Elfriede Jelinek

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elfriede Jelinek
Elfriede Jelinek vuonna 2004.
Elfriede Jelinek vuonna 2004.
Henkilötiedot
Syntynyt20. lokakuuta 1946 (ikä 78)
Mürzzuschlag, Steiermark
Kansalaisuus Itävalta
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Esikoisteos Lisas Schatten (1967; runokokoelma)
Wir sind Lockvögel Baby! (1970; romaani)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (2004)

Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elfriede Jelinek (s. 20. lokakuuta 1946 Mürzzuschlag, Steiermark) on itävaltalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004.[1]

Jelinekin tuotannon teemoja ovat valta ja alistaminen, ja niinpä häntä on pidetty feministisenä kirjailijana, vaikka monissa teoksissa vallankäyttö liittyy myös luokkayhteiskunnan rakenteisiin.[2]

Jelinek syntyi Mürzzuschlagissa, mutta kasvoi Wienissä. Hänen isänsä Friedrich Jelinek oli tšekinjuutalainen kemisti ja äiti Olga Ilona (o.s. Buchner) romaniansaksalainen ohjaaja[3][4][5].

Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.”[6] Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.[7]

Jelinekin näytelmistä on Suomessa esitetty Clara S ja Rechnitz (Tuhon enkeli). Jelinekin teoksia on suomentanut Jukka-Pekka Pajunen: romaanin Pianonsoittaja (Klavierspielerin) vuonna 2005, romaanin Halu (Lust) vuonna 2008 ja näytelmän Rechnitz 2015.[8][9][10]

Jelinekin muita teoksia ovat muun muassa vuonna 1967 julkaistu runoteos Lisas Schatten, romaanit Wir sind lockvögel, baby! (1970), Die Ausgesperrten (1980) ja Die Liebhaberinnen (1975), näytelmä Bambiland (2003) sekä omaelämäkerrallinen romaani Die Klavierspielerin (1983), jonka pohjalta Michael Haneke ohjasi elokuvan Pianonopettaja (2001).

  1. The Nobel Prize in Literature 2004 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
  2. Liukkonen, Petri: Elfriede Jelinek (b. 1946) Kuusankosken kirjasto. Viitattu 1.6.2013.
  3. Elfriede Jelinek biography 23 March 2005. notablebiographies.com.
  4. Elfriede Jelinek: Introduction. eNotes. 15.6.2002. Arkistoitu 22.1.2013.
  5. Elfriede Jelinek profile, The Poetry Foundation website; retrieved 7 September 2013.
  6. Feinsetein A. (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers.
  7. Elfriede Jelinek Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.6.2013. (englanniksi)
  8. Elfriede Jelinek, Pianonsoittaja (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Elfriede Jelinek, Halu (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Maria Säkö: Kääntäjä teki vuoden löytöretken. Helsingin Sanomat, 9.4.2015, s. B4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.4.2015. ja Rechnitz pureutuu käsittämättömään pahuuteen (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.