Barentsin euroarktinen neuvosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Barentsin euroarktinen neuvosto (engl. Barents Euro-Arctic Council, BEAC) on vuonna 1993 perustettu, Barentsin alueella sijaitsevien valtioiden hallitusten välisen yhteistyön virallinen toimielin. Barentsin euroarktisen alueen yhteistyö aloitettiin vuonna 1993 kahdella tasolla: hallitustason Barentsin euroarktisella neuvostolla (BEAC) sekä alueellisen tason Barentsin alueneuvostolla (Barents Regional Council, BRC). Barentsin euroarktisen neuvoston jäseniä ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Tanska, Islanti ja EU. Varsinaisten jäsenten lisäksi BEAC:lla on pysyviä tarkkailujäseniä, jotka ovat Alankomaat, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kanada, Puola, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat. Venäjä ilmoitti vetäytyneensä neuvostosta 2023. Neuvoston tehtävä on ”edistää kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä Barentsin alueella”.[1] Barentsin alue kattaa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Luoteis-Venäjän pohjoisosat. Barents-yhteistyö luo toimintaympäristön eri alojen ministeriöille, aluehallintoviranomaisille, kansalaisjärjestöille sekä pohjoisten alueiden alkuperäiskansoille ja näin ollen tuo alueellisen näkökulman laajempaan arktiseen politiikkaan. Barents-yhteistyö kattaa maa-alueilla tapahtuvan toiminnan, muttei merellistä yhteistoimintaa. Myöskään varsinainen turvallisuuspolitiikka ei kuulu neuvoston toimialaan. Barentsin alueen maat Suomi, Ruotsi, Norja ja Venäjä ovat BEAC-yhteistyön ydinmaat ja näin ollen myös kahden vuoden mittainen neuvoston puheenjohtajuuskausi kiertää näiden valtioiden kesken. Joka toinen vuosi pidettävien ulkoministerikokousten välillä neuvoston työtä koordinoi säännöllisesti kokoontuva virkamieskomitea (Committee of Senior Officials, CSO), jossa eri maiden suurlähettiläät edustavat ministereitänsä.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan aikana Barentsin alue oli sotilaallisen vastakkainasettelun alue. Lähtökohtana oli, että tiivis yhteistyö turvaa poliittisen pitkän aikavälin vakauden ja vähentää mahdollisia jännitteitä. Barents-yhteistyö on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiiviimpää kontaktia alueen asukkaiden kesken, mikä on erinomainen perusta jatkossa tehtävälle työlle. BEAC perustettiin Barentsin euroarktisen alueen yhteistyökonferenssissa Norjan Kirkkoniemessä 11.1.1993 Norjan aloitteesta vuonna 1993 annetun Kirkkoniemen julistuksen mukaisesti. Ulkoministerit tai Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan, Venäjän federaation, Ruotsin ja Euroopan yhteisöjen komission edustajat osallistuivat konferenssiin, jossa oli edustajia tarkkailijoiden roolissa myös Yhdysvalloista, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta, Japanista, Puolasta ja Britanniasta. [3]

BEAC-komitea perustettiin vauhdittamaan olemassa olevaa yhteistyötä ja pohtimaan uusia aloitteita ja ehdotuksia. Tuolloin perustettiin hallitustason Barentsin euroarktinen neuvoston lisäksi myös aluetason Barentsin alueneuvosto (Barents Regional Council, BRC), jonka tarkoitus on lisätä Barents-yhteistyöhön aluetason asiantuntemusta. Barentsin euroarktisen neuvoston tavoitteeksi määriteltiin vakauden ja kestävän kehityksen edistäminen sekä turvallisuuden lisääminen alueella. Lisäksi neuvoston tehtävänä on vahvistaa jo olemassa olevaa yhteistyötä eri maiden hallitusten välillä ja kannustaa uusien aloitteiden ja ehdotusten luomiseen[4].

Barentsin alueella asuu yli viisi miljoona ihmistä, ja maantieteellisesti alue on eurooppalaisittain ainutlaatuinen: toisaalta alueen ilmasto on ankara ja välimatkat ovat suuret, toisaalta alueella on runsaasti luonnonvaroja, kuten metsiä, kalaa, mineraaleja, öljyä ja kaasuja. Tämän lisäksi Barentsin alue on Euroopan unionin, Venäjän ja Norjan kohtaamispaikka, ja aluetta asuttaa useat arktiset alkuperäisasukkaat (saamelaiset, nenetsit ja vepsäläiset). Näiden seikkojen valossa Neuvostossa kehitetään hallitusten välistä yhteistyötä Barentsin alueella.[5]

Syyskuussa 2023 Venäjän ulkoministeriö ilmoitti maan vetäytyvän neuvostosta.[6] Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti ja Tanska olivat kuitenkin jäädyttäneet Venäjän jäsenyyden neuvostossa jo helmikuussa 2022, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.[7]

Jäsenyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkailijajäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajuus ja tapaamiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvoston puheenjohtaja vaihtuu kahden vuoden välein Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän välillä. Suomi toimii Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajana vuosna 2021–2023 vastaanotettuaan puheenjohtajuuden Norjalta lokakuussa 2021.[9]

Neuvosto tapaa joka puheenjohtajakauden päätteessä. Maita tapaamisissa edustavat Neuvoston maiden ulkoministerit[9], ja kokousten välillä Neuvoston toimintaa koordinoin virkamieskomitea (CSO)[10].

Puheenjohtajuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen BEAC-puheenjohtajuuskauden symbolina on Suomessa erittäin uhanalainen naali.

Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajuus kiertää Suomen, Norjan, Venäjän ja Ruotsin välillä. Suomi toimii puheenjohtajana kaudella 2021–2023.

Luettelo puheenjohtajuuksista
Vuodet Maa Puheenjohtajuusohjelma
2021–23 Suomi [11]
2019−21 Norja [12]
2017−19 Ruotsi [13]
2015−17 Venäjä [14]
2013−15 Suomi [15]
2011−13 Norja [16]
2009−11 Ruotsi [17]
2007−09 Venäjä [18]

Ministeritapaamiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemästoista ulkoministerikokous pidettiin Tromsøssa Norjassa 26.10.2021, jossa puheenjohtajuus siirrettiin Suomelle.

Neljän Barentsin maan (Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä) ministerit ovat tavanneet säännöllisesti Kirkkoniemen julistuksen jälkeen. BEAC:n ulkoministerikokous on koko Barents-yhteistyön ylin päättävä elin. Joka toinen vuosi pidettävissä ulkoministerikokouksissa siirretään BEAC-puheenjohtajuus seuraavalle maalle. Seitsemästoista ulkoministerikokous pidettiin Tromsøssa Norjassa 26.10.2021, jossa puheenjohtajuus siirrettiin Suomelle. Ulkoministerikokousten lisäksi Barents-yhteistyön tiimoilta on pidetty muun muassa pääministerikokouksia sekä kokouksia, joissa ympäristö-, liikenne-, kulttuuri-, kilpailukyky- ja terveysministerit ovat tavanneet ja keskustelleet ajankohtaisista asioista. Kokousasiakirjat ja yhteiset julkilausumat löytyvät täältä.[19]

Virkamieskomitea

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen BEAC-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen virkamieskomitean kokous pidettiin Rovaniemellä 15.11.2021.

Virkamieskomitea (Committee of Senior Officials, CSO) on Barentsin euroarktisen neuvoston elin, joka vastaa yhteistyön koordinoinnista ja työskentelyn organisoinnista BEAC:ssa ulkoministeritason kokousten välillä. Virkamieskomitea koostuu kuuden jäsenmaan hallituksia ja Euroopan unionia edustavista virkamiehistä. Myös yhdeksän tarkkailijamaan edustajille annetaan usein mahdollisuus osallistua. Järjestö kokoontuu säännöllisesti noin 4–5 kertaa vuodessa ja useimmiten BEAC:n puheenjohtajamaassa.[20]

Barentsin alueneuvosto (BRC)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barentsin alueneuvoston puheenjohtajuus on kaksivuotinen ja vaihtuu samaa aikaa BEAC-puheenjohtajuuden kanssa. Puheenjohtajuus kiertää Suomen, Norjan, Venäjän ja Ruotsin työhön osallistuvien 13 alueen kesken.

Neuvoston puheenjohtajat
Vuodet Alue Puheenjohtajuusohjelma
2021–23 Nenetsia [21]
2019–21 Västerbotten [22]
2017–19 Finnmark [23]
2015–17 Kainuu [24]
2013–15 Arkangeli [25]
2011–13 Norrbotten [26]
2009–11 Tromssa [27]
2007–09 Pohjois-Pohjanmaa [28]

[19]

Työryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännön Barents-yhteistyötä tehdään sektorityöryhmissä, jotka ovat: terveys- ja sosiaaliasiat, opetus ja tutkimus, kulttuuri, metsät, matkailu, liikenne ja logistiikka, business-yhteistyö, ympäristö, nuorisoasiat, Barentsin alueen nuorisoneuvosto (BRYC), Barentsin alkuperäiskansojen työryhmä (WGIP) ja pelastusalan yhteistyö. Työryhmät muodostavat rajat ylittävän foorumin virkamiehille ja alan ammattilaisille sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Työryhmissä on toteutettu myös useita hankkeita.

Kirkkoniemeen perustettiin vuonna 2008 kansainvälinen Barentsin sihteeristö (International Barents Secretariat, IBS). Sihteeristö tukee monenkeskistä toimintaa Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Barentsin alueneuvostossa sekä huolehtii yhteistyön johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta. IBS ylläpitää Barentsin euroarktisen neuvoston ja Barentsin alueneuvoston arkistoja ja toimii tietopankkina.[2]

Alkuperäiskansojen alueellinen työryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barentsin euroarktisessa neuvostossa alkuperäiskansoja edustaa oma työryhmä (Working Group of Indigenous Peoples, WGIP), joka perustettiin alueneuvoston toimesta pysyvästi vuonna 1995, vaikka Barentsin alueneuvostossa alkuperäiskansojen yhteistyö aloitettiin jo vuonna 1993. Barentsin alkuperäiskansojen ryhmän työhön osallistuvat Barentsin alueen saamelaisten, nenetsien ja vepsäläisten edustajat. Sen tarkoituksena on kannustaa alkuperäiskansoja alueidensa kestävään kehitykseen monella eri tavalla, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, kulttuurin ja perinteiden saralla. Barentsin alkuperäiskansojen työryhmällä on itsenäinen asema suhteessa Barentsin euroarktiseen neuvostoon ja Barentsin alueneuvostoon. Lisäksi ryhmällä on neuvoa-antava rooli sekä Barentsin euroarktisen neuvoston varsinaisille jäsenille eli ulkoministereille, että alueellisille päätöksentekijöille. Alkuperäiskansatyöryhmän puheenjohtaja edustaa alueen alkuperäiskansoja Barentsin euroarktisen neuvoston ministerikokouksissa ja puheenjohtajalla on myös pysyvän tarkkailijan rooli Barentsin euroarktisen neuvoston virkamieskomiteassa (CSO). Alkuperäiskansojen työryhmällä on edustaja myös alueneuvostossa, aluekomiteassa ja asianomaisissa Barents-työryhmissä.[29]

Barentsin alueen nuorisoneuvosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barentsin Alueellinen Nuorisoneuvosto (Barents Regional Youth Council, BRYC) on toiminut vuodesta 2004. BRYC koostuu yhdestä nuorison edustajasta kultakin jäsenalueelta ja yhdestä alkuperäiskansojen nuorisoedustajasta. BRYC edistää Barentsin alueella asuvien nuorten etua. Sen tavoitteena on vahvistaa ihmisten välistä yhteistyötä ja lisätä nuorten aktiivista osallistumista. Neuvosto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan alueen nuorisotoiminnasta. BRYC:n vuosikokous ja vuositapahtuma ovat neuvoston pääasiallisia toimintoja.[30]

Luettelo BEAC-työryhmistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maa- ja metsätalousministeriö – Barentsin euroarktinen neuvosto mmm.fi. Arkistoitu 30.11.2008. Viitattu 9.8.2009.
  2. ↑ a b Barents-yhteistyöstä Ulkoministeriö. Viitattu 12.7.2022.
  3. ↑ Kirkenes Declaration (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 30.6.2017. Viitattu 13.7.2022.
  4. ↑ Cooperation in the Barents Euro-Arctic Region Barents Euro-Arctic Council. Viitattu 11.7.2022. (kirjanorja)
  5. ↑ BEAC – Barentsin alue beac.st. Arkistoitu 13.8.2009. Viitattu 9.8.2009.
  6. ↑ https://mid.ru/en/foreign_policy/news/1904899/
  7. ↑ Salminen, Anne: Venäjä ilmoitti lopettavansa yhteistyön – Suomi: Oli potkaistu ulos jo ajat sitten Iltalehti. 22.9.2023. Viitattu 23.9.2022.
  8. ↑ a b c Members of the Barents Euro-Arctic Council and the barents regional council – Beac www.barentscooperation.org. Arkistoitu 12.7.2022. Viitattu 12.7.2022.
  9. ↑ a b BEAC – Neuvosto barents-council.org. Viitattu 9.8.2009.
  10. ↑ Pohjois-Pohjanmaan Liitto – Barents-yhteistyö pohjois-pohjanmaa.fi. Viitattu 9.8.2009.
  11. ↑ Finnish Chairmanship program Ministry for Foreign Affairs. Viitattu 12.7.2022. (englanti)
  12. ↑ Norwegian Chairmanship program 2019–2021 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 12.7.2022.
  13. ↑ Swedish Chairmanship program 2017–2019 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 12.7.2022. Viitattu 12.7.2022.
  14. ↑ Russian Chairsmanship program 2015–2017 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 16.5.2022. Viitattu 12.7.2022.
  15. ↑ Finnish Chairmanship program 2013–2015 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 16.5.2022. Viitattu 12.7.2022.
  16. ↑ Norwegian Chairmanship program 2011–2013 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 15.3.2018. Viitattu 12.7.2022.
  17. ↑ Swedish Chairmanship program 2009–2011 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 16.5.2022. Viitattu 12.7.2022.
  18. ↑ Russian Chairmanship program 2007–2009 (PDF) barentsinfo.fi. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 12.7.2022.
  19. ↑ a b Barents Euro-Arctic Council. Wikipedia, 7.7.2022. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  20. ↑ Committee of Senior Officials Barents Euro-Arctic Council. Viitattu 12.7.2022. (kirjanorja)
  21. ↑ Nenets Chairmanship 2021–2023 (PDF) barents-council.org.
  22. ↑ Västerbotten Chairmanship 2019–2021 (PDF) barents-council.org.
  23. ↑ Finnmark Chairmanship 2017–2019 (PDF) barents-council.org.
  24. ↑ Kainuu Chairmanship 2015–2017 (PDF) barents-council.org.
  25. ↑ Arkhangelsk Region Chairmanship 2013–2015 (PDF) barents-council.org.
  26. ↑ Norbotten Chairmanship 2011–2013 (PDF) barents-council.org.
  27. ↑ Troms Chairmanship 2009–2011 (PDF) barents-council.org.
  28. ↑ Oulu Regions Chairmanship 2007–2009 (PDF) barents-council.org.
  29. ↑ Working Group of Indigenous Peoples – Beac www.barentscooperation.org. Arkistoitu 17.5.2022. Viitattu 11.7.2022.
  30. ↑ HOME – barentsyouth www.barentsyouth.org. Viitattu 13.7.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barentsin_euroarktinen_neuvosto&oldid=22241997”