Elias Lönnrot (muistomerkki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elias Lönnrot
Nimi Elias Lönnrot
Tekijä Emil Wikström
Valmistumisvuosi 1902
Taiteenlaji pronssiveistos
Sijainti Lönnrotinkatu 5–7
Paikkakunta Helsinki
Koordinaatit 60°10′0.39″N, 24°56′19.62″E

Elias Lönnrot on Emil Wikströmin tekemä, vuonna 1902 paljastettu pronssiveistos Helsingissä.[1]

Veistos sijaitsee Kampin kaupunginosassa, Lönnrotinkadun varrella Lönnrotin puistikossa, Ressun lukion (ent. Helsingin lyseon) rakennuksen edessä ja vastapäätä Vanhaa kirkkoa.

Veistos kuvaa Lönnrotin runonkeruumatkalla kirjaamassa muistikirjaansa kuulemiaan säkeitä ja syntysanoja Kalevalaa varten.[1] Lönnrotin vierellä on Väinämöinen, ja monumentin jalustan juuressa kaihoisa Kantelettaren impi valikoi hiuksistaan sopivia suortuvia kanteletta varten. Jalustassa on tekstit ”Elias Lönnrot” ja ”Sain sanat salasta ilmi”.[1] Maininta sanoista liittyy Väinämöiseen ja jalustan piilokuvaan. Jalustan sivulla on melko huomaamattomana reliefinä kuva tietäjä Antero Vipusesta ylösalaisin Väinämöisen alla. Väinämöinen menee Kalevalan 17. runossa kysymään Vipuselta puuttuvia sanoja ja päätyy Vipusen vatsaan. Vipusen otsassa on kalevalaisen mystiikan merkkinä pentagrammi.[1]

Teoksen tyyli ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantelettaren impi. Yksityiskohta teoksesta.

Lönnrot on kuvattu näköisenä muistomerkissä, jossa myös kansanrunouden ruumiillistumat esitetään realistiseen tyyliin.[1]

Paljastamisen aikoihin veistosta arvosteltiinkin siitä, että Wikström oli kuvannut sekä mielikuvitukseen kuuluvat runohahmot että todellisuudessakin eläneen Lönnrotin yhtä realistisesti.[1]

Kilpailu ja luonnoksen vaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikströmin alkuperäinen kilpailuluonnos vuodelta 1899.

Muistomerkkikilpailun oli julistanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Wikströmin voittoisassa luonnoksessa Lönnrot seisoi muistiinpanovälineiden kera. Muina figuureina olivat Väinämöinen ja Kantelettaren impi, mutta molemmat alhaalla jalustan juuressa. Jalustassa oli myös karjaa suojelevaa Tapiota kuvaava reliefi. Wikström muutti suunnitelmiaan keskusteltuaan Pariisissa Akseli Gallen-Kallelan kanssa. Uudessa versiossa Lönnrot istuutui nyt kuuntelevaan asentoon pieksut jalassaan, Väinämöinen nousi hänen rinnalleen ja taustan reliefit jäivät pois.[1] Veistoksen uudessa asettelussa on nähty vaikutteita myös kilpailussa toiseksi tulleen Eemil Halosen ehdotuksesta.[2]

Pronssivalu tehtiin Brysselissä J. Petermannin valimossa.[1] Veistos paljastettiin 18. lokakuuta 1902 dramaattisesti yöllä, koska Suomi oli yhä osa Venäjän keisarikuntaa ja kansallisen tunnon ilmauksia pidettiin ensimmäisen sortokauden aikana tarkoin silmällä.[2]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patsaan hahmojen nähdään heräävän eloon suomalais-neuvostoliittolaisessa elokuvassa Sampo (1959).[3]

Muut Lönnrotin muistomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elias Lönnrotille on myöhemmin pystytetty kolme muuta muistomerkkiä Suomeen, vuonna 1942 Mauno Oittisen veistämä patsas Kajaaniin ja vuonna 1952 Eino Räsäsen Eemil Halosen alkuperäisen luonnoksen pohjalta veistämä Sammattiin.[4] Kolmas patsas on Emil Cedercreutzin veistämä; se on Nurmes-talon viereisessä puistossa. Veistoksen lahjoitti Emil Cedercreutzin säätiö vuonna 2003.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Ilvas, Juha: Elias Lönnrotin muistomerkki, 1902. Viitattu 20.6.2012.
  2. ↑ a b Helsingin kaupungin taidemuseo: Elias Lönnrot. Viitattu 20.6.2012.
  3. ↑ YYA-Sampo Kalevalan kulttuurihistoria, Kalevalaseura. Viitattu 5.4.2020.
  4. ↑ Lönnrot, Elias (1802–1884) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ Nurmes-talo Nurmeksen kaupunki. Viitattu 17.7.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elias_Lönnrot_(muistomerkki)&oldid=20828262”