AC Milan
| Milan | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Associazione Calcio Milan SpA | |||
| Lempinimet | il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt | |||
| Perustettu | 1899 | |||
| Kenttä | San Siro, Milano | |||
| – kapasiteetti | 80 018[1] | |||
| Sarja | Serie A | |||
| Sarjataso | 1. | |||
| Värit | ||||
| Omistaja |
Elliott Advisors (UK) Ltd. (99,93 %) muut (0,07 %) |
|||
| Puheenjohtaja |
 Paolo Scaroni |
|||
| Päävalmentaja |
 Paulo Fonseca |
|||
|
||||
Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Seura on Italian Serie A:n kaikkien aikojen kolmanneksi menestynein seura 19 Scudettollaan, ja yksi Euroopan menestyneimpiä seurajoukkueita muun muassa seitsemällä Mestarien liiga-mestaruudellaan. Vain espanjalaisella Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja (15).
Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.
Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.
Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2].
Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[3] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Fasistien valta-aikaa lukuun ottamatta seura on pitänyt myöhemminkin nimessään muodon Milan italiankielisen Milanon sijaan, sillä Milan on kaupungin nimi englannin lisäksi myös paikallisella murteella.
Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.
Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]
1970-luvulla seuran menestys alkoi himmentyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen, koska sen toiminnassa paljastui lahjontaa.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.
Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.
Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. Joukkue koki 2000-luvun alussa useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.
Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.
Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]
Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]
AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.
Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]
Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]
Mestaruudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serie A (19): 1901, 1906, 1907, 1951, 1955, 1957, 1959, 1962, 1968, 1979, 1988, 1992, 1993, 1994, 1996, 1999, 2004, 2011, 2022
- Coppa Italia (5): 1967, 1972, 1973, 1977, 2003
- Italian supercup (6): 1988, 1992, 1993, 1994, 2004, 2011, 2016
- Mestarien liiga (7): 1963, 1969, 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
- UEFA Super Cup (5): 1989, 1990, 1994, 2003, 2007
- Seurajoukkueiden MM-turnaus (1): 2007
- Intercontinental Cup (3): 1969, 1989, 1990
- Cup-voittajien cup (2): 1968, 1973
Pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lainalla olevat pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 15. elokuuta 2024.[19]
| Pelaaja | Pelipaikka | Joukkue | Päättymispäivä |
|---|---|---|---|
 Devis Vásquez
|
M | Empoli FC
|
30. kesäkuuta 2025 |
 Marco Pellegrino
|
P | CA Independiente
|
30. kesäkuuta 2025 |
| Luka Romero
|
KK |  Deportivo Alavés
|
30. kesäkuuta 2025 |
| Lorenzo Colombo
|
H | Empoli FC
|
30. kesäkuuta 2025 |
 Marko Lazetić
|
H | FK TSC
|
30. kesäkuuta 2025 |
Entisiä pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italialaiset
|
|
|
- Ulkomaalaiset
Entisiä päävalmentajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2019–2024 Stefano Pioli
- 2019 Marco Giampaolo
- 2017–2019 Gennaro Gattuso
- 2016–2017 Vincenzo Montella
- 2015–2016 Siniša Mihajlović
- 2014–2015 Filippo Inzaghi
- 2014
Clarence Seedorf - 2010–2014 Massimiliano Allegri
- 2009–2010
Leonardo - 2001–2009 Carlo Ancelotti
- 2001
Fatih Terim - 2001 Cesare Maldini
- 1998–2001 Alberto Zaccheroni
- 1997–1998 Fabio Capello
- 1997 Arrigo Sacchi
- 1996
Óscar Tabárez - 1991–1996 Fabio Capello
- 1987–1991 Arrigo Sacchi
- 1987 Fabio Capello
- 1984–1987
Nils Liedholm - 1977–1979 Nils Liedholm
- 1976 Giovanni Trapattoni
- 1972–1974 Cesare Maldini
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
- ↑ Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
- ↑ Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Milan find perfect pitch in dream final (Arkistoitu – Internet Archive) classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
- ↑ Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
- ↑ Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Ronaldo siirtyy Milaniin (Arkistoitu – Internet Archive) iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ AC Milan antoi valmentajalleen potkut (Arkistoitu – Internet Archive) hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
- ↑ AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Arkistoitu 28.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
- ↑ AC Milan - Players on loan Transfermarkt. Viitattu 29.12.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- AC Milanin kotisivut (italiaksi) (englanniksi) (kiinaksi)
- AC Milan YouTubessa (italiaksi) (englanniksi)
- AC Milan Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)
- Milan Paitsio.com-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
.svg){kind=small}
_e_Rosso_e_Nero_(Strisce).svg){kind=small}
| ||||||
2000 Corinthians ● 2005 São Paulo ● 2006 Internacional ● 2007 Milan ● 2008 
Manchester United ● 2009 Barcelona ● 2010 Internazionale ● 2011 Barcelona ● 2012 Corinthians ● 2013 
Bayern München ● 2014 Real Madrid ● 2015 Barcelona ● 2016 Real Madrid ● 2017 Real Madrid ● 2018 Real Madrid ● 2019 Liverpool ● 2020 Bayern München ● 2021 Chelsea