Harmaa linna
| Harmaa linna | |
|---|---|
| Det gråa slottet | |
 Vuoden 1925 painoksen kansikuva |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Axel Gabriel Ingelius |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | kauhukirjallisuus |
| Kustantaja | J. W. Lillja |
| Julkaistu | 1851 |
| Sivumäärä | 390 |
| Suomennos | |
| Suomentaja |
Juho Tyyskä (1888) Eeva-Liisa Järvinen (2009) |
| Kustantaja |
G. W. Wilén ja kumpp. (1888, 1900) Otto Andersin (1925) Faros-kustannus (2009) |
| ISBN | 978-952-5710-10-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Harmaa linna (myös Harmaa linna tahi kertomus Ristilän howista, ruots. Det gråa slottet) on alun perin vuonna 1851 ilmestynyt suomalaisen kirjailijan ja säveltäjän Axel Gabriel Ingeliuksen teos. Sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena kauhuromaanina. Kirja suomennettiin lyhentäen ensimmäisen kerran vuonna 1888. Sen jälkeen se on julkaistu uusina käännöksinä vielä kolmasti, vuosina 1900, 1925 ja 2009. Viimeisimpään suomennokseen on jälkisanat kirjoittanut Turun yliopiston dosentti Jukka Sarjala, joka on myös julkaissut Ingeliuksen elämäkerran.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeliuksen teos on suomalainen vastine ajan suosituille goottilaisille kauhuromaaneille, joita julkaistiin erityisesti Englannissa.[1] Suomessa oli Sakari Topelius kirjoittanut vastaavia kauhunovelleja jo 1840-luvulla, mutta Harmaa linna oli ensimmäinen suomalaisen kirjailijan kokonainen kauhuromaani.[2] Se ilmestyi kahdeksan vuotta aikaisemmin kuin Topeliuksen huomattavasti tunnetumpi Linnaisten kartanon viheriä kamari.
Kirjan innoittajana on toiminut Ulvilassa sijainneessa Koiviston kartanossa tapahtunut epäselvä kuolemantapaus. Maaliskuun 29. päivänä 1839[3] löydettiin kartanon silloisen omistajan Gustaf Jakob von Willebrandin 23-vuotias tytär Sofia Gustava roikkumasta hirttoköydessä. Tapauksessa oli hämäriä piirteitä, eikä ilmeisesti saatu täyttä varmuutta siitä, tekikö hän itsemurhan, hirtettiinkö hänet, vai laitettiinko Sofia Gustava köyteen roikkumaan vasta kuoleman jälkeen mahdollisen murhan peittämiseksi. Ingelius oli tuolloin 16-vuotias ja kuuli todennäköisesti useita kartanonomistajan tyttären kuolemaan liittyviä tarinoita. Hänen elämäkertansa kirjoittanut Jukka Sarjala pitää mahdollisena, että Ingelius olisi vieraillut myös tapahtumapaikalla, koska se sijaitsi hänen syntymäseuduillaan Satakunnassa.[2]
Harmaan linnan tapahtumat sijoittuvat satakuntalaiseen Ristilän kartanoon, jonka esikuvana Ingelius käytti Koiviston kartanoa ja sen vuonna 1869 palanutta päärakennusta. Teoksen nimi viittaa kartanon kansanomaiseen nimitykseen, joka näkyy vielä nykyäänkin Porin Harmaalinnan kaupunginosan nimessä.[2] Yksi kirjan päähenkilöistä on pahamaineiseen Ristilän kartanoon kotiopettajaksi saapuva nuori maisteri Harald Thalberg. Harmaan linnan tarina mukailee joiltakin osin Sofia Gustava Willebrandista kerrottuja tietoja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisbibliografia Fennica (Arkistoitu – Internet Archive)
- Det gråa slottet : original WorldCat.
- https://www.gutenberg.org/ebooks/68509
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Harmaa linna, ensimmäinen suomalainen kauhuromaani (Arkistoitu – Internet Archive) Faros-kustannus. Viitattu 25.4.2014.
- ↑ a b c Laine, Helena: "Suomalainen kauhuromaani syntyi Koiviston kartanon murhatarinasta". Satakunnan Kansa, 16.3.2010. Viitattu 25.4.2014.
- ↑ Von Willebrand nr 1834 / TAB 8 Adelsvapen. Viitattu 25.4.2014.