Fernando González
| Fernando González | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Santiago de Chile [1] |
| Kansalaisuus |
 Chile |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 82 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaisena | 1999–2012 |
| Palkintorahat | 8 862 276 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 5. (29.1.2007) |
| Turnausvoittoja | 11 |
| Voitot/tappiot | 370–202 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | loppuottelu (2007) |
| Ranskan avoimet | välierät (2009) |
| Wimbledon | puolivälierät (2005) |
| Yhdysvaltain avoimet | puolivälierät (2002) |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 5 () |
| Voitot/tappiot | 109–98 |
| Aiheesta muualla | |
| www.gonzaleztenis.com | |
| ITF | |
| ATP | |
Fernando Francisco González Ciuffardi (s. 29. heinäkuuta 1980) on chileläinen tennispelaaja. Hän aloitti ammattilaisuransa vuonna 1999 ja lopetti vuonna 2012. Hän voitti urallaan 11 ATP-turnausta kaksinpelissä ja selviytyi Grand Slam -turnauksissa parhaimmillaan loppuotteluun Australian avoimissa 2007. González lopetti ammattilaisuransa 21. maaliskuuta 2012 Miamissa, hävittyään Nicolas Mahutille kolmessa erässä.
Tennisuran alkuvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]González alkoi pelata tennistä seitsemänvuotiaana. Hän saavutti juniorivuosinaan paljon menestystä voittaen vuonna 1997 Ranskan avointen poikien kaksinpelin ja Yhdysvaltain avointen poikien nelinpelin (parinaan Nicolás Massú) sekä vuonna 1998 Ranskan avointen poikien nelinpelin (parinaan José de Armas). González aloitti ammattilaisuransa vuonna 1999.
González otti ensimmäisen ATP-tason turnausvoittonsa toukokuussa 2000 Orlandossa pelatussa massakenttäturnauksessa. Hän voitti loppuottelussa maanmiehensä Nicolás Massún suoraan kahdessa erässä luvuin 6–2, 6–3. Vuoden 2002 alussa González ohitti Marcelo Ríosin parhaana chileläisenä kaksinpelin maailmanlistalla ja saman vuoden helmikuussa hän otti toisen ATP-turnausvoittonsa lyödessään Nicolás Lapenttin Viña del Marissa pelatun massakenttäturnauksen loppuottelussa. Saman vuoden syksyllä hän otti Palermossa kolmannen ATP-tason turnausvoittonsa, eteni Cincinnatissa pelatun Masters-sarjan turnauksen semifinaaleihin ja eteni Yhdysvaltain avointen kaksinpelissä puolivälieriin.
Olympiavoitto ja kärkikymmenikköön
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]González uusi Viña del Marin voittonsa vuoden 2004 alussa voittaen turnauksen loppuottelussa entisen maailmanlistan ykköspelaajan Gustavo Kuertenin luvuin 7–5, 6–4. Myöhemmin samana vuonna hän toi Ateenan olympialaisissa yhdessä Nicolás Massún kanssa maalleen sen historian ensimmäisen olympiakultamitalin. He voittivat nelinpelin loppuottelussa Saksan Nicolas Kieferin ja Rainer Schüttlerin viidessä erässä luvuin 6–2, 4–6, 3–6, 7–6, 6–4. González voitti kisoissa myös kaksinpelin pronssia lyötyään pronssiottelussa yhdysvaltalaisen Taylor Dentin.
Kausi 2005 toi Gonzálezille lisää menestystä. Hän aloitti kauden erinomaisesti voittaen Aucklandissa kovalla kentällä pelatun turnauksen; finaalissa hän kaatoi Olivier Rochusin suoraan kahdessa erässä. Huhtikuussa hän otti ensimmäisen turnausvoittonsa nelinpelissä voittaessaan argentiinalaisen Martín Rodríguezin kanssa Valenciassa pelatun turnauksen. He kaatoivat loppuottelussa argentiinalaiset Lucas Arnoldin ja Mariano Hoodin suoraan kahdessa erässä, luvuin 6–4, 6–4. Kesäkuussa González eteni Wimbledonin tennisturnauksen kaksinpelissä puolivälieriin ja otti kuukautta myöhemmin kuudennen ATP-tason turnausvoittonsa kaksinpelissä voitettuaan Amersfoortissa, Alankomaissa pelatun massakenttäturnauksen. Syksyllä hän voitti vielä Baselissa pelatun kaksinpeliturnauksen lyöden loppuottelussa kyproslaisen Marcos Baghdatisin ja samassa kaupungissa pelatun nelinpeliturnauksen yhdessä Agustín Callerin kanssa. Marraskuussa 2005 González saavutti uransa siihen saakka korkeimman sijoituksen ATP:n kaksinpelin maailmanlistalla, sijan yksitoista.
Huhtikuussa 2006 González selviytyi Monte Carlon Masters-turnauksessa välieriin ja nousi sen ansiosta ensimmäisen kerran maailmanlistalla kymmenen parhaan joukkoon. Vuoden 2006 aikana hän ei voittanut yhtään turnausta mutta selviytyi lokakuussa kolmessa peräkkäisessä turnauksessa loppuotteluun. Wienin loppuottelussa hän hävisi Ivan Ljubičićille erin 3–6, 4–6, 5–7, Madridin Masters-turnauksen loppuottelussa sveitsiläiselle maailmanlistan ykköselle Roger Federerille luvuin 5–7, 1–6, 0–6 sekä Baselin turnauksen loppuottelussa uudelleen Federerille lukemin 3–6, 2–6, 6–7 3–7.
Vuodet 2007–2009
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2007 Australian avoimessa turnauksessa González koki erään suurimmista hetkistään pääsemällä turnauksen loppuotteluun. Hän voitti neljännellä kierroksella James Blaken, puolivälierissä Rafael Nadalin ja välierissä Tommy Haasin, kaikki kolmessa erässä. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille erin 6–7 2–7, 4–6, 4–6. Toukokuussa hän selviytyi Rooman Masters-turnauksen loppuotteluun mutta hävisi Rafael Nadalille lukemin 2–6, 2–6. Viikkoa myöhemmin Hampurin turnauksessa hän kohtasi Nadalin jo puolivälierissä ja hävisi jälleen suoraan kahdessa erässä. Syyskuussa hän voitti Pekingin turnauksen loppuottelussa Tommy Robredon erin 6–1, 3–6, 6–1. Hän pääsi kauden päättäneeseen Masters Cupiin ja voitti alkulohkossaan Roger Federerin mutta hävisi Andy Roddickille ja Nikolai Davydenkolle eikä selviytynyt välieriin.
Vuonna 2008 González voitti kaksi turnausta. Tammi-helmikuussa hän sai Viña del Marin loppuottelussa luovutusvoiton Juan Monacosta ja huhti-toukokuussa hän voitti Münchenin loppuottelussa Simone Bolellin erin 7–6 7–4, 6–7 4–7, 6–3. Grand Slam -turnauksissa hän pääsi parhaimmillaan puolivälieriin Ranskan avoimissa mutta hävisi sitten Roger Federerille. Pekingin olympialaisissa González selviytyi kaksinpelissä loppuotteluun saakka mutta hävisi finaalin Rafael Nadalille erin 3–6, 6–7 2–7, 3–6. Nelinpelissä hän putosi ensimmäisellä kierroksella parinsa Nicolás Massún kanssa.
Helmikuussa 2009 González voitti Viña del Marin ATP-turnauksen loppuottelussa José Acasuson erin 6–1, 6–3. Huhtikuussa hän hävisi Barcelonan turnauksen välierissä David Ferrerille ja viikkoa myöhemmin Rooman Masters-turnauksen välierissä Rafael Nadalille. Ranskan avoimissa hän selviytyi välieriin voitettuaan puolivälierissä kolmanneksi sijoitetun Andy Murrayn lukemin 6–3, 3–6, 6–0, 6–4. Välierissä Robin Söderling voitti Gonzálezin luvuin 3–6, 5–7, 7–5, 6–4, 4–6.
Kahdeksan miljoonaa dollaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]González voitti ammattilaisurallaan yksitoista korkean tason turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä (mukaan luettuna Ateenan olympiaturnaus). Loppuottelun häviävänä osapuolena hän oli kaksinpelissä yksitoista kertaa ja nelinpelissä kerran. Palkintorahoja González keräsi urallaan yli kahdeksan miljoonaa dollaria.
Gonzálezin valmentajina ovat toimineet muun muassa entinen argentiinalainen tennispelaaja Martín Rodríguez sekä Horacio Matta.
González lopetti uransa maaliskuussa 2012.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bud Collins, The Bud Collins History of Tennis, New York, New Chapter Press, , 2. painos (ISBN 978-0-942257-70-0, OCLC 456175786), s. 691. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Time right for Gonzo to say goodbye espn.go.com. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
