Fedora (vuoden 1916 elokuva)
| Fedora | |
|---|---|
.jpg) Francesca Bertini. |
|
| Ohjaaja | Giuseppe De Liguoro, Gustavo Serena |
| Käsikirjoittaja | Giuseppe Paolo Pacchierotti |
| Perustuu | Victorien Sardoun näytelmään Fédora (1882) |
| Kuvaaja | Alberto G. Carta |
| Tuotantosuunnittelija | Alfredo Manzi |
| Lavastaja | Alfredo Manzi |
| Pääosat | Francesca Bertini, Gustavo Serena, Carlo Benetti |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Caesar Film |
| Ensi-ilta |
10. maaliskuuta 1917 (Rooma) 3. helmikuuta 1919 (Suomi) |
| Kesto | 2042 metriä (99 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Fedora on vuonna 1916 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Victorien Sardoun näytelmään perustuvan melodraaman ovat ohjanneet Giuseppe De Liguoro ja Gustavo Serena. Sen pääosaa esittää elokuvadiiva Francesca Bertini.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fedora Panovan sulhanen, ruhtinas Vladimir löydetään murhattuna. Nainen vannoo kostavansa murhaajalle, joksi hän epäilee Loris Ipanovia. Myöhemmin käy ilmi, että Vladimir tapettiin toisen naisen kunnian tähden. Fedoran viha Lorisia kohtaan muuttuu rakkaudeksi.[1]
Fedora tunnustaa Lorisille aiheutaneensa tämän veljen ja äidin kuoleman. Loris ajaa Fedoran pois ja tämä myrkyttää itsensä.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Francesca Bertini | … | Fedora |
| Gustavo Serena | … | Vladimir |
| Carlo Benetti | … | Loris |
| Olga Benetti | … | Olga Suhareva |
| Alfredo de Antoni | … | De Sirieux |
| Giuseppe De Liguoro | … | Jaryškin |
| Vittorio Bianchi | … | Popov |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäläisaiheinen Fedora perustuu ranskalaisen Victorien Sardoun samannimiseen näytelmään vuodelta 1882[1]. Elokuvan pääosaa antaumuksella näytellyt Francesca Bertini osallistui myös sen ohjaukseen, minkä takia Giuseppe De Liguoron tilalle vaihdettiin näyttelijälle vapaat kädet antanut Gustavo Serena[2]. Bertinin puvut olivat italialaisen muotisuunnittelijan käsialaa, mitä korostettiin myös elokuvan mainoskampanjassa[3]. Abruzzossa kuvatulle elokuvalla antoivat venäläistä paikallisväriä muutamat dokumentaariset otokset, joissa nähdään muun muassa Nevajoen tulva[1].
Fedoraa on pidetty yhtenä Bertinin parhaista elokuvista ja se oli myös näyttelijän oma suosikki[2]. Kriitikot kiittivät elokuvaa,[1] ja näyttelijä Eleonora Dusen kerrotaan osoittaneen sille ensi-illassa seisaallaan suosiota[2].
Elokuvan Suomen ensi-ilta oli helsinkiläisessä Olympia-teatterissa helmikuussa 1919[4]. Vastikään itsenäistyneessä maassa venäläisten santarmiunivormujen näkeminen valkokankaalla toi Hufvudstadsbladetin pakinoijan mieleen ikäviä muistoja: ”öiset sisääntunkeutumiset, väkivaltaiset kotietsinnät, häirityn kotirauhan, särjetyt huonekalut, poisviedyt perheenjäsenet...”[5] Fedoran Suomessa esitetty versio oli alkuperäistä huomattavasti lyhyempi, 1666 metriä[6].
Kokonaan kadonneeksi luullusta[2] elokuvasta on löydetty yhteensä kahdentoista minuutin katkelmat, jotka ovat nähtävissä Alankomaiden elokuvamuseon Youtube-sivustolla[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano: I film della Grande Guerra. 1916, prima parte, s. 181–183. (Bianco e Nero, numero speciale) Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1992. ISBN 88-397-0701-8 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Mingozzi, Gianfranco: Francesca Bertini, s. 158. Genova: Le Mani, 2003. ISBN 88-8012-256-8
- ↑ Paulicelli, Eugenia: Italian Style: Fashion & Film from Early Cinema to the Digital Age, s. 68. New York: Bloomsbury, 2016. ISBN 978-1-4411-8915-8
- ↑ Olympia. Uuden Suomen Iltalehti, 3.2.1919, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Neger: Krönika. Hufvudstadsbladet, 17.8.1919, s. 6. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kemin VPK:n Elävät Kuvat. Pohjolan Sanomat, 11.10.1920, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Una notte a Calcutta Youtube. Viitattu 12.4.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fedora Internet Movie Databasessa (englanniksi)