Brian Eno
| Brian Eno | |
|---|---|
 Brian Eno vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Eno |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1948 Woodbridge, Suffolk |
| Kansalaisuus | Englanti |
| Ammatti | muusikko, kuvataiteilija ja musiikkiteoreetikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Eno |
| Tyylilajit |
ambient taiderock taidepop elektroninen musiikki drone kokeellinen rock[1] |
| Soittimet | syntetisaattori |
| Levy-yhtiöt | Astralwerks, E.G. Records, Warp Records, Island Records, Obscure Records, Polydor Records, All Saints Records, Thirsty Ear ja Hannibal Records |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Brian Eno, koko nimeltään Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Eno (s. 15. toukokuuta 1948 Woodbridge, Suffolk) on englantilainen muusikko, kuvataiteilija ja musiikkiteoreetikko. Häntä pidetään yhtenä elektronisen musiikin (erityisesti elektronisen rockmusiikin) pioneereista ja ambient-musiikkigenren keskeisimpänä kehittäjänä. Ennen muusikon uraansa hän oli opettaja ja luennoi elektroniikasta.
Brian Eno aloitti ammattimuusikon uransa Lontoossa laulaja Bryan Ferryn kanssa perustamassaan Roxy Music -yhtyeessä. Hän soitti yhtyeessä vuosina 1971–1973. Erimielisyydet Ferryn kanssa veivät Enon soolouralle. Vuosina 1973–1978 hän julkaisi neljä elektronisen rockmusiikin merkkiteosta: Here Come the Warm Jets, Taking Tiger Mountain (By Strategy), Another Green World ja Before and After Science. Näitä seurannut Ambient-sarja – Music for Airports, The Plateaux of Mirror, Day of Radiance ja On Land – antoi nimen uudelle musiikkityylille, ambientille.
Brian Eno on julkaissut paljon musiikkia myös muiden artistien kanssa. Vuonna 1981 hän teki Talking Headsin David Byrnen kanssa albumin My Life in the Bush of Ghosts. Hän oli mukana myös David Bowien kokeellisilla 1970-luvun lopun niin sanotun Berliini-trilogian levyillä Low, "Heroes" ja Lodger sekä vuonna 1995 albumilla 1. Outside. Vuonna 1995 ilmestyi myös "salanimellä" The Passengers U2-yhtyeen kanssa yhteistyössä tehty Original Soundtracks No. 1, jolla esiintyivät muun muassa Howie B. ja Luciano Pavarotti.
No wave -avantgarde-vaikutteet tulivat Brian Enon tuottamalta kokoelmalevyltä No New York (1978), jolla soittivat muun muassa Lydia Lunch ja James Chance.
Eno on myös tuottanut albumeja monille artisteille ja yhtyeille, kuten Talking Heads, U2 (muun muassa Joshua Tree), Devo, Ultravox, Slowdive ja James. Enon luomus on myös Windows 95 -käyttöjärjestelmän käynnistysääni (jonka hän teki Apple Macintoshillaan).[2] [2]
Eno on ollut videotaiteen kehityksessä mukana jo varhaisilla minimalistisilla elokuvillaan Mistaken Memories of Medieval Manhattan ja Thursday Afternoon. Enon viimeisimpiä kokeiluja tällä saralla on 77 million paintings, DVD:nä julkaistu teos, joka muuttaa kotitelevision ruudun alati muuttuvaksi videomaalaukseksi.
Neljä Brian Enon omaa albumia ja vielä useampi hänen tuottamansa valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[3].
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- (No Pussyfooting) (Robert Frippin kanssa) (1973)
- Portsmouth Sinfonia Plays the Popular Classics (Portsmouth Sinfonian kanssa) (1973)
- Here Come the Warm Jets (1974)
- Taking Tiger Mountain (By Strategy) (1974)
- Evening Star (Robert Frippin kanssa) (1975)
- Another Green World (1975)
- Discreet Music (1975)
- Cluster & Eno (Clusterin kanssa) (1977)
- Before and After Science (1977)
- Ambient 1: Music for Airports (1978)
- Music for Films (1978)
- After the Heat (Roedeliuksen ja Dieter Moebiuksen kanssa) (1978)
- Ambient 2: The Plateaux of Mirror (Harold Buddin kanssa) (1980)
- Fourth World, Vol. 1: Possible Musics (Jon Hassellin kanssa) (1980)
- Ambient 3: Day of Radiance (Laraaji, Eno tuottamassa) (1980)
- My Life in the Bush of Ghosts (David Byrnen kanssa) (1981)
- Ambient 4: On Land (1982)
- Apollo: Atmospheres and Soundtracks (1983)
- The Pearl (Harold Buddin kanssa) (1984)
- Thursday Afternoon (soundtrack taidegalleriavideolle) (1985)
- Hybrid (yhdessä Daniel Lanoisin ja Michael Brookin kanssa) (1985)
- Textures (1989)
- The Shutov Assembly (1990)
- Wrong Way Up (John Calen kanssa) (1990)
- Nerve Net (1992)
- Neroli (1993)
- Spinner (Jah Wobblen kanssa) (1995)
- Original Soundtracks No. 1 (U2:n kanssa) (1995)
- The Drop (1997)
- Drawn From Life (Peter Schwalmin kanssa) (2001)
- Lightness (2002)
- I Dormienti (2002)
- Kite Stories (2002)
- Music for Civic Recovery Centre (2003)
- Compact Forest Proposal (2003)
- January 07003 | Bell Studies for The Clock of The Long Now (2003)
- Curiosities Volume 1 (2004)
- The Equatorial Stars (Robert Frippin kanssa) (2004)
- Another Day on Earth (2005)
- Small Craft on a Milk Sea (2010)
- Drums Between the bells (2011)
- Lux (2012)
- The Ship (2016)
- Reflection (2017)
- Foreverandevernomore(2022)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Brian Eno rateyourmusic.com. Viitattu 30.9.2022.
- ↑ a b Bunker, Adam: Brian Eno spills Windows start-up sound secrets. Electricpig. 23.11.2011. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brian Eno Wikimedia Commonsissa
- EnoWeb: The Latest Brian Eno News and Information – Brian Eno Video/Film/Television Music.Hyperreal.org. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
