Gipsy Kings

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gipsy Kings
Gipsy Kings esiintymässä 2007.
Gipsy Kings esiintymässä 2007.
Tiedot
Toiminnassa 1978– 
Tyylilaji katalonialainen rumba, flamencorumba
Kotipaikka Arles, Ranska
Laulukieli espanja
The Gipsy Kings feat. Nicolas Reyes and Tonino Baliardo. Zelt Musik Festival 2016 Freiburg, Saksa
Nicolas Reyes. Zelt Musik Festival 2016

Gipsy Kings on ranskalainen yhtye, jonka jäsenet ovat romaneja. Musiikki edustaa tyyliltään pop-vaikutteista flamencoa, flamencorumbaa ja katalonialaista rumbaa.[1][2]

Yhtyeen muodostavat Reyesin ja Baliardon sukujen jäsenet. Reyesit pakenivat Espanjan sisällissodan aikana Koillis-Espanjasta Arlesiin Ranskaan. Yhtyeen alkuperä on José Reyesin ja hänen neljän poikansa (Pablo, Nicolas, Patchai ja Canut) 1970-luvulla perustamassa José Reyes & Los Reyes -yhtyeessä. José Reyes aloitti laulajan uransa serkkunsa flamencokitaristi Ricardo Baliardon kanssa 1960-luvulla. He saivat vaikutteita Django Reinhardtilta, jonka sanotaan luoneen mustalaisjazzin (ransk. jazz manouche).[3]

Gipsy Kingsin nosti kansainväliseen suosioon albumi Gipsy Kings (1988), jolle sisältyivät hitit ”Djobi djoba”, ”Bamboleo” ja ”Un amor”. Tultuaan julkaistuksi Yhdysvalloissa albumi vietti listoilla 40 viikkoa.[4] Yhtyeen muihin kappaleisiin lukeutuvat rumbaversio Domenico Modugnon hitistä ”Volare” (alkuperäiseltä nimeltään ”Nel blu dipinto di blu”) sekä cover Eaglesin ”Hotel Californiasta”. Instrumentaalikappaleita ovat ”Inspiration” ja ”Moorea”. Vuonna 1991 yhtye esiintyi vierailevana artistina nimellä Alma de Noche Bananaraman kappaleella ”Long Train Running”.[5]

Tuottaja Claude Martinez ehdotti vuonna 1986 sähköbasson, syntetisaattorin ja rumpujen lisäämistä siihen asti olemassa olleeseen flamenco-soundiin. Pääasialliset säveltäjät ja sovittajat ovat Nicolas Reyes ja Tonino Baliardo. Baliardon mukaan hän tekee musiikin ja Nicolas Reyes laulaa. [6][7]

Gipsy Kings palkittiin vuonna 1993 vuoden parhaan popalbumin Latin Grammy -palkinnolla samana vuonna julkaistusta albumista Love and Liberté.[8] Savor flamenco (2013) palkittiin Grammy-palkinnolla parhaana maailmanmusiikkialbumina vuonna 2014. Savor flamenco oli ensimmäinen albumi, jonka kaikki kappaleet yhtye sävelsi ja tuotti itse.[9][10][11]

Gipsy Kingsin versio ”Hotel California” -kappaleesta oli mukana elokuvassa Big Lebowski (1998). Randy Newmanin säveltämän kappaleen ”You've Got a Friend In Me” cover-versio oli Toy Story 3 -animaatioelokuvan (2010) tunnussävelmänä. Gipsy Kings esitti Walt Disneyn Pinocchio-animaatioelokuvan kappaleen ”I've Got No Strings” flamencorumba-versiona suoraan vähittäismyyntiin julkaistussa Simply Mad About the Mouse -kokoelmassa (1991).[12][4]

Vuonna 1995 ilmestyi kokoelma The Best of the Gipsy Kings. Yhtyeen kitaristi Tonino Baliardo julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 2003.

Gipsy Kingsin maailmanlaajuinen levymyynti on noin 20 miljoonaa.[13] Greek Theatre Los Angelesissa on kunnioittanut yli 100 000 lippua myyneitä esiintyjiään ottamalla ne Wall of Fame -kunniagalleriaan.[14]

Alkuperäisen yhtyeen jäsenet ovat perustaneet omia yhtyeitä: André Reyes esiintyy yhtyeessä Gipsy Kings by André Reyes, Chico Bouchikhi yhtyeessä Chico & The Gypsies sekä yhdessä Canut Reyesin ja Paul Reyesin kanssa yhtyeessä The Original Gypsies. Nicolas Reyesin ja Tonino Baliardon yhtye on The Gipsy Kings feat. Nicolas Reyes and Tonino Baliardo.[15][16][17]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nicolas Reyes
  • Paul (Pablo) Reyes
  • Canut Reyes
  • Patchai Reyes
  • André Reyes
  • Diego Baliardo
  • Paco Baliardo
  • Tonino Baliardo
  • Chico Bouchikhi

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Allegria (1982)
  • Luna de fuego (1983)
  • Gipsy Kings (1988)
  • Mosaique (1989)
  • Allegria (Yhdysvaltain-versio, 1990)
  • Este mundo (1991)
  • Live (1992)
  • Love and Liberté (1993)
  • Greatest Hits (1994)
  • The Best of the Gipsy Kings (1995)
  • Estrellas (1995)
  • Tierra gitana (1996)
  • Compas (1997)
  • Cantos de amor (1998)
  • Volare: The Very Best of the Gipsy Kings (1999, uudelleen 2000)
  • Somos gitanos (2001)
  • Tonino Baliardo (kitaristin sooloalbumi, 2003)
  • Roots (2004)
  • Pasajero (2006)
  • Savor flamenco (2013)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rumba catalana flamenco.one. Viitattu 11.11.2019 (englanniksi).
  2. ↑ Perrone, Pierre: Peret: Singer known as 'The King of the Catalan rumba' who worked with Manu Chao, Tom Jones and David Byrne independent.co.uk. 18.11.2014. Viitattu 11.11.2019 (englanniksi).
  3. ↑ [1] rootsworld.com. Viitattu 12.12.2019.
  4. ↑ a b [2] voanews.com. Viitattu 10.8.2020.
  5. ↑ [3] (Arkistoitu – Internet Archive) http://stylusmagazine.com. Viitattu 10.8.2020.
  6. ↑ Sullivan, Steve: Encyclopedia of Great Popular Song Recordings, nide 1, s. 143-144, 2013
  7. ↑ [4] (Arkistoitu – Internet Archive) folioweekly.com. Viitattu 10.8.2020.
  8. ↑ [5] (Arkistoitu – Internet Archive) frenchculture.org. Viitattu 10.8.2020.
  9. ↑ [6] Los Angeles Times. Viitattu 10.8.2020.
  10. ↑ [7] creation.com.es. Viitattu 10.8.2020.
  11. ↑ [8] grammy.com. Viitattu 10.8.2020.
  12. ↑ [9] discogs.com. Viitattu 28.1.2020.
  13. ↑ [10] thetimes.co.uk. Viitattu 28.1.2020.
  14. ↑ [11] iaisnd.com. Viitattu 10.8.2020.
  15. ↑ [12] (Arkistoitu – Internet Archive) justaplatform.com. Viitattu 28.1.2020.
  16. ↑ [13] gipsykings.com. Viitattu 28.1.2020.
  17. ↑ [14] rnz.co.nz. Viitattu 28.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gipsy Kings.
Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gipsy_Kings&oldid=22442177”