Euroopan keskuspankin pääjohtaja
| Euroopan keskuspankin pääjohtaja | |
|---|---|
 EKP:n tunnus | |
.jpg) | |
| Nimittäjä | Eurooppa-neuvosto |
| Kauden pituus | 8 vuotta, ei uusittavissa |
| Perustettu | 1. kesäkuuta 1998 |
| Ensimmäinen | Wim Duisenberg |
| Kotisivut | www.ecb.europa.eu |
Euroopan keskuspankin pääjohtaja eli Euroopan keskuspankin puheenjohtaja johtaa Euroopan keskuspankkia (EKP), joka on euroalueen rahapolitiikasta vastaava Euroopan unionin toimielin. Euroopan keskuspankin pääjohtajan nimittää Eurooppa-neuvosto määräenemmistöllä kahdeksan vuoden kaudeksi, jota ei voida uusia. Euroopan keskuspankin nykyinen puheenjohtaja on ranskalainen Christine Lagarde, joka astui virkaan marraskuussa 2019 ja jonka kauden on siten määrä päättyä 2027.
Tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan keskuspankin pääjohtaja on puheenjohtajana Euroopan keskuspankin ylimmissä päättävissä elimissä, sen neuvostossa ja johtokunnassa.[1] Molemmissa kokouksissa kaikilla osallistujilla on yksi ääni, ja jos äänet menevät tasan, pääjohtajan ääni ratkaisee.[2] Käytännössä Euroopan keskuspankin neuvosto välttää äänestyksiä ja pyrkii konsensukseen. Tämä mahdollistaa sen, että pääjohtaja voi valita asiat, jotka tuodaan äänestykseen, mikä lisää hänen vaikutusmahdollisuuksiaan Euroopan keskuspankin neuvostossa.[3]
Myös EKP:n ulkoinen edustaminen kuuluu sen pääjohtajalle.[1] Keskeinen tapa edustaa on pääjohtajan neuvoston kokousten jälkeen pitämät tiedotustilaisuudet, joissa hän kertoo kokouksissa keskustelluista asioista ja päätöksistä sen sijaan, että EKP:n neuvosto julkistaisi pöytäkirjoja. Pääjohtajille on muodostunut oma koodikielensä, jossa pienet muutokset sanamuodossa ilmaisevat median edustajille tietoja päätösten luonteesta ja vaikutuksesta talouteen.[3]
Euroopan keskuspankki laatii vuosittain toiminnastaan kertomuksen, jonka EKP:n pääjohtaja esittelee Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle. Vuosittaisen kertomuksen lisäksi parlamentti tai sen valiokunta voi kutsua pääjohtajan kuultavaksi muulloinkin. Parlamentin jäsenet voivat jättää pääjohtajan vastattavaksi kirjallisia kysymyksiä. Vuonna 2018 silloinen pääjohtaja Mario Draghi oli kuultavana parlamentin talous- ja raha- asioiden valiokunnassa neljä kertaa ja sai 36 kirjallista kysymystä parlamentin jäseniltä.[4] Pääjohtaja voi olla läsnä Euroopan unionin neuvoston kokouksissa, joissa käsitellään Euroopan keskuspankkijärjestelmään liittyviä asioita. Lisäksi hän edustaa Euroopan keskuspankkia suhteessa muihin Euroopan unionin toimielimiin.[5]
Nimitys ja erottaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan keskuspankin pääjohtaja nimitetään samalla tavalla kuin keskuspankin johtokunnan muutkin jäsenet. Euroopan unionin neuvosto esittää suosituksensa pääjohtajasta Eurooppa-neuvostolle, joka nimittää hänet virkaan. Päätös tehdään määräenemmistöllä. Suositusta tehdessään EU:n neuvoston on kuultava ensin Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankin neuvostoa. Perussopimusten mukaan Euroopan unionin neuvoston on valittava ehdokkaakseen sellainen henkilö, jolla on ”arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla” ja joka on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen. Pääjohtajan kausi on kahdeksan vuotta, eikä sitä voida uusia.[6]
Euroopan keskuspankin kolme ensimmäistä pääjohtajaa olivat kaikki taloustieteilijöitä. Heistä kukin oli ennen Euroopan keskuspankin pääjohtajan virkaan nimitystään hoitanut oman valtionsa keskuspankin pääjohtajan virkaa. Sitä vastoin neljänneksi pääjohtajaksi vuonna 2019 valittu Christine Lagarde on juristi ja poliitikko, eikä hänellä ollut suoraa kokemusta keskuspankin johtamisesta, mutta hän oli ollut Ranskan valtiovarainministeri ja Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja.[7][8]
Jos Euroopan keskuspankin neuvosto tai johtokunta katsoo, että pääjohtaja tai joku muu johtokunnan jäsen syyllistyy vakavaan rikokseen tai ei täytä tehtäviään, se voi pyytää pääjohtajaa erotettavaksi. Päätöksen erottamisesta tekee unionin tuomioistuin.[2]
Palkka ja etuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan keskuspankin pääjohtaja saa muiden johtokunnan jäsenten tavoin peruspalkkaa ja edustuslisiä. Keskuspankki järjestää pääjohtajalle virka-asunnon, joten hän ei muista johtokunnan jäsenistä poiketen saa asumislisää. Lisäksi hän voi olla oikeutettu saamaan perhe-, lapsi- ja koulutuslisää keskuspankin työntekijöiden palvelussuhteen ehtojen mukaisesti. Palkasta peritään eläke-, sairaus- ja tapaturmavakuutusmaksut sekä vero Euroopan unionille.[9]
Vuonna 2018 silloisen pääjohtaja Mario Draghin vuoden bruttopalkka oli 401 400 euroa.[9] Palkka on suurempi kuin Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven pääjohtajalle vuodelle 2019 määrätty 180 436 euron palkkio. Esimerkiksi Italian keskuspankin Banca d’Italian pääjohtajan palkkio vuonna 2018 oli 450 000 euroa ja korkeinta palkkaa saavan keskuspankkijohtajan, Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankin Bank of Englandin pääjohtajan 883 911 Englannin puntaa.[10]
Euroopan keskuspankin rakennuksista tehdyn sopimuksen mukaan valtion viranomaiset, mukaan lukien poliisi, eivät saa tulla Euroopan keskuspankin tiloihin muuten kuin pääjohtajan luvalla, ellei kyseessä ole hätätilanne. Sopimus kieltää etuoikeuden hyväksikäytön esimerkiksi rikollisten suojelemiseen. Pääjohtajan virka-asunto sisältyy näihin tiloihin.[11] Muiden johtokunnan jäsenten tavoin pääjohtaja nauttii Euroopan keskuspankin pääkonttorin sijaintivaltiossa Saksassa diplomaattista koskemattomuutta. Johtokunnan jäsenten perheenjäsenille on annettu sama suoja kuin diplomaattien perheenjäsenille. Saksalaisen jäsenen koskemattomuus on rajoitettu koskemaan vain virkatehtäviä.[12]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Euroopan keskuspankin historia
Ensimmäistä Euroopan keskuspankin pääjohtajan valintaa tehtäessä yleinen konsensus oli, ettei ensimmäinen pääjohtaja olisi saksalainen, koska Euroopan keskuspankki oli sijoitettu Saksan Frankfurtiin.[13] Jäsenmaiden kesken vallitsi alkuun näennäinen yksimielisyys alankomaalaisen Wim Duisenbergin nimityksestä. Duisenberg oli ollut Euroopan keskuspankkia edeltäneen Euroopan rahapoliittisen instituutin johtaja ja siten vaikuttanut huomattavasti euron syntyyn. Ranska kuitenkin alkoi vaatia ensimmäiseksi pääjohtajaksi Banque de Francen pääjohtajaa Jean-Claude Trichet’tä. Ranska lopulta suostui Duisenbergin valintaan tämän luvattua kirjallisesti luopua tehtävästään ennen kahdeksan vuoden määräaikaa ikäänsä vedoten.[14] Duisenberg astui virkaan vuonna 1998. Hän kannatti voimakasta budjettikuria sekä vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Hän erosi virasta vuonna 2003 ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2005.[15]
Duisenbergin seuraajana aloitti vuonna 2003 ranskalainen Jean-Claude Trichet. Hänen kautensa loppupuolella alkoi 2000-vuosikymmenen lopun taantumat ja niitä seuranneet talouskriisit, joihin Euroopan keskuspankin oli hänen johdollaan puututtava. Euroopan keskuspankki puuttui talousongelmiin suurella valtionlainan osto-ohjelmalla. Trichet ehdotti myös valtionvarainministeriön perustamista euroalueelle.[16][17] Kautensa jälkeen Trichet syytti talouskriisin alkamisesta säännöistä irtautumista ja puolusti vakaus- ja kasvusopimusta.[18] Trichet’lle myönnettiin Kaarle Suuren palkinto vuonna 2011.[19]
Italialainen Mario Draghi nimitettiin Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi Trichet’n jälkeen keskellä talouskriisiä loppuvuonna 2011. Hänen uskottiin noudattavan edeltäjänsä kaltaista linjaa inflaation suhteen.[20] Draghi jatkoi EKP:n elvytyspolitiikkaa, jota hän luonnehti onnistuneeksi.[21] Draghi oli vuonna 2012 vakuuttanut Euroopan keskuspankin tekevän kaiken tarvittavan euron pelastamiseksi. Hänen kaudellaan Euroopan keskuspankin ohjauskorko laski lähelle nollaa ja keskuspankki toteutti epätavanomaisia rahapolitiikan keinoja, joihin kuuluivat hänen kautensa päättyessä noin 3 000 miljardin euron suuruinen arvopapereiden osto-ohjelma. Osto-ohjelman alussa vuonna 2015 euroalueella vallitsi deflaation uhka, mutta poikkeuksellinen rahapolitiikka nosti inflaation lähelle keskuspankin tavoitetta. Toimenpiteet, erityisesti osto-ohjelma, saivat kuitenkin osakseen kritiikkiä. Draghin kaudella Euroopan keskuspankin johtokunnasta erosi kaksi saksalaista jäsentä, ja saksalainen Bild-sanomalehti vertasi Draghia saksalaisten rahat imevään Draculaan. Draghi kannatti yhteisen budjetin luomista euroalueelle.[22][23]
Draghin seuraajaksi Eurooppa-neuvosto ehdotti heinäkuussa 2019 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen ranskalaista Christine Lagardea. Lagarde nousi esille osana Eurooppa-neuvoston nimityspakettia, johon kuuluivat myös muiden muassa ehdotukset Euroopan komission puheenjohtajasta ja Euroopan parlamentin puhemiehestä. Suomen pääministeri Antti Rinteen mukaan Lagarden nimittämiseen vaikuttivat Lagarden osaaminen, ammattitaito ja sukupuoli.[24] Ennen nimittämistään Lagarde oli ollut Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja vuodesta 2011 alkaen. Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajana hän oli vaatinut tiukkoja ehtoja hätärahoituksen myöntämiselle talouskriisissä velkaantuneilta mailta. Ennen nimitystään Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajaksi hän oli hoitanut Ranskassa eri ministerinvirkoja, mukaan lukien valtiovarainministerin virkaa.[25] Kuultuaan Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia Eurooppa-neuvosto nimitti 18. lokakuuta 2019 Lagarden virallisesti Draghin seuraajaksi. Hän astui virkaan 1. marraskuuta.[26]
Luettelo pääjohtajista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| N:o | Nimi | Valtio | Virassa | |
|---|---|---|---|---|
| 1. | 
|
Wim Duisenberg
(1935–2005) |
 Alankomaat
|
1.6.1998–31.10.2003 |
| 2. | 
|
Jean-Claude Trichet
(1942–) |
 Ranska
|
1.11.2003–31.10.2011 |
| 3. | 
|
Mario Draghi
(1947–) |
 Italia
|
1.11.2011–31.10.2019 |
| 4. | .jpg)
|
Christine Lagarde
(1956–) |
Ranska
|
1.11.2019– |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, konsolidoitu toisinto (pdf) (Pöytäkirja alkaa tiedoston sivulla 74) Euroopan unionin virallinen lehti. Eur-lex-tietokanta. Viitattu 30.5.2019.
- Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, konsolidoitu toisinto (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. Eur-lex-tietokanta. Viitattu 30.5.2019.
- Gruber, Georg & Benisch, Martin: Privileges and immunities of the European Central Bank. Frankfurt am Main: Euroopan keskuspankki, 2007. ISSN 1830-2696 Verkkoversio (pdf) (viitattu 31.10.2019). (englanniksi)
- Issing, Otmar: The birth of the Euro. (Alkuperäisteos Der Euro : Geburt, Erfolg, Zukunft, 2008. Käännös Hulbert, Nigel) Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-051-142-9804 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 13 artikla
- ↑ a b Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 10 ja 11 artiklat
- ↑ a b Powell, David: The trader's guide to the euro area : economic indicators, the ECB and the euro crisis, s. 84–87. Chichester, West Sussex: John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9781118440032 (englanniksi)
- ↑ Vuosikertomus 2018 (html) 2019. Frankfurt am Main: Euroopan keskuspankki. Viitattu 31.10.2019.
- ↑ Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 284 artikla
- ↑ Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 283 artikla
- ↑ Chrysoloras, Nikos & Dendrinou, Viktoria & Kennedy, Simon: Lagarde to Succeed Draghi as ECB Chief as Economy Weakens Bloomberg. 2.7.2019. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Partington, Richard: Christine Lagarde: key issues she must address at the ECB The Guardian. 3.7.2019. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Tilinpäätös 2018 (html) 2019. Frankfurt am Main: Euroopan keskuspankki. Viitattu 31.10.2019.
- ↑ Hamilton, Peter: Incoming Central Bank Governor to receive salary of €286,790 The Irish Times. 4.7.2019. Viitattu 31.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Gruber, Benisch 2007, s. 19–20
- ↑ Gruber, Benisch 2007, s. 29–30
- ↑ Issing 2008, s. 29
- ↑ Issing 2008, s. 26–27
- ↑ Kovanen, Inka: Willem "Wim" Duisenberg (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 2.5.2011. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Trichet: Euro ei ole kriisissä Yle Uutiset. 3.12.2010. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Trichet: Euroalueelle yhteinen valtiovarainministeriö Yle Uutiset. 3.6.2011. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Annamari Iranto: Trichet: EU on talouskriisissä, koska säännöistä ei piitattu Yle Uutiset. 13.3.2012. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Charlemagne Prize Laureate 2011 Jean-Claude Trichet Kaarle Suuren palkinnon säätiö. Viitattu 31.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Italialainen Mario Draghi aloittaa EKP:n pääjohtajana Yle Uutiset. 1.11.2011. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Teija Santaharju: EKP:n ohjauskorko pysyi historiallisen matalana – Draghi: Elvytys tehoaa ja jatkuu aiotusti Yle Uutiset. 15.4.2015. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Karismo, Anna: Kenties suurin EU-pomo esti euroalueen tuhon – Mario Draghi väistyy keskuspankista, seuraaja joutuu keksimään uudet temput Yle Uutiset. 28.10.2019. Viitattu 31.10.2019.
- ↑ Sajari, Petri: Ankara sisäinen riita horjuttaa jo Euroopan keskuspankin uskottavuutta Helsingin Sanomat. 26.9.2019. Viitattu 31.10.2019.
- ↑ Virtanen, Jenni: EU:n korkeimpaan johtoon ensimmäistä kertaa nainen: komission puheenjohtajaksi tulee Ursula von der Leyen (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 2.7.2019. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ Sajari, Petri & Virtanen, Jenni: EKP:n pääjohtajaksi ehdotettu Christine Lagarde on ankaran talouspolitiikan kannattaja, joka on pitänyt esillä naisten aseman parantamista (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 2.7.2019. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ Christine Lagarde appointed President of the European Central Bank 18.10.2019. Eurooppa-neuvosto. Viitattu 18.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Jäsenet Euroopan keskuspankki. Viitattu 18.10.2019.
| | |
