UNOVIS
UNOVIS (myös MOLPOSNOVIS tai POSNOVIS) oli lyhytaikainen, mutta vaikutusvaltainen venäläisten taiteilijoiden muodostama ryhmittymä, jonka perusti Kazimir Malevitš Vitsebskin taidekoulussa vuonna 1919.
Alun perin opiskelijoiden nimellä MOLPOSNOVIS muodostama ryhmä tutki ja kehitti uusia teorioita ja konsepteja taiteeseen liittyen. Malevitšin johdolla ryhmän nimeksi vaihtui UNOVIS ja työ keskittyi pääasiassa Malevitšin ajatuksiin suprematismista ja se pyrki tuottamaan julkaisuja ja projekteja joiden vaikutuksen venäläiseen avant-gardeen kotimaassa ja ulkomailla olivat välittömiä ja kauaskantoisia. Ryhmä hajautui vuonna 1922.
Nimi UNOVIS on lyhenne venäjän kielen sanoista "Utverditeli Novogo Iskusstva", "Uuden taiteen mestarit". POSNOVIS oli lyhenne sanoista "Posledovateli Novogo Iskusstva", "Uuden taiteen seuraajat". MOLPOSNOVIS tarkoitti "Uuden taiteen nuoret seuraajat"
Perustaminen ja kasvu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhyen historiansa aikana ryhmä kävi läpi useita muutoksia. Perustamisen jälkeen ryhmä herätti Vitsebskin taidekoulun professorien mielenkiinnon ja laajeni nopeasti POSNOVISiksi. Ryhmä oli hyvin aktiivinen ja työskenteli useiden projektien ja kokeiluiden parissa hyödyntäen useimpia ellei kaikkia sen aikaisia medioita. Tammikuussa 1920 Marc Chagall kutsui Malevitšin koulun opettajaksi ja koulun rehtori Vera Yermolayeva nimitti hänet välittömästi opetusstudion johtajaksi. Saman vuoden helmikuussa Malevitšin johdolla ryhmä toteutti suprematistisen baletin, jonka koreografina toimi Nina Kogan, joka oli Aleksander Kruchenykhin merkittävän futuristisen oopperan, Voitto Auringosta, edeltäjä. POSNOVIS kävi läpi muutoksia ja lopulta se nimettiin uudelleen UNOVISiksi 14. helmikuuta 1920.
Laajentuminen ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvuodesta 1920 Marc Chagall valitsi Malevitšin seuraajakseen. Malevitš uudelleenorganisoi merkittävästi paitsi UNOVISin myös koko koulun toimintaa. Hän perusti UNOVISin konsiilin. Samaan aikaan ryhmän teoriat ja tyylit kehittyivät nopeasti ja ryhmän päätavoitteena oli tuoda suprematistisia ideaaleja venäläiseen yhteiskuntaan työskennellen yhdessä Neuvostoliiton hallituksen kanssa.
Ryhmä toi suunnitelmansa kaduille ja sen teoksia on runsaasti eri puolilla Vitebskiä. Malevitšillä oli kuitenkin kunnianhimoisempia tavoitteita ja hän kannusti opiskelijoitaan tekemään suurempia ja pysyvämpiä teoksia, eli käytännössä arkkitehtuuria. El Lissitzk, joka oli arkkitehtuurin tiedekunnan johtaja, työskenteli yhdessä Lazar Khidekelin ja Ilia Chashnikin kanssa ja he laativat tavallisuudesta poikkeavia suunnitelmia vapaasti kelluvista rakennuksista ja valtavista teräs- ja lasirakennelmista, mutta tekivät myös perinteisempiä suunnitelmia asuinalueille ja suunnittelivat jopa kaupungin aukion puhujapöntön. Iliasta tuli Lissitzkyn seuraaja tiedekunnan johtajana yhdessä Khidekellin kanssa.
Noudattaakseen kommunismin ideaaleja ryhmä jakoi vastuun ja kunnian kaikista tekemistään töistä. Ryhmä allekirjoitti kaikki teokset mustalla neliöllä, joka oli kunnianosoitus c aiemmin tekemälle työlle.
Kesäkuussa 1920 UNOVISin toiminta kiihtyi. Ryhmä osallistui Moskovassa, jossa ryhmän jäsenet jakoivat mm. taideteoksia ja esitteitä sekä Malevitšin laatimaa uusia taidemuotoja käsittelevää teosta. UNOVIS saavutti huomattavasti huomiota ja siitä tuli nopeasti vakiintunut ja merkittävä liike.
Hajoaminen ja perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmän taiteellinen vaikutus jatkui useiden sukupolvien ajan, mutta sen suosio alkoi laskea heti konferenssin jälkeen. Vuoteen 1922 mennessä ryhmä oli jakaantunut osiin, jotka olivat keskenään erimielisiä. Malevitš kannattajineen suosi käytännöllistä lähestymistä yhteiskunnan muutokseen, mutta muut kannattivat filosofisempaa suprematismia, Samaan aikaan merkittävä osa UNOVISiin alussa kuuluneista taiteilijoista oli jo siirtynyt muihin kouluihin, kaupunkeihin ja liittynyt muihin liikkeisiin. Kaikesta huolimatta useiden vuosien ajan ryhmän hajoamisen jälkeen ilmestyi julkaisuja, joissa oli allekirjoituksena UNOVISIn musta neliö.
