Axel Rudi Pell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Axel Rudi Pell vuonna 2018.

Axel Rudi Pell (s. 27. kesäkuuta 1960 Wattenscheid, Bochum, Saksa) on saksalainen kitaristi. Hän aloitti uransa Steeler-yhtyeessä 1984. Vuonna 1989 Axel aloitti soolouran.

  • Steeler (1984)
  • Rulin' the Earth (1985)
  • Strike Back (1986)
  • Undercover Animal (1988)
  • Wild Obsession (1989)
  • Nasty Reputation (1991)
  • Eternal Prisoner (1992)
  • Between the Walls (1994)
  • Black Moon Pyramid (1996)
  • Magic (1997)
  • Oceans of Time (1998)
  • The Masquerade Ball (2000)
  • Shadow Zone (2002)
  • Kings and Queens (2004)
  • Mystica (2006)
  • Diamonds Unlocked (2007)
  • Tales of the Crown (2008)
  • The Crest (2010)
  • Circle of the Oath (2012)
  • Into The Storm (2014)
  • Game of Sins (2016)
  • Knights Call (2018)
  • Sign of the Times (2020)
  • Diamonds Unlocked II (2021)
  • Lost XXIII (2022)
  • The Ballads VI (2023)
  • Risen Symbol (2024)
  • The Ballads (1993)
  • The Ballads II (1999)
  • The Wizard's Chosen Few (2000)
  • The Ballads III (2004)
  • Best Of (2009)
  • The Ballads IV (2011)
  • The Ballads V (2017)

Musiikkilaitteisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pell käyttää muun muassa Marshallin, ENGL:n ja Peaveyn vahvistimia; sekä Fender Stratocaster -kitaroita joissa on DiMarzion HS-3 -stack-humbucker -mikrofonit. Samanlaiset joita Yngwie Malmsteen käytti uransa alkuaikoina, ennen siirtymistä Seymour Duncanin mikrofoneihin.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.