HMS Ameer

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HMS Ameer (D01))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Ameer
HMS Ameer
HMS Ameer
Aluksen vaiheet
Rakentaja Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation, Seattle
Kölinlasku 18. heinäkuuta 1942
Laskettu vesille 18. lokakuuta 1942
Palveluskäyttöön 20. heinäkuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä myyty 1946
Loppuvaihe romutettu 1969
Tekniset tiedot
Uppouma 8 333 t
Pituus 151,1 m
Leveys 21,18 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 17 solmua (31 km/h)
Miehistöä 890
Aseistus
Aseistus 2 × 5" (127 mm) tykkiä
24 lentokonetta

HMS Ameer (viirinumero D01) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ruler-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Ruler-luokka

Aluksen valmisti Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation Seattlessa kauppalaivana, jonka Yhdysvaltain laivasto lunasti saattuetukialukseksi nimellä USS Baffins. Köli laskettiin 18. heinäkuuta 1942. Alus laskettiin vesille 18. lokakuuta ja valmistui 28. kesäkuuta 1943 Puget Soundin laivastontelakalla. Yhdysvaltain laivasto otti aluksen palvelukseen vielä samana päivänä.[1]

Baffins poistettiin palveluksesta 19. heinäkuuta ja siirrettiin seuraavana päivänä Kuninkaalliselle laivastolle, joka otti aluksen palvelukseen nimellä HMS Ameer.[1] Kuninkaalliselle laivastolle tehtävät aluksen muutostyöt valmistuivat 18. lokakuuta Burrardilla. Alkukeväästä 1944 aluksen piti liittyä Itäiseen laivastoon, kunhan se olisi muutettu hävittäjätukialukseksi Caledonian Shipbuilding Companyllä Dundeessa. Yksi aluksen kattiloista räjähti, jolloin alus joutui odottamaan uuden asentamista Greenockissa poijuun kytkettynä pari kuukautta.[2]

Uuden kattilan asentamisen jälkeen kuormattiin alus täyteen Corsair-, Hellcats- ja Avenger-koneita sekä varaosia ja moottoreita, jotka se kuljetti Cochiniin eteläiseen Intiaan. Aluksen kuljettama materiaali purettiin toukokuun lopulla 1944 määränpäässä.[3]

Laivaston ilmavoimien 804 laivueen Hellcatien ollessa 21. tammikuuta 1945 tulenjohtajina taistelulaiva HMS Queen Elizabethin ollessa tukemassa Ramreen pohjoisrannan maihinnousua operaatio Matadorissa. Alus tuki 26. tammikuuta 500 merijalkaväen sotilaan maihinnousua Cheduballe operaatio Sankeyssä, jolloin aluksen koneet tekivät 80 tulenjohto-, rynnäköinti-, tiedustelu- sekä torjuntalentoa. Ennen paluutaan Trincomaleehen alus suojasi Ramreeta tulittavia aluksia.[4] Ameerilla palvellut Hellcat ampui 1. maaliskuuta alas japanilaisen Dinah-pommikoneen sekä kaksi Oscar-hävittäjää.[5]

Alukselle siirrettiin 18. kesäkuuta kuusi 888 laivueen Hellcatin tiedusteluversiota sekä kahdeksantoista 804 laivueen Hellcatiä aluksen valmistautuessa operaatio Balsamiin, jossa piti kuvata eteläinen Malesia sekä Singapore. Aluksen koneet osallistuivat heinäkuussa miinanraivauksen tukemiseen operaatio Colliessa, jonka aikana tuhottiin Nikobaarien lentotukikohdan viimeinen japanilainen lentokone. Se tuki edelleen Phuketin ympäristön miinanraivauksia. Operaation aikana alus joutui kamikaze hyökkäyksen kohteeksi, mutta ilmatorjunta kykeni torjumaan hyökkäyksen.[6]

Alus palautettiin 17. tammikuuta 1946 Norfolkin laivastotukikohdassa Yhdysvaltain laivastolle, joka myi sen 17. syyskuuta 1946 kauppalaivaksi, jolloin se nimettiin Robin Kirkiksi. Alus romutettiin 1969 Taiwanissa.[7][1]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4 (englanniksi)
  1. a b c Nava-history.net -HMS Ameer
  2. Poolman, Kenneth s. 177
  3. Poolman, Kenneth s. 178
  4. Brown, David (toim.) s. 65
  5. Brown, David (toim.) s. 66
  6. Brown, David (toim.) s. 67-68
  7. Chesneau, Roger s. 122