Dongfeng-ohjus

Dongfeng 1

Dongfeng 2 (CSS-1)

CSS-4 DF-5B

DF-16

DF-26

Dongfeng-ohjus (DF-ohjus, CSS-ohjus) (kiinassa dong feng "Itätuuli") on yhteisnimitys Kiinan taktisille tai strategisille ballistisille ohjuksille. NATO käyttää DF-ohjuksista koodinimeä CSS. Alkujaan Kiinan ohjukset perustuivat neuvostoliittolaiseen tekniikkaan, myöhemmin maa alkoi kehittää omaa ohjusteollisuuttaan. Esimerkiksi Dongfeng 31 eli CSS-10 on Kiinan uusimpia mannertenvälisiä ohjuksia.

Itätuuli-ohjusten lyhyt historia

Ensimmäiset Kiinan ohjukset olivat venäläisten ohjusten suoria kopioita. Esimerkiksi Dongfeng 1 eli DF-1 oli sama kuin venäläinen R-2 eli länsimaisittain SS-2 Sibling. Ohjus kantoi 550 km 500 kg:n painoisella taistelukärjellä, ja näitä oli asennettuna Kiinassa 1960-luvulla. Tämä ohjus on ollut jo pitkään vanhentunut. Dongfeng 2:ta väitetään joko kiinalaisten itse suunnittelemaksi tai venäläiseksi R-5:ksi eli SS-3 Shysteriksi. Ohjuksesta kehitettiin nopeasti parannettu DF-2A.

Kiinan ensimmäinen itse kehittämä ohjus oli nyt jo vanhentunut 2 500 km kantava DF-3 eli CSS-3. DF-4 oli ensimmäinen kaksivaiheinen ohjus, se oli 4 750 km kantava IRBM, jota käytettiin myös satelliitin laukaisuun nimellä Chang Zeng 1, "Pitkä marssi 1". Dongfeng 5 eli CSS-4 oli mannertenvälinen ohjus, joka kantoi 12 000 km. Näitä ohjuksia on muutamia kymmeniä, ja ne ovat Kiinan pääasiallisin mannertenvälinen ohjus. Dongfeng-11:ää (DF-11, CSS-7) on viety Pakistaniin, missä se on toiminut Shaheen-ohjusten pohjana. Kiinteäpolttoaineinen DF-11 kantaa 300 km, parannettu versio yli 500 km, ja on laukaisuvalmis 15-30 minuutissa.

Aiheesta muualla

• [1]
• Ballistic Missiles of the World (Arkistoitu – Internet Archive)
• Global Security