Autopilotti

Moderni Airbus A340 -lentokoneen autopilotti. Airbus käyttää tästä paneelista nimitystä flight control unit (FCU).

Autopilotti on laite tai järjestelmä, joka huolehtii automaattisesti vesikulkuneuvon tai ilma-aluksen ohjaamisesta. Ensimmäiset kokeilut autopilotilla tehtiin jo 1910-luvulla, ja nykyisin autopilotti on lähes kaikissa liikenneluokan lentokoneissa. Yleisilmailulentokoneissa autopilotti on harvinaisempi ja kaikkein pienimpiin sitä ei useinkaan ole edes lisävarusteena saatavilla. Autopilotit ovat yleistyneet voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien lennokeissa ja muissa miehittämättömissä ilma-aluksissa.

Yksinkertaisimmillaan autopilotti huolehtii vain siitä, että koneen siivet pysyvät suorassa (ns. Wing Leveller). Toisaalta monen modernin liikennekoneen autopilotti on monipuolinen, koneen järjestelmiin vahvasti integroitu kokonaisuus, joka voi jopa tehdä lähestymisen ja laskun täysin automaattisesti mittarilento-olosuhteissa.

Autopilotti saa koneen järjestelmiltä tietoa sen asennosta, suunnasta, nopeudesta, korkeudesta jne, laskee niiden perusteella tarvittavat ohjaustoimenpiteet ja toteuttaa ne ohjainjärjestelmään liitettyjen servojen avulla. Kehittynyt autopilotti voi toimia useissa eri toimintatiloissa eli moodeissa (vanh. suom. käyttötapa), joista seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Vertical Modeja eli pystysuuntaisia toimintatiloja:

• Vertical Speed: autopilotti säilyttää sille määrätyn nousu- tai vajoamisnopeuden;
• Alt Hold: autopilotti säilyttää lentokoneen korkeuden muuttumattomana.

Lateral Modeja eli vaakasuuntaisia toimintatiloja:

• Heading: autopilotti säilyttää koneen suunnan;
• NAV: autopilotti lentää koneen suunnistuslaitteiden mukaan. Suunnistustiedon lähteenä voi tällöin toimia esim. monisuuntamajakka tai GPS.

Pysty- ja vaakasuuntaisia moodeja voidaan monissa autopilottijärjestelmissä käyttää samanaikaisesti, mikä mahdollistaa esim. mittarilähestymisen lentämisen autopilotin ohjaamana.