Arovuokko
Arovuokko | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
Suku: | Vuokot Anemone |
Laji: | sylvestris |
Kaksiosainen nimi | |
Anemone sylvestris |
|
Katso myös | |
Arovuokko (Anemone sylvestris) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava leinikkikasvi. Laji on myös vanha puutarhojen koristekasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen arovuokko kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja tiheäkarvainen. Aluslehtiä on tavallisesti 3–6 kappaletta. Niiden ruoti on melko lyhyt ja lehtilapa 3–5-sorminen. Lehdykät ovat liuskaisia tai hampaisia. Varsilehtiä on kaksi tai kolme, ja ne sijaitsevat varressa kiehkurana. Ruoti on 1–2 cm pitkä, lapa kolmisorminen, lehdykät 2–3-halkoisia tai tylpähköhampaisia. Kukka on tavallisesti yksittäin, pitkäperäinen ja 3–7 cm leveä. Teriömäinen kehä on tavallisesti viisilehtinen, ja kehälehdet ovat väriltään valkoisia. Suomessa arovuokko kukkii touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät villakarvaisissa, lyhytotaisissa ja 3–4 mm pitkissä pähkylöissä.[1] Villakarvojen avulla pähkylät voivat levitä tuulen mukana kauaksikin.[2] Arovuokko on myrkyllinen kasvilaji.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arovuokko kasvaa luonnonvaraisena alueella, joka ulottuu Ranskasta ja Saksasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Siperian itäosiin ja Pohjois-Kiinaan.[2] Suomea lähimmät esiintymät ovat Virossa sekä Ruotsissa Öölannissa ja Gotlannissa.[4] Suomessa lajia tavataan toisinaan villiintyneenä.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvaraisena arovuokkoa tavataan alvariniityillä sekä kalkkialueiden mäntymetsissä, pelloilla ja pientareilla.[5] Suomessa lajia tavataan toisinaan asutuksen lähistöllä viljelyjäänteenä tai -karkulaisena.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arovuokkoa viljellään yleisesti koristekasvina.[4] Laji on perinneperenna, jota kasvatetaan mm. puistojen ja pihojen puolivarjoisilla paikoilla sekä perennaryhmissä. Se leviää rönsyistä, joten perennaryhmissä sen kasvua voidaan joutua rajoittamaan. Arovuokko viihtyy kalkkipitoisella kasvupaikalla.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alanko, Pentti: Perennat. Tammi, 2007.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Riikonen, Antti: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 71, 73.
- ↑ a b Den virtuella floran: Tovsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 4.11.2011.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 73.
- ↑ a b Ålands flora 2010, s. 118.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 73.
- ↑ Antti Riikonen: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
- ↑ Pentti Alanko: Perennat. Tammi, 2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2016: Arovuokko (Anemone sylvestris) levinneisyys Suomessa
- Puutarha.net: Arovuokko Anemone sylvestris
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Arovuokko (Anemone sylvestris)
- Den virtuella floran: Arovuokko (Anemone sylvestris) (ruotsiksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Anemone sylvestris (englanniksi)
- Flora of China: Anemone sylvestris (englanniksi)