Arabisosialismi

Arabisosialismi on etenkin arabimaissa suosiota saavuttanut poliittinen aate. Arabisosialismissa yhtenä keskeisenä piirteenä on panarabialaisuus eli kaikkien arabikansojen yhdistäminen. Suuntaus liittyy myös läheisesti arabinationalismiin.

Arabisosialismin teoria

Arabisosialismi eroaa monista muista sosialistisista liikkeistä kieltämällä materialismin. Talous- ja sosiaalipolitiikassa arabisosialismi on lähellä eurooppalaista sosialismia. Arabisosialistinen talous myös sallii pienyritystoiminnan (kuten Neuvostoliitto), mutta ei kuitenkaan sitä erityisemmin rohkaise. Maakohtaisesti arabisosialismin päätavoitteena on luoda voimakas valtiokeskeinen, militaristinen ja nationalistinen valtio. Aate on idealistinen ja painottaa kansallisesti vahvaa valtiota sekä irtautumista kolonialismin perinteistä. Arabisosialismia toteutetaan pääasiassa puoluepolitiikan, talouden ja sotilaspolitiikan aloilla.

Arabisosialismi käytännössä

Arabisosialismin kulta-aikaa oli 1950-1970-luvuilla. Arabisosialismiin arabimaissa on pääasiassa siirrytty sotilasvallankaappauksella, ulkomaisten omistusten ja pankkien kansallistamisella, sekä Baath-puolueen tuella. Eversti Nasser oli Egyptin ensimmäinen arabisosialistijohtaja, aloittaen arabisosialismin sotilasvallankaappauksella ja Suezin kanavan kansallistamisella.

1960-luvulla arabisosialismin tavoite arabikansojen yhdistämisestä tuotti Irakin, Egyptin, Libyan ja Syyrian valtioliiton. Arabisosialismi oli merkittävä aate Lähi-idässä Israelin ja arabimaiden välisten sotien aikana. Näissä maissa ainoastaan enää Syyriassa hallitsee arabisosialismin aatteelliseksi, toteuttavaksi voimaksi perustettu Baath-puolue (Irakin Baath-puolue syrjäytettiin vuoden 2003 sodassa).

Arabisosialismi nykyään

Pääasiassa arabisosialismin on katsottu epäonnistuneen taloudessa. Tämä heijastelee laajemmin suunnitelmatalouden ja markkinatalouden vaiheita 1900-luvulla. Egyptissä täysmittainen arabisosialistisen talouden toteuttaminen tuli tiensä päähän käytännössä 1970-luvulla, Anwar Sadatin aikakautena.

Tällä hetkellä arabisosialismia kokonaisuutena toteutetaan Libyassa sekä jossain määrin Syyriassa, Baath-puolueen johdolla. Arabisosialismin rippeitä on jäljellä Egyptissä esimerkiksi sotilaspolitiikassa ja taloudessa.

Merkittäviä arabisosialisteja

Irakin ja Syyrian arabisosialistisen Baath-puolueen ideologeja ja toimijoita:

• Hafez al-Assad Syyrian presidentti
• Bašar al-Assad Syyrian presidentti
• Saddam Hussein Irakin presidentti
• Tariq Aziz Husseinin ministeri

Ideologeja, joilta Baath-puolue omaksui ideologiansa:

• Michel ‘Aflaq Baath-puolueen ideologi, perustaja ja ensimmäinen johtaja
• Salah al-Din al-Bitar Perusti Baath-puolueen Aflaqin kanssa
• Zaki al-Arsuzi Aflaqin joukoissa, vaikutti ideologisesti, osallistuminen Baath-puolueeseen epäselvää
• Akram al-Hawrani Baath-puolueen perustajia Syyriassa, karkotuksensa jälkeen Yhdistyneen arabitasavallan varapresidentti

Nasseriitteja:

• Gamal Abdel Nasser Egyptin johtaja
• Muammar Gaddafi Libyan johtaja

Algerian sosialisteja:

• Ahmed Ben Bella Algerian presidentti 1963-65
• Houari Boumediène Algerian presidentti 1965-1978. Julisti sosialistisia vallankumouksia, kansallisti öljyn ja lisäsi valtiojohtoista teollisuutta. Hänen kuoltuaan ja öljyn halvennuttua maan taloustilanne heikkeni, ja sitä jouduttiin korjaamaan liberalisoimalla taloutta 1980-luvulla. Tuki sosialistisia ja nationalistisia järjestöjä kuten PLO, ANC ja SWAPO. Vaati YK:ssa uutta maailmanjärjestystä ja sanoi joskus etelän väen valloittavan pohjoisen vihollisina.

Marokon sosialisteja:

• Mehdi Ben Barka Kolmannen maailman vallankumousten rakentelija, Tricontinental-konferenssin johtaja, voimakkaat Kuuba-yhteydet

Palestiinan sosialisteja:

• George Habash kommunistisen PFLP:n perustaja (PLO:n jäsenjärjestö)
• Nayef Hawatmeh PLFP:n ja marxilaisen DFLP:n perustaja

Libanonin sosialisteja:

• Kamal Jumblat edistyksellisen sosialistipuolueen (PSP) perustaja ja johtaja, sen armeijan (PLA) johtajia Libanonin sisällissodassa hallitusta vastaan, 1. arabisosialististen puolueiden konventin koollekutsuja (1951)