Billboard. 1.6.2018. Viitattu 3.12.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauryn_Hill&oldid=22890456”