Douglas DC-7
| Douglas DC-7 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | liikennelentokone |
| Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
| Ensilento | toukokuussa 1953 |
| Tila | noin 40 yksilöä käytössä |
| Valmistusmäärä | 338 |
| Valmistusvuodet | 1953–1958 |
| Kehitetty mallista | Douglas DC-6 |
Douglas DC-7 on viimeisiä mäntämoottorein varustettuja suuria liikennekoneita. Se laskettiin markkinoille vain muutamia vuosia ennen Douglas DC-8 ja Boeing 707-koneita. Nelisenkymmentä kaiken kaikkiaan 338 koneesta on edelleen käytössä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konetyyppiä suunniteltiin alun perin USAAF:n käyttöön nimellä C-74 Globemaster. Toinen maailmansota ehti kuitenkin päättyä, ja C-74-koneita valmistui vain 14 kappaletta. Niiden merkittävin käyttöaika oli Berliinin ilmasilta.
Douglas jatkoi rungon kehittämistä siviililiikenteeseen sopivaksi, ja DC-7 teki ensilennon 1953. DC-7 oli Douglasin koneista ensimmäinen, joka kykeni lentämään välilaskutta Lontoosta New Yorkiin tai vaihtoehtoisesti Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Kilpailevan Boeingin mallistossa vastaava kone oli Boeing 377.
Suomen ilma-alusrekisterissä ei ole ollut yhtään DC-7 -konetta.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 3–4
- Matkustajat: 99–105
- Pituus: 37 m
- Kärkiväli: 42 m
- Korkeus: 10,5 m
- Siipipinta-ala: 152 m²
- Tyhjäpaino: 33 005 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 65 000 kg
- Voimalaite: 4 × Wright R-3350-18EA1 Turbo-Compound -tähtimoottoria
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 653 km/h
- Matkalentonopeus: 570 km/h
- Lentomatka:
- 7A: 7 410 km
- 7C: 9 070 km
- Lakikorkeus: 7 600 m
- Nousukyky: 318 m/min
- Siipikuormitus: 427,6 kg/m²
- Teho-painosuhde: 160 W/kg
Onnettomuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Douglas DC-7:n onnettomuuksista
Valmistetuista DC-7-koneista 74 eli noin 21,8 prosenttia tuhoutui onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa.[2] Vertailun vuoksi saman aikakauden ja kokoluokan koneista vastaava osuus Bristol Britannialla on 16,5 prosenttia[3] ja Lockheed L-1049 Super Constellationilla 19,7 prosenttia.[4]
Konetyypin pahin onnettomuus sattui 4. maaliskuuta 1962, kun Caledonian Airwaysin lento 153 alkoi menettää korkeutta pian lähdettyään lentoon Doualasta, osui puihin ja syöksyi maahan. Onnettomuuden syytä ei saatu varmuudella selvitettyä, mutta aiheuttajaksi epäiltiin jumiutunutta korkeusvakaimen jousilaippaa. Onnettomuuslennolla oli 111 ihmistä, jotka kaikki kuolivat maahansyöksyssä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Douglas DC-7: Production Airliners.net. 2009. Demand Media. Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Accident list: Douglas DC-7 Aviation Safety Network. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Bristol 175 Britannia specs Aviation Safety Network. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Lockheed L-1049 Super Constellation specs specs Aviation Safety Network. Viitattu 30.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Accident description G-ARUD Aviation Safety Network. Viitattu 14.7.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]