Barbituraatit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fenobarbitaali, eräs edelleen Suomessakin käytössä oleva barbituraatti.
Pentobromital-lääkepakkaus
Bentsyylibutyylibarbitaali on harvinainen esimerkki vasta 2000-luvulla kehitetystä barbituraatista. Se on muuntohuume, eikä sillä ole laillista lääketieteellistä käyttöä.
Vesparax-lääkepakkaus

Barbituraatit ovat barbituurihaposta johdettuja lääkeaineita, depressantteja, joita on käytetty sekä rauhoittavina (sedatiivi) että unilääkkeinä (hypnootti) annostusta ja tyyppiä vaihtelemalla.

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbituraattien käyttö on vähentynyt lähes olemattomiin niiden yliannostukseen liittyvän kuolemanriskin vuoksi. Barbituraatteja saa Suomessa nykyään vain Fimean erikoisresepteillä esimerkiksi erittäin vaikean unettomuuden hoitoon.lähde? Toinen harvoista jäljellä olevista käyttötarkoituksista on eläinlääketieteessä, jossa on käytössä vielä valmiste Barbivet Vet, jonka vaikuttavana aineena on fenobarbitaali. Kolmas harvoista käyttökohteista on lääketehtaiden lopettama tuote Bellergal, jonka valmistusta on jatkanut Yliopiston Apteekki, tuotenimellä Ergotamin Tart. Kyseinen lääke on suunnattu migreenin sekä vaihdevuosioireiden hoitoon.

Barbituraatteja käytetään myös anestesialääkkeinä ja jonkin verran yhä myös rauhoittavana reseptilääkkeenä sekä kouristuksenestolääkityksenä pitkittyneessä epilepsiakohtauksessa.

Sveitsissä barbituraatteja käytetään avustetussa itsemurhassa.

Sivuvaikutukset ja riippuvuuspotentiaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbituraattien sivuvaikutuksina saattaa esiintyä päänsärkyä, huimausta tai päiväaikaista väsymystä, sekä haittavaikutuksena seksuaalisuuteen kohdistuvia vaikutuksia, yleensä haluttomuutta, orgasmiongelmia, ja impotenssia.

Pitkään jatkuneen käytön seurauksena barbituraateista saattaa tulla psyykkisesti ja fyysisesti riippuvaiseksi, ja lisäksi ne menettävät muiden sedatiivien ja hypnoottien tavoin tehoaan jatkuvassa käytössä.

Bentsodiatsepiinit ovat korvanneet barbituraatit lähes täysin rauhoittavina ja unilääkkeinä pienemmän vaarallisuutensa takia. Barbituraattien vaikuttavan annoksen ja tappavan yliannoksen ero on pieni, ja lisäksi ne kertyvät kehoon. Barbituraatteja käytettiin myös usein väärin aivan kuten bentsodiatsepiineja nykyään.

Barbituraattien vaarallisuus ja suuri riippuvuusriski kävi ilmi vasta 1950-luvulla.[1]

Barbituraattien väärinkäyttö on suuren yliannostusriskin johdosta hyvin vaarallista. Yliannostus saattaa aiheuttaa mm. koordinaatio-ongelmia, ajatus- ja puhehäiriöitä, hengityksen muutoksia, tajuttomuuden, kooman ja kuoleman. Varsin suuri osa barbituraatteihin liittyvistä kuolemantapauksista on aiheutunut barbituraattien ja muiden lääkkeiden yhteiskäytöstä.[2]

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbituraatit sitoutuvat GABAA-reseptorin beta aliyksikköön, jonka sitoutumiskohta on eri kuin endogeenisellä gamma-aminovoihapolla ja bentsodiatsepiineillä. Barbituraatit pidentävät kloridi-ionikanavan aukioloaikaa. GABA-ergisen efektin lisäksi barbituraatit salpaavat AMPA-reseptoria, glutamaattireseptorin alatyyppiä.

ATC-luokituksessa mainitut barbituraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbituraatit kuuluvat anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessä eli ATC-luokituksessa luokkaan N05CA.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Galanter, Marc; Kleber, Herbert D.: The American Psychiatric Publishing Textbook of Substance Abuse Treatment, s. 217. 4th painos. United States of America: American Psychiatric Publishing Inc, 1 July 2008. ISBN 978-1585622764 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ http://www.pennhealth.com/ency/article/000951.htm

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbituraatit.
Barbituraatit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barbituraatit&oldid=22277461”