Nelisormimangusti
| Nelisormimangusti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Mangustit Herpestidae |
| Suku: |
Suricata Desmarest, 1804 |
| Laji: | suricatta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Suricata suricatta |
|
 Nelisormimangustin levinneisyys |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nelisormimangusti (Suricata suricatta) on Kalaharissa elävä mangustilaji. Se on sukunsa ainoa laji ja on mangusteista suurin ja tunnetuimpia.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin surikaatti[3].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nelisormimangusti muistuttaa mangustin ja näätäeläimen välimuotoa. Muista mangusteista sen erottaa kärsämäinen kuono, pidemmät jalat, nelivarpaiset käpälät, suhteellisen ohutkarvainen häntä ja hampaistosta puuttuvat ensimmäiset välihampaat. Käpälät ovat paras tuntomerkki, koska sen kynnet ovat huomiota herättävän suuret ja voimakkaat. Peukalot ja isovarvas puuttuvat. Laji on pieni, pitkäjalkainen eläin, kokonaispituus yli 50 senttimetriä, josta häntä yli kolmannes, painoa on yli 700 g. Karkeakarvaisen turkin pohjaväri on kellertävän harmaa ja selässä on 8-10 poikkijuovaa. Raajat ja vatsapuoli ovat vaaleammat ja kuononkärki, silmänympärystät, korvat ja hännänpää ovat mustat. Eläin astuu liikkuessaan koko anturalla, pystyssä se on varpaillaan, jolloin häntä on tukena.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nelisormimangusteja tavataan vain Kalaharissa, eteläisessä Afrikassa. Alue on kuivaa, kuumaa ja hiekkaista elinympäristöä, jossa kasvaa pitkää heinää ja puita.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nelisormimangustit elävät perheryhminä, joita johtaa alfa-pari, jonka jälkeläisiä kaikki lauman jäsenet ovat. Laumassa saattaa olla jopa 30 yksilöä. Ne asuvat maahan kaivetussa kolossa, joka on usein vallattu maaoravilta. Sinne ne vetäytyvät yöksi nukkumaan ja suojaan pedoilta. Mangustien vihollisia ovat etenkin petolinnut ja vaippasakaalit.
Nelisormimangustien luultiin ennen olevan hyvin epäitsekkäitä ja menevän vahtiin, kun muut laumasta etsivät ruokaa ja vaarantavan henkensä, kun muut juoksevat karkuun. Nykyään tiedetään, että yksi mangusteista pitää vahtia vasta, kun se on syönyt kyllikseen, ja säntää heti varoitushuudon kuullessaan koloon suojaan ensimmäisenä. Poikasia ne kuitenkin jäävät vahtimaan. Usein emon lisäksi myös lauman muut naaraat voivat imettää poikasia.
Nelisormimangustien päivärytmi on seuraavanlainen: aamulla kylmän yön jälkeen ne paistattelevat pystyssä auringossa, jonka jälkeen ne lähtevät ruoanhakuun, ne tonkivat kuonollaan ja kaivavat maasta esiin hyönteisiä, skorpioneja, liskoja, käärmeitä, lintuja, munia ja pieniä nisäkkäitä.
Nelisormimangustien ei tarvitse juoda koskaan, vaan ne saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Mangustit ovat immuuneja skorpionin myrkylle, joten ne voivat syödä saaliin kokonaan, mukaan lukien myrkkypiikki. Keskipäivällä on niin kuuma, että ne lekottelevat varjossa tai kolossa; ne etsivät taas ruokaa, kunnes ovat kylläisiä. Yöksi ne menevät koloon nukkumaan.
Yleensä vain alfa-naaras saa poikasia, joita syntyy 2–5 kappaletta 11 viikon kantoajan jälkeen. Pentueita voi tulla kolmekin vuodessa, jos ruokaa on tarpeeksi. Elinikää nelisormimangustille voi kertyä 12–14 vuotta.
Fiktiossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnettu kuvitteellinen nelisormimangusti on Leijonakuningas-elokuvan ja Timon ja Pumba -piirrossarjan hahmo Timon.
Me mangustit-televisiosarjassa (Meerkat Manor[4]) esiintyvät mangustit ovat nelisormimangusteja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja – Osa 1: Nisäkkäät. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Macdonald, D. & Hoffmann, M.: Suricata suricatta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Suricata suricatta Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 27.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset. nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 27.12.2010.
- ↑ Luontohetki: Me mangustit. Yle Ulkomaiset tv-sarjat. Arkistoitu 29.4.2013.