Erkki Mustakari
| Erkki Mustakari | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. maaliskuuta 1946 Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
Erkki ”Eki” Juhani Mustakari (s. 13. maaliskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen Formula 1 -toimittaja ja seiväshyppääjä. Mustakari työskenteli asiantuntija-kommentaattorina MTV3-kanavan F1-lähetyksissä. Hän on ollut läsnä 415 kertaa F1-viikonloppuina, joista ensimmäinen oli Italian Monzassa kaudella 1982. Mustakari oli viimeisen kerran läsnä viikonloppuna samalla radalla kaudella 2013lähde?.
Mustakari voitti 1960-luvulla kaksi Suomen mestaruutta seiväshypyssä.[1]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustakari harjoitteli talven 1962–1963 Valto Oleniuksen opastuksessa ja paransi ennätystään yli metrin talven aikana. 5. toukokuuta 1963 hän hyppäsi Porissa 17-vuotiaiden maailmanennätyksen 460. Samassa kilpailussa Pentti Nikula hyppäsi Euroopan ennätyksen 500. Tammikuussa 1967 Mustakari hyppäsi Pajulahdessa 512 ja rikkoi Nikulan sisäratojen Euroopan ennätyksen.lähde?
1960-luvun loppupuolella Mustakari siirtyi opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Fresnon valtionyliopistoon, jossa hänestä tuli liikunnanopettaja. Fresnossa hän harjoitteli seiväshypyn maailmanennätysmiehen Cornelius Warmerdamin valmennuksessa. Ulkoratojen Suomen ennätystä Mustakari paransi Fresnossa kahdesti[2]. 30. maaliskuuta 1968 hän hyppäsi 519, parantaen Risto Ivanoffin hallussa ollutta ennätystä neljällä sentillä[2]. Altti Alarotu rikkoi Mustakarin ennätyksen jo samana päivänä Provossa, Utahissa, hypättyään 521[2]. Toisen Suomen ennätyksensä Mustakari teki 12. huhtikuuta 1969 hypättyään ennätyksekseen jääneen tuloksen 528[2][3].
Mustakari osallistui Méxicossa olympialaisiin 1968, mutta loukkaantuneena jäi loppukilpailussa ilman tulosta. Ateenan EM-kisoissa 1969 hän sijoittui kahdeksanneksi. Ulkoratojen Suomen mestaruuden Mustakari voitti vuosina 1968 ja 1969.[1]
Mustakari lopetti urheilu-uransa jo 25-vuotiaana.
Formula 1 -toimittaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen F1-kommentaattoriuraansa Mustakari työskenteli pienessä mainostoimistossa, josta hän otti vapaata vuonna 1989 päästäkseen katsomaan syyskuussa kilpailtua Portugalin Grand Prix'tä (samaa kilpailua jossa Jyrki Järvilehto teki F1-debyyttinsä).lähde?
Mustakari oli tuosta Portugalin GP:stä lähtien joka kerta mukana F1-kisan varikolla kisaviikonloppuna yli 22 vuoden ajan. Putki katkesi 381 kilpailun jälkeen, kun hän ei matkustanut Bahrainiin 2012.[4] Mustakarin viimeinen kisaviikonloppu paikan päällä tapahtui Italiassa 2013. Hän kävi yhteensä 415 GP:ssä.[5]
Kaudet 2001 ja 2002 Mustakari kommentoi kisoja Canal Digitalin kautta lähetetetyillä monikanavalähetyksillä.[6]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustakari on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on yhteensä neljä lasta: kaksi ensimmäisestä sekä kaksi toisesta avioliitosta. Mustakarin lapsista Evi Mustakari on ollut koripallon maajoukkuepelaaja[1]. Mustakari asuu nykyään (2018) Mallorcalla.[5]
Mustakarin eno oli suomenvirolainen korkeushyppääjä ja kiekonheittäjä Kalevi Kotkas.[1][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 206–207. Suuri olympiateos. 12. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- Laitinen, Esa (koonnut): Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 582. Suomen urheiluliitto, 1987. ISBN ei ISBN:ää
- Erkki Mustakari Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Siukonen, s. 206–207
- ↑ a b c d Laitinen, s. 582
- ↑ Tilastopaja
- ↑ Heikki Kulta: Useat F1-tallit evakossa Bahrainin ratahotellissa Turun Sanomat. 19.4.2012. Viitattu 22.4.2012.
- ↑ a b Suomalainen F1-konkari joutui juoksukilpaan Kimi Räikkösen kanssa iltalehti.fi. Viitattu 12.8.2018.
- ↑ Yhdysvaltain GP 2002 Youtube.com. Viitattu 22.10.2024.
- ↑ Kotkas, Kalevi (1913–1983) Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 11.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Erkki Mustakari Wikisitaateissa- Urheilulehti-kolumnit
- Mustalippu-blogi (Arkistoitu – Internet Archive)