Charlie Hebdon isku
| Charlie Hebdon isku | |
|---|---|
 |
|
| Paikka |
10 rue Nicolas-Appert, Pariisi, Ranska |
| Kohde | Charlie Hebdo -lehden toimitus |
| Ajankohta |
7. tammikuuta 2015 11.30–12.00 (CET) |
| Iskutyyppi | aseellinen hyökkäys |
| Kuolleita | Iskussa toimitukseen 12, myöhemmin yhteensä 3 hyökkääjää ja 4 panttivankia. Lisäksi yksi poliisi. |
| Haavoittuneita | noin 10 |
| Epäilty/epäillyt | Iskussa toimitukseen veljekset Kouachi ja kolmas tuntematon mies, panttivankitilanteissa veljekset Kouachi ja Amedy Coulibaly. |
| Tekoväline | Kalašnikov-rynnäkkökiväärit[1] |
Charlie Hebdon isku tapahtui 7. tammikuuta 2015, kun aseistautuneet miehet hyökkäsivät ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen Pariisissa. Konetuliasein varustautuneet hyökkääjät surmasivat 12 ihmistä.[2][3] Kahdeksan kuolleista oli lehden toimituksen jäseniä, kaksi poliiseja, yksi talonmies ja yksi vierailija[4]. Tulituksen jälkeen hyökkääjät pakenivat paikalta.[3] Poliisi epäili teosta kahta veljestä. He saivat surmansa piiritystä seuranneessa tulitaistelussa kaksi päivää myöhemmin.
Uhrit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyökkäyksessä kuoli kahdeksan lehden työntekijää, kaksi poliisia, talonmies sekä lehden toimituksessa ollut vierailija. Toimituksen tiloissa saivat surmansa päätoimittaja Stéphane Charbonnier alias Charb, pilapiirtäjät Cabu, Philippe Honore, Tignous ja Georges Wolinski, lehden osakas Bernard Maris, kolumnisti Elsa Cayat, algerialaissyntyinen toimituksen työntekijä Mustapha Ourrad, toimituksessa vieraillut kulttuuripersoona Michel Renaud, lehden 42-vuotias talonmies Frederic Boisseau sekä Charbonnierin henkivartijana toiminut poliisi Franck Brinsolaro. Lisäksi hyökkäyksessä kuoli kadulla ammuttu poliisi, arabitaustainen Ahmed Merabet.[5]
Lokakuussa 2024 menehtyi 41-vuotias Simon Fieschi, joka sai iskussa ensimmäiset luodit ja oli viikon koomassa. Hänen ruumiinsa löydettiin pariisilaisesta hotellihuoneesta. Poliisi ei ole toistaiseksi vahvistanut kuolinsyytä.[6]
Epäillyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poliisilla oli tiedossa kolme iskuun epäiltyä,[7] heidän kuvansa ja etsintäkuulutus julkaistiin, jonka jälkeen yksi epäillyistä ilmoittautui itse poliisille.[4] Poliisille ilmoittautuneen 18-vuotiaan on kuitenkin kerrottu olleen koulussa iskun tapahtumahetkellä.[8]
Epäiltyjen pakomatka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyökkääjien pakoauto löydettiin samana päivänä hylättynä Koillis-Pariisista.[9] Kaksi vuorokautta iskun jälkeen, perjantaina 9. tammikuuta aamulla, pääepäiltyinä pidetyt Kouachin veljekset kaappasivat auton paettuaan sitä ennen jalkaisin pitkin metsiä. Poliisit ajoivat autoa takaa ja takaa-ajon aikana käytiin laukaustenvaihtoa.[10] Veljekset hyökkäsivät Dammartin-en-Goëlen kaupungissa toimivaan kirjapainoon, jossa on painettu myös Charlie Hebdo -lehteä, ja linnoittautuivat sinne ottaen yhden panttivangin. Dammartin sijaitsee noin 25 kilometriä Pariisin keskustasta koilliseen lähellä Charles de Gaullen kansainvälistä lentoasemaa.[11]
Ranskan poliisi teki rynnäkön rakennukseen vielä samana päivänä noin kello 17 paikallista aikaa, ja molemmat veljeksistä saivat surmansa rynnäkössä panttivangin päästessä vapaaksi.[12] Le Figaro -lehden mukaan veljekset olivat kuitenkin vapauttaneet panttivangin perjantaina aamupäivällä.[13] Yksi työntekijä piileskeli pahvilaatikossa koko panttivankidraaman ajan ohjeistaen poliisia tekstiviestitse hyökkääjien liikkeistä ja rakennuksen rakenteesta.[10]
Motiivien selitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poistuessaan surmapaikalta tekijöiden kerrotaan huutaneen ”Olemme kostaneet profeetan puolesta”.[3] Toinen tekijöistä sanoi kuuluvansa Jemenin al-Qaidaan.[14] Arabian niemimaan al-Qaida otti vastuun iskusta julkaisemallaan videolla tammikuussa 2015, mutta sen yhteys iskuun ei ole täysin selvä.[15] Moni Isis-järjestön kannattaja on tukenut iskua pitäen sen syynä satiirilehden julkaisemia Muhammad-pilakuvia.[16] Maailman poliittiset johtajat ja media ovat luonnehtineet iskua myös terrorismiksi sekä hyökkäykseksi sananvapautta ja lehdistönvapautta vastaan.[17]
Panttivankidraama košerkaupassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]9. tammikuuta Amedy Coulibaly, 32, hyökkäsi Hyper Cacher -košerruokakauppaan Porte de Vincennesissä Pariisin 12. arrondissementissa. Hän otti kahdeksan panttivankia ja vaati veljesten päästämistä pois piirityksestä. Myös tämä panttivangin ottaja kuoli poliisin rynnäkössä saman päivän aikana.[12] Coulibaly ampui neljä panttivankia heti kaappauksen alussa.[13] Osa asiakkaista pelastui, kun kaupan työntekijä piilotti heidät myymälän kylmähuoneeseen.[18] Edellisenä päivänä Coulibaly oli ampunut 26-vuotiaan Martiniquen saarelta Ranskaan muuttaneen naispoliisin, mutta häntä ei saatu kiinni murhasta ennen hyökkäystä košerkauppaan.[5]
Reaktiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iskun seurauksena pilapiirtäjät ja toimittajat ympäri maailmaa ilmaisivat tukensa sananvapaudelle. Tukimielenosoituksia iskujen uhreille järjestettiin ympäri maailmaa, joista suurin oli Pariisin Place de la Républiquella, jonne kokoontui yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Mielenosoitusten tunnus oli "Je suis Charlie". Marssille osallistui valtioiden johtajia, kuten Ranskan presidentti François Hollande, Saksan liittokansleri Angela Merkel, palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, Malin presidentti Ibrahim Boubacar Keita, Suomen pääministeri Alexander Stubb, Unkarin pääministeri Viktor Orbán, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Britannian pääministeri David Cameron.[19][20][21]
Erikoisnumero
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehden hyökkäyksen jälkeistä numeroa painettiin 7 miljoonaa kappaletta.[22] Kannessa profeetta Muhammedilla on kyltti, jossa lukee "Minä olen Charlie". Kannessa on myös teksti: "Kaikki on annettu anteeksi".[23]
Lehden julkaisua vastaan protestoitiin eri puolilla maailmaa. Tšetšeniassa sadattuhannet osoittivat mieltään lehteä vastaan. Moskovassa vastaava mielenosoitus kiellettiin.[24] Myös Venäjän Ingušiassa oli liki 15 000 ihmisen mielenosoitus.[25] Nigerian Niameyssa ja Zinderissa protestoitiin ja kristittyjen omistamia liikkeitä vastaan hyökättiin ja niitä sytytettiin tuleen. Pääkaupungissa poltettiin kaksi kristittyjen kirkkoa. Väkivaltaisia protesteja oli lisäksi ainakin Pakistanin Karachissa, Sudanin pääkaupungissa Khartoumissa ja Algerian pääkaupungissa Algierissa. [26]
Irtonumeromyynti Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Charlie Hebdoa ei ollut ennen iskua Suomessa vakituisessa irtonumeromyynnissä. Yksinoikeus lehden maahantuontiin oli Lehtipisteellä, joka ilmoitti ettei se aio tuoda irtonumeroita Suomeen myyntiin.[27] Turun sarjakuvakauppa kertoi julkisesti ottavansa myyntiin 50 kappaleen erän lehteä, mutta kysyntää oli niin paljon, että lopulta tilausta kasvatettiin tuhanteen kappaleeseen.[28] Ranskalainen tukku ei kuitenkaan myynyt lehteä yksinoikeuden ohi, eikä suoraan vähittäiskauppiaille. Kun ilmeni, että Suomi oli jäämässä ainoaksi länsimaaksi johon Charlie Hebdoa ei tulisi viralliseen irtonumeromyyntiin, Lehtipiste pyörsi päätöksensä ilmeisistä imagollisista syistä. Näin lehteä saatiin Helsingin Rosebud-kirjakauppaan ja Turun sarjakuvakauppaan.[29]
Oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iskua käsittelevä oikeudenkäynti alkoi Pariisissa 2. syyskuuta 2020. 14 ihmistä syytettiin avunannosta iskuihin. Kolmen heistä epäillään kuolleen Irakissa tai Syyriassa. Päivää ennen oikeudenkäynnin alkamista Charlie Hebdo -lehti julkaisi uudelleen kohua aiheuttaneet pilapiirrokset.[30] 13 syytettyä sai vankeustuomion. Tuomiot vaihtelivat elinkautisesta neljään vuoteen vankeutta. Yksi syytetyistä vapautettiin, koska katsottiin, että hänet oli tuomittu jo aiemmin.[31]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ «Des mares de sang» devant Charlie Hebdo. lessentiel.lu 7.1.2015.
- ↑ Jouko Juonala: Näin Ranskaa järkyttänyt draama eteni 8.1.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
- ↑ a b c Hallamaa, Teemu: Ranskalaislehden toimitukseen tehdyn hyökkäyksen uhriluku kasvaa 7.1.2015. Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ a b Anniina Wallius: Syyttäjä vahvistaa: Yksi Pariisin epäillyistä antautunut Ylen uutiset. 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
- ↑ a b French terror attacks: Victim obituaries 13.1.2015. BBC News. Viitattu 22.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Constant, Caroline: Simon Fieschi, victime de l’attentat à Charlie Hebdo, est décédé L'Humanité. 19.10.2024. Viitattu 20.10.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Kokkonen, Yrjö: Ranskalaismedia: Terrori-iskun tekijät tunnistettu Yle Uutiset. 7.1.2015. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Järkyttävät viimeiset hetket paljastuivat: ”Älä pelkää, sinä olet nainen” iltalehti.fi. Arkistoitu 9.1.2015. Viitattu 9.1.2015.
- ↑ Blencowe, Annette: Yle Pariisissa: Ihmiset pelkäävät toista iskua 7.1.2015. Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ a b http://www.dailymail.co.uk/news/article-2903870/The-hostage-terrorists-didn-t-know-Print-worker-hid-box-texted-police-Charlie-Hebdo-gunmen-held-boss-captive-final-showdown.html (9.1.2015)
- ↑ Ranskan terroristiepäillyt linnoittautuivat painotaloon, Yle Uutiset 9.1.2015.
- ↑ a b Bilefsky, Dan & de la Baume, Maia: French Police Storm Hostage Sites, Killing Gunmen International New York Times. 9.1.2015. The New York Times Company. Viitattu 9.1.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Kippo, Johanna: Ranskan panttivangit pelastuivat piiloutumalla 10.1.2015. Yle. Viitattu 10.1.2015.
- ↑ Jemenin al-Qaidan jäsen sanoo järjestön olevan Pariisin terrori-iskun takana 9.1.2015. Yle uutiset. Viitattu 10.1.2015.
- ↑ Sami Aboudi: Al Qaeda claims French attack, derides Paris rally Reuters. Arkistoitu 25.12.2018. Viitattu 20.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Terrori-iskusta epäiltyjen veljesten etsintä on tiivistynyt 20 neliökilometrin alueelle 7.1.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
- ↑ Pekka Torvinen, Veli-Pekka Lehtonen ja Pipsa Palttala: Pariisin hyökkäystä pidetään iskuna lehdistönvapautta vastaan – vaieta ei saa, sanoo Tuomioja 7.1.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 7.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
- ↑ Lassana Bathily, Muslim Employee At Kosher Market, Saved Several People During Paris Hostage Situation 10.1.2015. Huffington Post. Viitattu 11.1.2015.
- ↑ Kovanen, Inka: Pariisi – koko maailman pääkaupunki 12.1.2015. HS. Viitattu 13.1.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Niemeläinen, Jussi: Pariisiin matkusti monenlaista marssijaa 13.1.2015. HS. Viitattu 13.1.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kovanen, Inka: 700 000 ihmistä osoitti tukeaan terrori-iskun uhreille eri puolilla Ranskaa 11.1.2015. HS. Arkistoitu 11.1.2015. Viitattu 13.1.2015.
- ↑ Charlie Hebdo now printing 7 million copies 17.1.2015. CNN. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Charlie Hebdo nostaa painoksensa viiteen miljoonaan 14.1.2014. Yle. Viitattu 18.1.2015.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/tsetseniassa_sadattuhannet_osoittivat_mieltaan_charlie_hebdoa_vastaan/7746609
- ↑ http://m.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/nigerissa-poltettiin-kirkkoja-charlie-hebdo-kuvien-takia/687002/[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/mielenosoituksia_muslimimaissa_charlie-30725
- ↑ [Uusinta Charlie Hebdo -numeroa ei nähdä kaupoissa Suomessa. Ilta-Sanomat 12.1.2015 http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1421045682839.html (Arkistoitu – Internet Archive)]
- ↑ [Charlie Hebdo ehtii Turkuun vasta ensi viikolla. Yle 14.1.2015 http://yle.fi/uutiset/charlie_hebdo_ehtii_turkuun_vasta_ensi_viikolla/7737277]
- ↑ [Charlie Hebdo -lehdet saapuivat Turkuun. Yle 29.1.2015 http://yle.fi/uutiset/charlie_hebdo_-lehdet_saapuivat_turkuun/7768866]
- ↑ Charlie Hebdon terrori-iskun oikeudenkäynti alkoi Ranskassa – satiirilehti julkaisi Muhammed-pilakuvat uudelleen Ilta-Sanomat. 2.9.2020. Viitattu 2.9.2020.
- ↑ Ranskassa tuomittiin vuoden 2015 terrori-iskussa avustaneita pitkiin vankeustuomioihin Yle Uutiset. 16.12.2020. Viitattu 5.1.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlie Hebdon isku Wikimedia Commonsissa