Abraham Argillander
Abraham Argillander (28. syyskuuta 1722 Kuopio – 27. toukokuuta 1800 Mäntyharju) oli suomalainen kamarikirjuri ja lantasalpietaria tuottavien salpietarikeittämöiden päällikkö.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Abraham Argillanderin vanhemmat olivat Kuopion kirkkoherra Henrik Argillander (k. Kuopiossa 83-vuotiaana 14. syyskuuta 1756) ja Margareta Eliana (k. Kuopiossa 29. toukokuuta 1763).[2] Abraham opiskeli Lappeenrannan triviaalikoulussa ja Porvoon lukiossa. 1740 hän meni opiskelemaan Turun Akatemiaan ja 1748 Uppsalan yliopistoon, jossa hän väitteli 16. joulukuuta 1749 typen ominaisuuksista ja alkuperästä.[1]
Vuonna 1750 Argillander sai nimityksen Tukholman tykistökonttorin ylimääräiseksi kamarikirjuriksi. 1758 hänet nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin salpietarikeittämöiden päälliköksi, missä virassa hän toimi aina vuoteen 1795 saakka, jolloin erosi. Argillander kirjoitti ja julkaisi lukuisia artikkeleita ja kirjoja kuuromykkien opetuksen kehittämisestä, ja hän oli alan pioneeri Pohjoismaissa.[1] Anders Sparrman julkaisi vuonna 1786 Argillanderin hänelle lähettämän tiedonannon kuhankeittäjän lisääntymiskäyttäytymisestä.
Argillander oli kahdesti naimisissa, ensin Iisalmen kirkkoherran tyttären Maria Helsingiuksen kanssa, toisen kerran Vehkalahden kappalaisen tyttären Margareta Maria Petrejuksen kanssa (vihitty Vehkalahdella 2. maaliskuuta 1770). Avioliitoista syntyi ainakin kaksi lasta, tyttäret Elisabeth ja Abrahammia Emerentia.[3]
Argillander oli perehtynyt kuurojen opetukseen ja opetti vaimonsa kuuroa veljeä Wolfgang Helsingiusta. Hän kirjoitti kokemuksensa perusteella kuurojen opetuksesta kirjoituksen ”Försökt sätt at lära dumbar läsa och tala” ja lähetti sen vuonna 1762 Ruotsin kuninkaalliselle tiedeakatemialle. Se julkaistiin vuonna 1771 arkkiatri Nils Rosén von Rosensteinin lastentautien käsikirjassa.[4] Suomen ensimmäiselle kuuromykkäin opettajalle Argillanderille pystytettiin vuonna 1923 muistokivi Mäntyharjulle.[5]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Försökt sätt at lära dumbar läsa och tala. Växjö: Kultursällskapet Lejonet 1994 ISBN 91-630-2905-7 (faksimilutgåva)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehikoinen, Esa; Lemmetyinen, Risto; Vuorisalo, Timo & Kivistö, Sari 2009: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika. Faros, Turku. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. ISBN 978-952-5710-04-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kaarlo Blomstedt ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, I osa: A–E, s. 131–132. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927.
- ↑ Kuopion seurakunnan kastettujen ja haudattujen luettelot
- ↑ Vehkalahden seurakunnan vihittyjen luettelo, Mäntyharjun seurakunnan kastettujen luettelo
- ↑ Argillander uranuurtajana, Kuurojenmuseo.fi, viitattu 21.3.2022
- ↑ Maaseudun postista, Suomen Kuvalehti, 14.07.1923, nro 28, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karl-Gustav Jossfolk, 2.7.1. Abraham Argillander – en föregångare i Finland, teoksessa: Bildning för alla s. 69. Svenska Skolhistoriska föreningen i Finland r.f Helsingfors 2001 ISBN 952-91-3442-8
| ||||||||||||||
