155 K 83
| 155 K 83 | |
|---|---|
 Modernisoitu 155 K 83-97. |
|
| Aseen tyyppi | kanuunahaupitsi |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1983– |
| Valtion käytössä | Suomi |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Heikki Collanus |
| Suunniteltu | 1981-1983 |
| Valmistajat |
Tampella (1982–1990) Vammas (1991–1997) |
| Valmistusvuodet | 1983–1997 |
| Valmistusmäärä | 113 kpl |
| Eri versiot |
155 K 83 155 K 83-97 |
| Tekniset tiedot | |
| Malli | 155 K 83-97 |
| Paino | 9500 kg |
| Pituus | 7600 mm |
| Putken pituus | 39 kaliiperia (5990 mm) |
| Leveys | 2600 mm (ajossa) |
| Korkeus | 2050 mm (ajossa) |
| Miehistö | 1+6 |
| Kaliiperi | 155 mm |
| Toimintatapa | puoliautomaattinen kiila |
| Tulinopeus |
8-10 laukausta minuutissa hetkellisesti 3 ls/12 s |
| Lähtönopeus | 900 m/s (täyspanos) |
| Tehokas kantama |
23 km (onteloperäkranaatti) 30 km (perävirtauskranaatti) |
| Maksimikantama | 32 km |
| Tähtäimet | kiertokaukoputki |
| Laukaustyyppi | irtopanoslaukaus |
| Kuljetustapa | vedettävä |
| Vetonopeus | 80 km/h |
| Ampumakulmat |
-5° – +70° (korkeussuuntaus) 90° (sivusuuntaus) |
| Maavara | 350 mm |
155 K 83 (155 millimetrin kanuuna 1983) on suomalainen Tampellan ja myöhemmin Vammaksen Suomen puolustusvoimille valmistama kenttätykki. Nimensä mukaisesti se on 155 mm:n raskas vedettävä kanuuna, tarkemmin kanuunahaupitsi, 39-pituuskaliiperisella putkella. Sen vetoajoneuvona käytetään esimerkiksi Sisun raskasta SA-240 -maastokuorma-autoa. Vuodesta 1997 eteenpäin Vammas (sittemmin Patria) modernisoi alkupään tuotannon tykkejä 155 K 83-97 -standardiin, johon kuuluu mm. myöhäisemmissä sarjoissa käyttöön otettu uudistettu panoskammio, ja joka siten kykenee käyttämään NATO-standardin mukaista irtopanosjärjestelmää sekä kaikkia yleisimpiä 155 mm ampumatarvikkeita. Modernisointi tehtiin 155 K 83:n yhdenmukaistamiseksi sen tuotannon kesken ja sen pohjalta kehitetyn uudemman 155 K 98:n kanssa.[1]
155 K 83:n käyttötarkoitus on tukea yhtymien taistelua epäsuoralla tulella. Tykeistä muodostetaan patteristoja armeijan ylijohdon alaisuuteen.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykin kehitystyö alkoi 1950-luvun lopulla Suomen puolustusvoimien Tampellalle toimeksiantamasta 122 mm kenttätykin (122 K 60) suunnittelusta, josta vastannutta insinööriryhmää johti Tampellan pitkäaikainen tykkien pääsuunnittelija Heikki Collanus. 122 K 60 ei koskaan tullut laajempaan tuotantoon prototyyppikappaleen ja tuotantomallin 15 kappaleen ensimmäisen sarjan lisäksi, mutta sen piirteitä hyödynnettiin Tampellassa 155 mm tykin suunnittelussa.[1] Suomalaisella Tampellalla ja israelilaisella ammattiliitto Histadrutin omistamalla Solel Bonehilla oli yhteinen tytäryhtiö Soltam, jonka kanssa Tampella toimi yhteistyössä tykkien kehityksessä vuoteen 1974 asti.[1][3] Samoja 122 mm tykin suunnitelmia on käytetty aiempien Tampellan 33-pituuskaliiperisen 155 K 68:n (joka tunnettiin Tampellan ja Soltamin yhteistyön vuoksi myös israelilaisella nimikkellään Soltam M-68)[4], sekä siitä kehitetyn 39-pituuskaliiperisen 155 K 74:n kehittämisen pohjana.[1] Tampellan 155 K 68:sta myös kehitetty Soltam M-71 on yhtä lailla 39-pituuskaliiperisena[4] hyvin samankaltainen kuin 155 K 74.
Tampella esitteli 1979 Puolustusvoimille kehittämäänsä 155 K 74 -tykkiä, ja se oli Puolustusvoimien kokeilukäytössä vuosina 1980-1981. Kokeiden pohjalta tykkiin tehtiin muutoksia mm. peräkappaleeseen, ja Tampella valmisti 1982-1983 uuden prototyypin nimikkeellä 155 K 74-82. Tämän pohjalta päädyttiin vielä muutoksiin tykin kehdossa ja lavetissa, ja muutoksien pohjalta valmistettiin 1983 varsinainen prototyyppi 155 K 74-83, josta 155 K 83 kehitettiin vielä pienin muutoksin.[1] Itse tuotantomallia tuotettiin Puolustusvoimille yhteensä 113 kappaletta vuosina 1983-1997.[1] 155 K 83 -tykkejä koskenut hankintasopimus puolustusvoimien ja Tampellan välillä allekirjoitettiin 14. heinäkuuta 1983, ja sen arvo oli liki 100 miljoonaa markkaa. Puolustusvoimien puolesta sopimuksen allekirjoitti kenraaliluutnantti Pentti Väyrynen ja Tampellan puolesta johtaja Jaakko Mattila.[5]
1990-luvulla tykin kehityksen jatkumisen ja 155 K 98:n suunnittelun ja siinä käyttöönotettujen uusien ratkaisujen, kuten laajennetun NATO-mittaisen panoskammion karhennetulla ylimenokartiolla myötä, myös alkupään 155 K 83 -sarjat päätettiin uudistaa siten, että niissä voidaan käyttää samoja panoksia kuin uudemmissakin tykeissä, ja siten syntyi Vammaksen muuntama modernisoitu versio, 155 K 83-97. Uudistuksessa myös lisättiin mahdollisuus latauslaitteen asentamiseen ja parannettiin tykin käyttöturvallisuutta pienin uudistuksin kiilan, virityskammen ja telin lukitusjärjestelmiin. Loppupään tykeissä nämä ominaisuudet kuuluivat jo tehdaskokoonpanoon.[1]
155 K 83:a käytettiin pohjana Tampellan ja Vammaksen suunnittelutyössä uudempien Tampellan ja Vammaksen kenttätykkien, kuten 155GH45:n ja 155 K 93:n suunnittelemiseen, ja lopulta kehitystyö johti 155 K 98:aan.[1]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen 155 K 83:n rakenne on hyvin samankaltainen kuin sitä edeltävien Tampellan tykkimallien. Tykin sulkuna toimii vaakatasossa liukuva puoliautomaattinen kiila - aiempiin Tampellan tykkeihin erona tykin peräkappale on kuitenkin korkeampi, ja siinä on sisäänrakennettu puoliautomaattikoneisto, kun taas aiemmissa tykkimalleissa puoliautomaattikoneisto oli erillinen osa, joka kiinnitettiin peräkappaleen päälle. Sulun tiivistykseen käytetään Tampellan aiempien 155 mm tykkien tapaan ns. Broadwellin rengasta, joka korvaa vanhempien tykkien, mukaan lukien 122 K 60:n panoskartussien käyttämät metallihylsyt. Pieniä eroja aiempiin tykkimalleihin on myöskin lavetissa, pääosin sen kiilakannuksissa (joilla tykki kiinnitetään maahan tuliasemassa) ja suuntauskoneistossa.[1] Korotuskoneisto on paineilma-avusteinen aiempien Tampellan tykkien tapaan, ja mahdollistaa korotuskulmat aina 5 asteesta vaakatason alapuolelle (-5°) yläkulmille 70 asteeseen (+70°) asti,[6] mikä tekee aseesta teknisesti kanuunahaupitsin, jokseenkaan Puolustusvoimien nimikkeistö ei sisällä kuitenkaan kanuunahaupitsia tykkityyppinä, ja sitä kutsutaankin sen vuoksi kanuunaksi.
Tykin putken pituus on 5990 millimetriä eli noin 39 kaliiperia, ja rihlatun osan pituus on 5054 mm. Suuhidastin on yksikammioinen, ja putkessa on myös savunpoistin.[6]
Tykillä voi ampua kaikkia tavanomaisia 155 mm tykistön kranaatteja, ja 155 K 83:n alkupään tuotantosarjojen 18,8 litran panoskammio mahdollistaa täyspanoksella 900 m/s lähtönopeuden perusampumatarvikkeelle sekä 27 km maksimikantaman, ja perävirtauskranaatilla jopa 32 km maksimikantaman.[6] Mahdollinen ampumatarvikevalikoima on 155 mm ampumatarvikkeilla hyvin laaja, kuten tavanomaisia (onteloperä-), perävirtaus- ja rakettiavusteisia sirpale-, savu-, fosforisavu-, valaisu- ja kuorma-ammuskranaatteja. Suomen puolustusvoimilla näistä on käytössä ainakin tavanomaisia ja perävirtaussirpalekranaatteja, sekä kuorma-ammuskranaatteja, joidenka paino on 43-46 kg.[2]
155 K 83-97 on muuten samanlainen, mutta siihen on tehty muutamia uudistuksia käyttöturvallisuuteen - ja tärkeimpänä muutoksena panoskammion koon muuttaminen 155 K 98:n tapaan NATO-mittoihin, 23,0 litraan. Uudistus teki mahdolliseksi NATO-standardin mukaisen irtopanosjärjestelmän (Modular Charge System) käyttämisen.[1] Samalla kuitenkin menetettiin jonkin verran kantamaa. Puolustusvoimat ilmoittaa uudistetun mallin kantamaksi 23 km onteloperäkranaatilla ja 30 km perävirtauskranaatilla.[2] Osassa myöhemmistä tuotantosarjoista nämä muutokset on tehty jo itse tuotantovaiheessa.
Käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomi: 113 kappaletta.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Toivonen, Vesa: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta. Apali Oy, 2003. ISBN 952-5026-26-4
- ↑ a b c 155 K 83 15.6.2005. Puolustusvoimat. Arkistoitu 1.10.2007. Viitattu 2.4.2018.
- ↑ Mörttinen, Matti: 3 000 000 000 euron suomalainen Aamulehti.fi. 18.2.2007. Arkistoitu 12.3.2007. Viitattu 29.12.2008.
- ↑ a b M-68/-71 155mm GlobalSecurity.org. Viitattu 29.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Tauno Heikkilä ja Pekka Kling (toim.): Tykkimies 1984: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja, s. 16. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1984.
- ↑ a b c Tampella Gun-Howitzer 155 mm (PDF) Tampella. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusvoimien kalustoesittely (arkistoitu 1.10.2007)