Anita Hirvonen
Anita Hirvonen (oik. Anita Riitta Helena Lindgren, s. 7. helmikuuta 1946 Äänekoski) on suomalainen iskelmälaulaja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat ”Ei itketä lauantaina”, ”Maitolavan prinsessa”, ”Ranta-reggae”, ”Et usko kuinka koskeekaan”, ”Ans kattoo ny”, ”Ovi sydämeen auki on” ja "De va kukku de".
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anita Hirvosen ensimmäinen single '”Kaks kanaa / Älä! Älä!” ilmestyi vuonna 1966. Laulaja tuli tunnetuksi uransa alkuaikoina rohkealla julkikuvallaan ja railakkaalla ohjelmistollaan Jorma Weneskosken orkesterin solistina. Ensimmäiset hitit olivat ”Itke vaan, jos helpottaa” (1967) ja ”Anitan parempi polkka” (1968).
Hiljaisen 1970-luvun alkupuolen jälkeen Anita Hirvonen levytti seuraavan hittinsä ”Sydän rakastaa” vuonna 1977.
1980-luvulla syntyi useita menestyskappaleita, kuten muun muassa ”Rantareggae”, '”Et usko kuinka koskeekaan”, ”Ans kattoo ny”, ”De va kukku de” ja ”Ovi sydämeen auki”. Vuosina 1981–1983 ilmestyneistä albumeista kolme saavutti myynnissä kultalevyrajan.
1990-luvulla Hirvonen juonsi MTV3-kanavan viihdeohjelmia: Ei itketä lauantaina (yhdessä Petri Kaivannon kanssa) 1993–1995, Maitolaituri soi ja Hecumania (yhdessä Pertti Salovaaran kanssa). Vuonna 1994 ilmestyi pitkäsoitto Maitolavan prinsessa, jonka singlenä julkaistu nimikappale oli Anita Hirvosen oma sanoitus. 1990-luvulla Hirvonen juonsi televisiossa muutamia viihdeohjelmia ja laulajasta tehtiin vuonna 1996 televisioon 50-vuotisdokumentti, joka palkittiin Venlalla.
Vuonna 2004 julkaistun Älä tule myöhään -albumin nimikappale soi runsaasti radiossa, samoin kuin ”XL-nainen”. Anita Hirvosen elämästä kertovan Anita-musikaalin ensi-ilta oli vuonna 2007 laulajan nykyisessä kotikaupungissa Riihimäellä Riihimäen Teatterissa.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvonen joutui asumaan jokusen vuoden lastenkodissa sen jälkeen, kun hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan vähän yli vuoden ikäinen. Hirvosen isä oli silloin vankilassa. Nelivuotiaasta lähtien Hirvonen asui isoäitinsä luona Äänekoskella. Hirvonen aloitti julkiset esiintymisensä jo viisivuotiaana. Hän lauloi kirkoissa, maatalousnäyttelyissä ja erilaisissa juhlissa. Kuusivuotiaana Hirvonen lauloi Äänekosken kirkossa tilaisuudessa, joka taltioitiin. Nuoruusvuosina hän asui Sveitsissä ja teki laulukeikkoja.[1] 1970-luvun alussa Anita Hirvonen oli naimisissa nyrkkeilijä Harri Piitulaisen kanssa.[2][3]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lastenkodista seksipommiksi Iltalehti. 18.9.2006. Arkistoitu 28.5.2015. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Harri Piitulainen: Kirja Elämäni poltinmerkit Boxing Is My Life -blogi. Viitattu 7.2.2012.
- ↑ Lähteenoja, Sirkka-Liisa: Sopuli, persoonat ja sivupersoonat. Huhmari: Karprint Ky, 2002. ISBN 952-9748-42-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anita Hirvosen viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive).
- Anita Hirvonen Pomus.netin tietokannassa.
- Anita Hirvosen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Anita Hirvonen – keikkalavojen iskelmätähti
- Riihimäen Teatteri: Anita (Arkistoitu – Internet Archive).
|