Gloria Galeano Garcés

Gloria Amparo Galeano Garcés (22. huhtikuuta 1958 Medellín – 23. maaliskuuta 2016) oli kolumbialainen kasvitieteilijä.

Galeano Garcés syntyi toisena Gerardo Galeanon ja Lía Garcésin kuudesta lapsesta. Hän varttui Valle de Aburrán metropolialueeseen Medellínin tavoin kuuluvassa Sabanetassa ja kävi perinteistä katolista El Carmelo -koulua. Vuonna 1976 Galeano Garcés pääsi opiskelemaan Kolumbian kansallisen yliopiston Medellínin-haaraan. Hän valmistui vuonna 1983 ja sai kunniamaininnan väitöskirjallaan Palmas del Departemento de Antioquia. Väitöskirja julkaistiin vuonna 1987 kirjana, jota oli mukana valmistelemassa Galeano Garcésin opiskelutoveri ja elämänkumppani Rodrigo Bernal. Galeano Garcés tutki varsinkin palmukasveja ja muuta Kolumbian kasvillisuutta. Hän työskenteli vuodesta 1984 Kolumbian kansallisen yliopiston Luonnontieteiden instituutissa Bogotássa. Hän pysyi sen palveluksessa koko tutkijauransa ajan ja toimi sen johtajana vuosina 2003–2006. Vuonna 1997 Galeano Garcés sai myös filosofian tohtorin oppiarvon Aarhusin yliopistosta. Hänen tohtorityötään ohjasi siellä Henrik Balslev. Väitöskirja Quantitative forest inventories on the Pacific coast of Chocó, Colombia julkaistiin myöhemmin lehdissä Biodiversity and Conservation ja Economic Botany. Uuden oppiarvon saatuaan Galeano Garcés palasi tehtäviinsä Kolumbian kansalliseen yliopistoon. Galeano Garcés teki yhteistyötä miehensä Rodrigo Bernalin kanssa Kolumbian palmukasvien tutkimuksessa varsinkin Armando Dugandin ja Victor Manuel Patiñon aiemman työn innoittamina. Garcésin ja Bernalin työ selkeytti huomattavasti Kolumbian palmukasvien taksonomiaa, ja Kolumbian kansallisherbaario (COL) kattaa pitkälti heidän työnsä ansiosta yli 10 000 lajia.

Galeano Garcés aloitti tieteellisten tutkimusten julkaisun jo ennen Kolumbian kansallisesta yliopistosta valmistumistaan. Hän kuvasi kaksi aiemmin kuvaamatonta lajia International Palm Societyn lehdessä vuonna 1982. Kaikkiaan Galeano Garcés julkaisi 68 vertaisarvioitua tutkimusta lukuisissa kolumbialaisissa ja kansainvälisissä lehdissä. Viimeisen tutkimuksensa hän julkaisi Population Ecology -lehdessä Oenocarpus bataua -lajista yhteistyössä opiskelijansa Carolina Isazan kanssa. Galeano Garcésin tuotantoon kuuluu myös seitsemäntoista kirjaa enimmäkseen palmukasveista. Näistä keskeisimpiin kuuluu Field guide to American palms (1995), jota olivat mukana kirjoittamassa Rodrigo Bernal ja New Yorkin kasvitieteellisen puutarhan Andrew James Henderson. Vuonna 2010 Galeano Garcésilta ilmestyi toinen merkittävä teos, Palmas de Colombia. Galeano Garcés kuului uransa aikana moneen otteeseen kolumbialaisen luonnonhistoriallisen Caldasia-lehden toimituskuntaan. Vuosina 2001–2007 Galeano Garcés kuului Kolumbian Punaisen kirjan toimituskuntaan, ja vuodesta 2006 hän työskenteli Flora de Colombian toimituskunnan jäsenenä.

Galeano Garcés piti kursseja paitsi Kolumbiassa, myös Bolivian La Pazissa ja Perun Limassa. Hän oli Association for Tropical Biologyn ja International Palm Societyn jäsen. Galeano Garcés sai TWAS:n palkinnon vuonna 1987. Vuonna 1991 hän sai kansallisen ekologian Enrique Perez Arbeláez -kilpailussa erikoismaininnan kirjastaan Las palmas de la región de Araracuara. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin Fundación Alejandro Angel Escobarilta ensimmäinen palkinto teoksesta Field guide to American palms. Vuonna 2006 Galeano Garcés sai Somos Patrimonio -palkinnon Kolumbian kasvinimistöllisestä sanakirjasta, jota olivat hänen kanssaan tekemässä Rodrigo Bernal, Ángela Rodríguez, Helena Sarmiento ja Mauricio Gutiérrez. Vuonna 2010 Galeano Garcés sai tunnustuksen ansiokkaasta tutkimustyöstä Kolumbian kansallisen yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta Bogotásta ja vuonna 2011 Fundación Alejandro Angel Escobarin erikoismaininnan Bernalin kanssa tekemästään teoksesta Palmas de Colombia. Galeano Garcésilla ja Bernalilla oli vuonna 1994 syntynyt tytär.