Assurbanipal

Assurbanipal metsästämässä.

Assurbanipalin kirjaston kokoelmiin kuulunut savitaulu. Taulussa on katkelma Gilgames-eepoksesta. British Museumin kokoelmat.

Assurbanipal (myös Aššurbanipal) oli Assyrian kuningas 669–627 eaa. Häntä pidetään Assyrian viimeisenä suurena kuninkaana. Hän oli kuninkaana kuuluisa siitä, että hän osasi itse lukea ja kirjoittaa. Assurbanipal kokosikin suuren kirjaston.

Assurbanipalin edeltäjän Assarhaddonin jälkeen valtakunta oli jakautunut kahtia, Assyriaan ja Babyloniaan. Babyloniaa hallitsi Assurbanipalin veli Šamaš-šum-ukin. Assurbanipal hyökkäsi Babyloniaan ja tuhosi sen pääkaupungin Babylonin. Hän hallitsi rautaisella otteella ja murskasi myöhemmätkin kansannousut Babyloniassa ja Egyptissä. Assurbanipal valloitti myös Elamin, Foinikian ja Armenian sekä suuren osan Arabiaa. Assurbanipalin aikana Assyrian kulttuuri ja taide saavuttivat kukoistuksensa. Assurbanipalin kirjastosta pääkaupunki Ninivessä on säilynyt suuri kokoelma savitauluja nykyaikaan.

Elämäkerta

Assurbanipalin henkivartijoita. Korkokuva Assurbanipalin palatsissa Ninivessä n. 645 eaa. Nykyään Louvressa.

Nuoruus

Assurbanipal oli Sanheribin pojanpoika. Sanheribin omat pojat murhasivat hänet, mutta yksi pojista, Aasarhaddon, valittiin kuninkaaksi. Assurbanipal valittiin saamaan erityinen kuninkaallinen kasvatus Aasarhaddonin hovissa. Assurbanipal kävi temppelikoulua, jossa opetettiin tähtitiedettä ja tähdistä ennustamista, matematiikkaa ja nuolenpääkirjoitusta, uhrieläinten teurastamista ja ennustamista uhrieläimen maksasta. Assurbanipal oli uskonnollinen, sivistynyt ja älykäs mies, joka kykeni johtamaan Assyriaa paremmin kuin isänsä Assarhaddon.

Vuonna 672 eaa. kuningas Assarhaddon nimitti poikansa Assurbanipalin kruununprinssiksi.

Kuninkuus

Assurbanipalin noustessa kuninkaaksi hänen armeijansa oli sotaretkellä Eqyptissä ja voitti Egyptin faaraon Taharkan vuodessa. Assyrian sotilaat tunkeutuivat Egyptin pääkaupunki Thebaan, jonka asukkaita ryöstelevät sotilaat kohtelivat julmasti. Foinikiassa merilinnoitukseen saarretun Tyyroksen kuningas antautui välttääkseen Theban kohtalon, ja Syyrian ja itäisen Turkin kuninkaat antautuivat. Myös Lyydian Kuningas Gyges halusi sopimuksen Assyrian kanssa. Tanisian kaupungissa Assyrian valtaan nostama Faarao Psammetik I nousi kapinaan Gygesin kanssa 656 eaa. hyödyntäen palkkasotilaita Kaariasta ja Jooniasta. Assurbanipal vetäytyi Egyptistä ja Gyges kuoli sodassa kimmerialaisia vastaan. Babyloniassa valtaan noussut Assurbanipalin veli Shamasshumukin hyökkäsi Assyriaan Mardukin pappien ja aramealaisten kimppuun babylonialaiskansallismielisten painostuksen takia.

Šamaš-šum-ukia tukivat Elam, Egypti, aramealaiset ja arabian heimot. Assyrian armeija eteni pian Babylonia ja muita maan kaupunkeja piirittämään. Babyloniassa puhkesi kauhea nälänhätä ja sairaudet riehuivat siellä. Assurbanipalin mukaan ihmiset söivät toisiaan. Elamissa vallitsi kaaos, ja sen lähettämä arabialainen kameliosasto pakeni Babyloniin taisteluista.

648 eaa. assyrilaiset kostivat saarretulle Babylonille ryöstäen, kiduttaen, tappaen ja polttaen kaupungissa.´

Šamaš-šum-ukin paloi palatsiinsa, mutta temppeleitä ei tuhottu. Jo vuonna 664 Babyloniaan hyökänneessä Elamissa vahvistui assyrialaisvastainen mieliala. Assyrialaiset hyökkäsivät Teummanin johtamaan Elamiin tappaen kuninkaan ja hänen poikansa.

Pian Elamissa nousi kapina ja sen jälkeen Persia valtasi maan. Assurbanipalin viimeisistä hallitusvuosista tiedetään hyvin vähän, koska nuolenpääkirjoituksia ei ole säilynyt. Nimrudin kaupunkiin Assurbanipal loi suuren kirjaston, jonne hän keräsi yli 5000 savitaulua.

Babylonialainen kuun jumala Sin oli Assurbanipalille tärkeä uskonnollisesta ja poliittisesta syystä. Kuun palvonnan keskuspaikkoja olivat Ur ja Harran. Sumerinkielinen sana Kharran tarkoittaa tietä ja on paikkakunnalle kuvaava, koska Harran sijaitsi aasikaravaaniteiden risteyskohdassa. Assurbanipal määräsi suoritettavaksi peruskorjauksen kuun jumala Sinin temppelissä Harranissa. Temppelin nimi E-khulkhul tarkoittaa Ilojen taloa. Assurbanipal valitsi yhden veljistään E-khulkhulin kulttipapiksi. Täydenkuun aikaan valkopukuiset kulttipapit suitsuttivat hopealla silatulle kuun jumalan kuvalle temppelissä ja suorittivat ihmisuhrin. Kasvavan kuun ja vähenevän kuun aikaan uhrattiin nautaeläimiä, sillä härän sarvet muistuttavat kuun sirppiä, jonka kärjet osoittavat ylöspäin. Sarvekas päähine oli kuunpalvojien tunnus. Kulttimenoissa teurastetun naudan uhriveri pirskotettiin kuun jumalan patsaan päälle ja lihat keitettiin padassa.

Loppuelämä

Asurbanipalin elämän loppupuolella monet eri oppositioryhmät nostivat päätään. Sotaintoilijat olivat häntä vastaan ja Babyloniaan myönteisesti suhtautuvat syyttivät häntä Babylonin julmasta hävityksestä. Pahin vastustaja oli kenraali Sinshumlishirin johtama armeija, joka kaappasi vallan ja kuningas joutui lähtemään sisäiseen maanpakoon Harraniin, jota hän hallitsi kuolemaansa asti, vuoteen 627 eaa.

Perheen riidat

Vuonna 671 eKr. Aasarhaddonin vielä ollessa kuninkaana tähdistäennustajat olivat laskeneet, että kaksi täydellistä kuunpimennystä sattuu varsin lähelle toisiaan ja niiden välisenä aikana kuun jumala Sin uhkaa kuninkaan henkeä. Loitsupapit ehdottivat kuninkaan sijaisen valitsemista kuunpimennysten väliseksi ajaksi. Näin tehtiin, Aasarhaddon piilotteli, kunnes uhka oli väistynyt ja sitten surmautti kuninkaan sijaisen ja tämän vaimon, ilmeisesti lepytelläkseen kuun jumalaa.

Kirjallisuutta

• Ito, Sanae: Royal Image and Political Thinking in the Letters of Assurbanipal. (Diss) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. ISBN 978-951-51-0972-9 Teoksen verkkoversio.