Aimo Hallberg

Aimo Theodor Albinius Hallberg (1. maaliskuuta 1865 – 21. tammikuuta 1937) oli kotkalainen pankinjohtaja. Ensimmäisen sortokauden aikana Hallberg toimi vastarintajärjestö Kagaalin Kotkan asiamiehenä. Valtiopäivillä 1905–1906 hänet valittiin porvarissäädyssä valtiovarainvaliokunnan jäseneksi.

Aimo Hallbergin vanhemmat olivat tehtaanhoitaja Carl Johan Hallberg ja Amanda Theresia Björklund ja puoliso vuodesta 1897 Evy Wilhelmina Margareta Calonius (k. 1937). Hallberg kävi kadettikoulun 1887 ja toimi Uudenmaan l. tarkk'ampujapataljoonan upseerina 1887–1888, Suomen Yhdyspankin pääkonttorin virkailijana 1888–1890 ja pankin Hämeenlinnan konttorin apulaisjohtajana 1890–1895, Haminan konttorin apulaisjohtajana 1895–1896 ja Kotkan konttorin johtajana 1896–1919. PYP:n Kotkan konttorin johtaja hän oli 1919–1937 ja Kotkan anniskelu Oy:n toimitusjohtaja 1911–1917. Hallberg oli Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1910–1912 ja 1914–1915.

Hallberg oli aktiivinen toimija Suomen itsenäistymisvaiheessa. Hänestä tuli Sotilaskomitean jäsen vuonna 1916. Sotilaskomitean jäsenenä hänet valittiin syyskuussa 1917 komiteaan, joka käsitteli suojeluskuntien perustamiskysymystä. Käytännössä kyse oli asevelvollisuuslain valmistelukomiteasta. Hallberg toimi sisällissodassa 1918 Mannerheimin esikunnassa lyhytaikaisesti pääintendenttinä ja sen jälkeen everstiluutnanttina ylipäällikön erikoistehtävissä.

Teokset

• Valkoisen Suomen yhteisrintamaa rakentamaan!! - Vanha isänmaanpuolustaja, Kotkan kirjapaino osakeyhtiö, 1923.