Ragnhild Mowinckel
| Ragnhild Mowinckel | |
|---|---|
 Mowinckel vuonna 2017. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. syyskuuta 1992 Norja |
| Kansalaisuus |
 Norja |
| Uran tiedot | |
| Seura | Sp.Kl. rival[1] |
| Laji | alppihiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 2012– |
| Paras sijoitus | 1. |
| Voitot | 4 [1] |
| Palkintokorokkeella | 14 |
|
Tietolaatikko päivitetty 27. tammikuuta 2024 |
|
| Aiheesta muualla | |
| ragmow.com | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Norja
| |||
| Naisten alppihiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | suurpujottelu | |
| Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | syöksylasku | |
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Åre 2019 | alppiyhdistetty | |
| Pronssia |
Courchevel / Méribel 2023 | suurpujottelu | |
Ragnhild Mowinckel (s. 12. syyskuuta 1992) on norjalainen alppihiihtäjä. Hänellä on kaksi olympiamitalia ja yksi mitali maailmanmestaruuskilpailuista. Maailmancupissa hän on voittanut neljä osakilpailua ja sijoittunut yhteensä neljätoista kertaa kolmen parhaan joukkoon.[1]
Nuorten MM-kilpailuissa Mowinckel voitti vuonna 2012 kultaa suurpujottelussa ja superalppiyhdistetyssä sekä pronssia supersuurpujottelussa. Vuonna 2013 hän saavutti kultaa yhdistetyssä ja hopeaa suurpujottelussa. Sotšin olympialaisissa 2014 Mowinckel sijoittui superalppiyhdistetyssä kuudenneksi ja Vailin / Beaver Creekin MM-kilpailuissa 2015 yhdeksänneksi. Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 2017 hän oli supersuurpujottelussa kuudes ja alppiyhdistetyssä kymmenes. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 Mowinckel saavutti suurpujottelussa ja syöksylaskussa hopeaa sekä oli alppiyhdistetyssä neljäs ja pujottelussa 13:s. Åren MM-kilpailuissa 2019 hän voitti pronssia alppiyhdistetystä, sijoittui suurpujottelussa neljänneksi, syöksylaskussa viidenneksi ja supersuurpujottelussa kuudenneksi. Cortina d’Ampezzon MM-kilpailuissa 2021 hän oli suurpujottelussa ja alppiyhdistetyssä yhdeksäs, syöksylaskussa kymmenes sekä supersuurpujottelussa kahdestoista. Pekingin olympialaisissa 2022 hän sijoittui suurpujottelussa viidenneksi, supersuurpujottelussa kuudenneksi ja syöksylaskussa 14:nneksi. Courchevelin / Méribelin MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti suurpujottelussa pronssia, oli supersuurpujottelussa viides ja syöksylaskussa kymmenes.[1]
Alppihiihdon maailmancupissa hän kilpaili ensimmäisen kerran Zagrebin pujottelussa tammikuussa 2012. Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti Schladmingin suurpujottelussa maaliskuussa 2012 oltuaan 25:s. Kymmenen parhaan joukkoon hän sijoittui ensimmäisen kerran oltuaan kahdeksas Beaver Creekin suurpujottelussa joulukuussa 2013. Ensimmäisen palkintosijansa hän saavutti oltuaan kolmas Val d’Isèren supersuurpujottelussa joulukuussa 2017. Hän oli samalla kaudella toinen Plan de Coronesin suurpujottelussa. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti Ofterschwangin suurpujottelussa maaliskuussa 2018. Hän sijoittui suurpujottelucupissa neljänneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa kahdeksanneksi.[1]
Mowinckel sijoittui kaudella 2018–2019 toiseksi Killingtonin suurpujottelussa ja Lake Louisen supersuurpujottelussa sekä kolmanneksi Mariborin suurpujottelussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa seitsemänneksi ja supersuurpujottelucupissa viidenneksi.[1] Kauden päätöskilpailujen harjoituksissa Soldeussa hänen polvensa eturistiside repesi, ja hän sai saman vamman keväällä 2020.[2] Hän palasi kansainvälisiin kilpailuihin yli 1,5 vuoden tauon jälkeen joulukuussa 2020. Kauden 2020–2021 maailmancupin osakilpailuissa hän sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi. Kaudella 2021–2022 hän sijoittui Val d’Isèren supersuurpujottelussa ja Crans-Montanan ensimmäisessä syöksylaskussa toiseksi. Hän voitti Courchevelin maailmancupfinaalien supersuurpujottelun. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa ja supersuurpujottelucupissa neljänneksi. Kaudella 2022–2023 hän sijoittui kolmanneksi Lake Louisen supersuurpujottelussa. Hän voitti Cortina d'Ampezzon supersuurpujotelun. Kronplatzin jälkimmäisessä suurpujottelussa hän sijoittui toiseksi. Soldeun supersuurpujottelussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kuudes ja supersuurpujottelucupissa kolmas.Kaudella 2023–2024 hän voitti Cortina d'Ampezzon toisen syöksylaskun.[1]
Kaudella 2023–2024 tuli voimaan Kansainvälisen hiihtoliiton määräämä fluorikielto, ja Mowinckelistä tuli ensimmäinen uuden säännön perusteella hylätty urheilija, kun maailmancupin Söldenin suurpujottelukilpailussa hänen suksistaan löytyi fluoria yli sallitun raja-arvon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Ragnhild Mowinckel Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Pavitt, Michael: Olympic medallist Mowinckel returns after 17-month injury spell Inside the Games. 21.8.2020. Viitattu 11.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Husu, Atte: Hiihdon kohuttu fluorikielto levisi käsiin heti kättelyssä, suomalaisvalmistajan löydös ei jätä mitään epäselväksi – ”Katastrofin ainekset” 28.10.2023. Yle. Viitattu 28.12.2023.