Anna de Noailles

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna de Noailles
Henkilötiedot
Syntynyt15. marraskuuta 1876
Pariisi, Ranska
Kuollut30. huhtikuuta 1933 (56 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti runoilija
Kirjailija
SalanimiMathieu de Noailles
Tuotannon kieliranska
Esikoisteos Le coeur innombrable
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran[1]. Noailles liikkui Pariisissa taidepiireissä[2].

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noailles'n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus.[2] Hän syntyi Pariisissa ja asui siellä vuodesta 1876 kuolemaansa asti.[3] Hänen syntyessään isä oli 50-vuotias, pianisti äiti ei vielä ollut täyttänyt 30 vuotta. Hänen elämänsä oli etuoikeutettua. Hän sai opetusta kotona ja puhui ranskaa, englantia ja saksaa. Perhe asui talvet Pariisissa ja muuten maatilallaan Amphionissa lähellä Éviania Genevejärven etelärannalla. Hänen isänsä kuoli kun hän oli kymmenvuotias.[1]

Noailles avioitui kreivi Mathieu de Noailles'n kanssa 1897. Heidän ainoa lapsensa oli poika Anne-Jules de Noailles (1900–1979). Avioliiton kautta Anna de Noailles pääsi aikansa hienoimpiin piireihin.[1]

Noailles sairasteli ja pysyi vuodesta 1911 pääasiassa makuuhuoneessaan, joka oli samalla hänen työ- ja vastaanottohuoneensa.[1]

Innoittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noailles'n ranskalaisia ihailijoita olivat Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Toinen Noailles'n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917).[2] Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).[4]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noailles oli ainoa suurimman julkisen arvostuksen saanut naisrunoilija aikansa Ranskassa,[3] Grand Prix de Littératuren (1921)[1]. Maine hiipui hänen kuolemansa jälkeen, mutta myöhemmin on arvostus palannut ja sitä pidetään ansaittuna.[3]

Noailles'n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa.[1] Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummastuneet kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttinen ilta", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.[5]

Ranskan akatemia myönsi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mathieu de Noailles, Kummastuneet kasvot (Le visage émerveillé); tekijättären luvalla ranskankielestä suomensi S. Ss. Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhtiö, 1909. Huomautus: Jaetaan Helsingin Kaiun kokovuoden tilaajille.
Runot

Lähde[6]

Romaanit ja novellit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusintapainokset
  • Le Conseil du printemps. Nouvelles et récits de voyage. Toim. Élisabeth Higonnet-Dugua. Paris: Éditions Michel de Maule, 2008.
  • L’Offrande. Éd. Giraudon, Philippe. Paris: Orphée / La Différence, 1991.
  • Passions et Vanités. Paris: Éditions l’Harmattan, 2005. E-book.
  • Le Visage émerveillé. Éd. Pierre Brunel. Monaco: Éditions du Rocher, 2004.
Alkuperäisteokset
  • La Nouvelle Espérance. Paris: Calmann-Lévy, 1903.
  • Le Visage émerveillé. Paris: Calmann-Lévy, 1904.
  • La Domination. Paris: Calmann-Lévy, 1905.
  • Les Innocentes, ou La Sagesse des femmes. Paris: Fayard, 1923.

Runokokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le Coeur innombrable. Paris: Calmann-Lévy, 1901.
  • L’Ombre des jours. Paris: Calmann-Lévy, 1902.
  • Les Éblouissements. Paris: Calmann-Lévy, 1907.
  • Les Vivants et les Morts. Paris: Fayard, 1913.
  • Les Forces éternelles. Paris: Fayard, 1920.
  • Poème de l’amour. Paris: Fayard, 1924.
  • L’Honneur de souffrir. Paris: Bernard Grasset, 1927.
  • Derniers Vers et Poèmes d’enfance. Paris: Bernard Grasset, 1934.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Biography, Annadenoailles.org, viitattu 2.10.2022 (ranskaksi, englanniksi)
  2. ↑ a b c Rajala, 2014 s. 42
  3. ↑ a b c A brief introduction, Annadenoailles.org, viitattu 2.10.2022 (ranskaksi, englanniksi)
  4. ↑ Panu Rajala, Unio Mystica, WSOY, 2008
  5. ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 25.9.2014
  6. ↑ Anne de Noailles, (Arkistoitu – Internet Archive) Päivittyvä luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 4.8.2021, viitattu 9.8.2021

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_de_Noailles&oldid=21673272”