Ford Mustang
| Ford Mustang | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Ford |
| Konserni | Ford Motor Company |
| Valmistusvuodet | 1964– |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen cabriolet 2-ovinen fastback 3-ovinen hatchback |
| Luokka | poniauto |
| Muotoilija |
John Najjar Philip T. Clark Joe Oros |
Ford Mustang on Fordin vuodesta 1964 lähtien valmistama automalli. Ensimmäinen Mustang perustui toisen sukupolven Ford Falconin compact-luokan pohjalevyyn. Malli esiteltiin huhtikuun 17. päivänä vuonna 1964, tarkoituksena aloittaa tuotanto mallivuoden 1965 autoilla saman vuoden syksyllä, ajoneuvoteollisuuden yleisen käytännön mukaisesti. Valtaisan kysynnän vuoksi auton valmistus jouduttiin aloittamaan kuitenkin viisi kuukautta etuajassa ja tämän vuoksi ensimmäisiä Mustangeja usein kutsutaan 1964½-vuosimallisiksi.
Ford Mustang on eräs valmistajansa menestyksekkäimpiä mallisarjoja ja markkinoille tultuaan se loi Yhdysvalloissa kokonaan uuden henkilöautoluokan, pony car -autot. Mustangit alkoivat hyvin nopeasti saada lisää voimaa, mutta myös kokoa ja painoa, kunnes vuosimallien 1971–1973 kohdalla saavutettiin eräs lakipiste. Mallivuodelle 1974 Mustang palasi lähemmäs alkuperäistä kokoaan ja konseptiaan. Tämän jälkeen malli on pysynyt omassa kokoluokassaan, luonnollisesti henkilöautojen yleinen koon kasvu on näkynyt myös Mustangien mitoissa.
2000- ja 2010-luvuilla jotkin Mustangin myötä syntyneet kilpailevat mallit ovat kokeneet uudelleensyntymän, mutta alkuperäisistä pony car -malleista ainoastaan Mustangin valmistus on jatkunut keskeytyksettä yli viiden vuosikymmenen ajan. Vuodelle 2015 esiteltiin mallin kuudes sukupolvi.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Mustangin juuret juontavat 1950-luvun loppuun, tilanteeseen jolloin alkuperäinen kaksipaikkainen Ford Thunderbird kasvoi ulos konseptistaan. Vuonna 1958 markkinoille tuotu toisen sukupolven Thunderbird oli kasvatettu suurempikokoisemmaksi ja hyvin varustelluksi neljän hengen personal luxury car -autoksi, joka oli Fordille hyvin myyvä malli. Kolikon kääntöpuolena oli, että Ford-dealerit menettivät sellaisen mallin, joka kiinnosti ja veti väkeä sisään näyttelytiloihin siitä asiakasryhmästä, joka lopulta kuitenkin osti itselleen tavallisen arkikulkineen.
Fordin suunnitelmat korvaavan mallin löytämiseksi saivat lisäpontta, kun Chevrolet toi vuonna 1960 markkinoille kohtalaiseen suosioon nousseen Corvair-mallisarjansa. Vaikka Corvair oli suunniteltu edullisen hintaluokan kansanautoksi, sen Club Coupé -mallien ohella paremmin varusteltua ja urheilullisempaa Monza-versiota myytiin vuonna 1961 noin 144 000 autoa.
Corvair Monzan myötä erillisistuimet ja lattialle sijoitetut vaihteenvalitsimet aloittivat suuntauksen, jossa nämä ominaisuudet alkoivat näkyä urheilullisten mallien lisäksi myös muiden kokoluokkien malleissa, compact car -autoista täysikokoisiin full-size-malleihin. Ford vastasi haasteeseen Falcon Futura ja Futura Sprint -malleilla. Muita malleja samassa sarjassa olivat Chryslerin Plymouth Valiant Signet ja Dodge Dart GT, AMC:n Rambler American -perustaiset 440-H ja Rogue sekä Studebakerin Lark Daytona. Muita 1960-luvun alussa markkinoilla olleita, erillisistuimia tarjonneita, compact car -luokan malleja olivat mm. Mercury Comet S-22, Oldsmobile F-85 ja Cutlass, Buick Special ja Skylark sekä Pontiac Tempest ja LeMans. Usein nämä urheilullisemmat mallit oli varustettu samalla taloudellisella rivikuutosella kuin arkisemmat sisarmallinsa, mutta joissain tapauksissa niihin oli mahdollista valita optiolistalta voimakkaampi V8-moottori ja neliportainen manuaalivaihteisto ja keskikonsoli etuistuimien väliin.
Vaikka amerikkalainen autoteollisuus ja myös kuluttajat suosivat konventionaalista tekniikkaa, 1960-luvun alun urheilullisten kompakti-luokan autojen konehuoneeseen oli tarjolla myös valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Vuosimallien 1962–1966 Corvair Monza Spyder / Corsa -mallien kuusisylinterinen, ilmajäähdytteinen, taakse asennettu bokserimoottori sai lisäpotkua turboahtimesta[1], vuosimallien 1962–1963 Oldsmobile Jetfiren konehuoneesta löytyi alumiinilohkoinen, turboahdettu ja polttoaineen suihkutuksella varustettu V8[2], vuosimallien 1961–1963 Pontiac Tempest Le Mans -mallin voimanlähteenä toimi 194,5 kuutiotuuman (3,2 l) rivinelonen, jonka pystyi tilaamaan myös kaksi- tai nelikurkkuisella kaasuttimella. Tempest-mallisarjan vaihteisto oli sijoitettu taka-akselin yhteyteen[3]. Tempest-malliston toista äärilaitaa edusti vuonna 1963 tarjolla ollut 326-kuutiotuumainen (5,3 l) V8, joka antoi tehoa 260 bhp[4]
Luonnollisesti nämä erikoismallit olivat hintavia, ja edullisimmillaankin urheilulliset mallit edustivat mallisarjansa kärkeä, kaksiovisilla hardtop- tai avokoreilla toteutettuina. Näihin aikoihin suuret ikäluokat olivat 20 ikävuoden tienoilla ja valtaosalla oli vakituinen tulonlähde. Ford-divisioonan silloisen johtajan Lee Iacoccan teettämän markkinatutkimuksen mukaan tämän ryhmän keskuudessa oli viehtymystä nuorekkaisiin malleihin, jotka eivät olisi ainoastaan perhe-sedanien kalliimpia muunnoksia. Iacoccan näkemyksen mukaan markkinoilla olisi potentiaalinen ostajakunta urheilulliselle ja samalla kohtuuhintaiselle mallille ja tähän saumaan Ford kehitti täsmäaseekseen Mustangin. Mallille oli kaavailtu noin 100 000 auton vuosimyyntiä, mutta nämä lukemat pyyhittiin pöydältä heti auton esittelypäivänä, huhtikuun 17. vuonna 1964. Ford-dealerit ottivat vastaan 22 000 auton tilaukset heti mallin julkaisupäivänä ja tämä pakotti Fordin aloittamaan auton valmistuksen viisi kuukautta etuajassa. Ensimmäisen ja siis 18 kuukautta käsittäneen 1965-mallivuoden autoja myytiin 618 812 kappaletta. Legenda oli syntynyt.
Ford Mustang 1. sukupolvi (1964–1973)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ford Mustang (1964)
Vuosimallit 1964½ – 1966
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen Mustang esiteltiin huhtikuussa vuonna 1964. Kustannusten pienentämiseksi Mustangissa käytettiin tekniikkaa, joka oli ennestään käytössä Falcon- ja Fairlane-malleissa. Alkuperäistä mallia valmistettiin vain viiden kuukauden ajan, jonka jälkeen se sai osakseen hieman muutoksia ”viralliselle” mallivuodelleen 1965. Vuoden 1964 alkusarjan autoja on äkkiseltään vaikea erottaa myöhemmistä, mutta eräs selkeä tunniste (mikäli auto on alkuperäiskunnossa) on laturi. Vuonna 1964 valmistuneissa autoissa on tasavirtalaturi, kun taas mallivuoden 1965 autot (siis myös vuoden 1964 puolella valmistuneet) on varustettu vaihtovirtalaturilla.
Vuonna 1965 Ford Mustangin hinta Suomessa oli 20 700 markkaa. Samana vuonna esimerkiksi Ford Anglia ja Volkswagen Kupla sekä Austin ja Morris Mini maksoivat 5 900 markkaa.[5]
Vuosimallit 1967–1968
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Uudistettu Mustang oli kooltaan aiempaa suurempi. Malli sai kasvojenkohotuksen, jonka yhteydessä maski muutettiin syvemmäksi ja takapeili ja takavalot saivat koveran muodon. Malli sai vakiovarusteekseen mm. kaksipiirisen, varoitusvalolla varustetun jarrujärjestelmän, hätävilkut, onnettomuustilanteissa vähemmän vammoja aiheuttavat, kasaanpainuvat ovien kyynärnojat ja ohjauspyörän keskiön. Mallivuodelle '67 kojetaulu ja mittaristo oli täysin uusittu.
Vuosimallit 1969–1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Mallivuoden 1969 uudistus antoi Mustangille lisää pituutta ja leveyttä, samalla luonnollisesti auton omapaino kasvoi. Amerikkalaisten autonvalmistajien välinen hevosvoimasota riehui kuumimmillaan. Sen myötä Mustangista oli tarjolla erilaisia tehoversioita, joita olivat Mach 1, Boss 302 ja Boss 429. Boss-nimi oli Larry Shinodan kunnianosoitus vuonna 1968 Ford-yhtymän hallituksen puheenjohtajaksi nousseelle Semon "Bunkie" Knudsenille[6] Voimaa ja vauhtia arvostaville oli tarjolla myös GT, jota kaupattiin lauseella Like it was built for Parnelli. Tällä viitattiin kuuluisaan amerikkalaiseen kilpa-ajajaan ”Parnelli” Jonesiin. Samalla mallia haluttiin myydä myös personal luxury -tyyliä arvostaville asiakkaille, joille oli tarjolla luksusversio Grandé.
Vuosimallit 1971–1973
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1971 Mustang oli kasvanut kokonsa puolesta huippuunsa. Malli oli pidempi, leveämpi ja painavampi kuin koskaan aiemmin ja koskaan tämän jälkeen. Hevosvoimasodan huuma oli USA:n liittovaltion säädösten ja muskeliautojen kohonneiden vakuutusmaksujen myötä kääntymässä krapulaksi. Vuonna 1972 muskelimoottorit olivat lopullisesti menneisyyttä, samalla eräs aikakausi Mustangin ja amerikkalaisen autoteollisuuden tarinassa olivat tulleet päätökseen.
Ford Mustang 2. sukupolvi (1974–1978)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ford Mustang (1974)
Uusi entistä pienempi Mustang esiteltiin 1973. Valmistus alkoi 1973, ensimmäinen uuden korin malli oli 1974 vuosimalli. Ensimmäisenä vuonna ei ollut tarjolla V8-moottoria, myöhemmin se tuli moottorivalikoimaan. V6 perustui Euroopan Fordin Kölnin V6-moottoriin. Mustangin rivinelonen oli Amerikan Fordin ensimmäinen uusi R4-moottori sitten vuoden 1934.
Ford Mustang 3. sukupolvi (1979–1993)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
- Pääartikkeli: Ford Mustang (1979)
Kolmannen sukupolven Mustang jakaantuu ulkonäkönsä puolesta kahteen eri korimalliin. Mallivuosina 1979–1986 valmistetut autot ovat keulaltaan kiilamaisia ja varustettu neliskanttisilla tuplavaloilla. Mallivuosien 1987 – 1993 autot ovat muodoiltaan pyöreälinjaisempia ja myös keulan ilme poikkeaa aiemmasta täysin. Vuosimallin 1987 edullisin versio, Mustang LX 2,3-litraisella rivinelosella, sai vakiovarusteekseen polttoaineen sähkötoimisen monipisteruiskun (EFI, electronic fuel injection).
Ford Mustang 4. sukupolvi (1994–2004)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ford Mustang (1994)
Syksyllä 1993 esiteltiin seuraavan mallivuoden Mustang, joka oli saanut osakseen suurimmat muutokset liki viiteentoista vuoteen. Uusien mutojen takana ollut designeri Patrick Schiavone oli sisällyttänyt mallin piirteisiin monia elementtejä aikaisempien vuosikertojen Mustangeista. Vuosimallin 1999, ja Fordin New Edge -designin myötä, korin muodot muuttuivat terävemmin linjoin piirretyiksi.
Ford Mustang 5. sukupolvi (2005–2014)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ford Mustang (2005)
Viidennen sukupolven malli (coupe ja cabrio) esiteltiin ensimmäisen kerran Detroitin autonäyttelyssä tammikuussa 2003. Markkinoille coupe-malli tuli syyskuussa 2004. Muotoilussa palattiin takaisin alkuperäisen, 1960-luvulla esitellyn, Mustangin ideaan. Perusmallissa on 4-litrainen V6 tai 4,6-litrainen V8. Convertible esiteltiin Los Angelesin autonäyttelyssä vuonna 2005.
Ford Mustang 6. sukupolvi (2015–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ford Mustang (2015)
Uusi, maailmanlaajuisille markkinoille suunnattu kuudennen sukupolven Mustang, sai Euroopan debyyttinsä Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 2014. Kyseessä on ensimmäinen Euroopassa virallisten tuontiohjelmien puitteissa myyntiin tuleva Mustang, mallin oltua tuotannossa jo yli 50 vuotta. Euroopan markkinoille kuudennen sukupolven Mustang tuli vuoden 2015 aikana. Euroopassa uuteen Ford Mustangiin on saatavana moottoreita aina 5,0-litraisesta V8-moottorista täysin uuteen, polttoainetaloudelliseen, 2,3-litraiseen EcoBoost-moottoriin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- History of the Ford Mustang – Classicponycars.com
- Ford Mustang History – Edmunds.com
- 1964–2006 Ford Mustang History | car review @ Top Speed
- Severson, Aaron (13.3.2010). ”The Sporting American: The History of the AMC Javelin”. Ate Up With Motor
- Mueller, Mike (2000). Mustang 1964½–1973. MotorBooks/MBI. ISBN 978-0-7603-0734-2
- Taylor, Don; Wilson, Tom (1987). Mustang Restoration Handbook. Penguin Group. p. 17. ISBN 978-0-89586-402-4
- ”1994, 1995, 1996, 1997, 1998 Ford Mustang Overview” by the Auto Editors of Consumer Guide, 23.2. 2007
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Old Car Brochures –1962 Chevrolet Corvair Monza Conv Brochure (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Old Car Brochures – 1962 Oldsmobile Jetfire Folder (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Old Car Brochures – 1961 Pontiac Tempest bw Brochure (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Old Car Brochures – 1963 Pontiac Tempest Deluxe Brochure. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–527. Porvoo-Helsinki: WSOY; 1965.
- ↑ Ludvigsen, Karl: Der Rennfahrer mit dem Zeichenstift. (Larry Shinodan kuvallinen henkilöesittely) Zwischengas-vuosikirja 2024, 2024, 2024. vsk, nro Jahresmagazin (vuosikirja) 2024, s. 38-46. Zürich: Zwischengas AG. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Mustang Wikimedia Commonsissa
Ford Motor Companyn Yhdysvalloissa myymä tai valmistama mallisto