Henry Palmerston
| Henry Temple | |
|---|---|
 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
| Monarkki | Viktoria |
| Edeltäjä | Edward Smith-Stanley |
| Seuraaja | John Russell |
| Monarkki | Viktoria |
| Edeltäjä | George Hamilton-Gordon |
| Seuraaja | Edward Smith-Stanley |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. lokakuuta 1784 Westminster |
| Kuollut | 18. lokakuuta 1865 (80 vuotta) Brocket Hall, Hertfordshire |
| Puoliso | Emily Lamb |
| Tiedot | |
| Puolue | Whigit |
 Nimikirjoitus |
|
Henry John Temple, myöhemmin varakreivi Palmerston, (20. lokakuuta 1784 – 18. lokakuuta 1865) oli englantilainen valtiomies. Palmerston syntyi varakreivilliseen (engl. viscount) Palmerston-sukuun ja hänestä tuli varakreivi Palmerston vuonna 1802 isänsä kuoltua.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmerston kuului 58 vuoden ajan parlamentin alahuoneeseen. Vuonna 1809 hän pääsi vasta 25-vuotiaana toisen sotaministerin viran haltijaksi ja pysyi virassaan vuoteen 1828 asti. Ulkoministerin tehtävissä Palmerston toimi vuosina 1830–34, 1835–41 ja 1846–51. Ministerin tehtäviä Palmerston hoiti kaikkiaan 38 vuoden ajan.[1][2] Hän oli patriootti ja rakasti omaa maataan. Ulkopolitiikassa isänmaallisuus teki Palmerstonista vapaamielisen. Hän halusi myös muiden kansakuntien saavan nauttia samanlaisesta vapaudesta kuin englantilaiset. Kansainvälisessä politiikassa Palmerstonista tuli liberalismin lipunkantaja.[2] Palmerston tuki paljon pienten maiden pyrkimyksiä itsenäistyä ja vaikutti ratkaisevasti Belgian itsenäistymiseen 1831.
Heinäkuussa 1841 Palmerston saavutti suuren voittonsa ulkoministerinä, kun Mustaanmereen johtavista salmista solmittiin suurvaltojen välinen sopimus. Salmet määrättiin sopimuksessa olemaan suljettuina, jos Osmanien valtakunta ei ollut sodassa muiden valtioiden kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta sopimus turvasi sen vaarassa olleet yhteydet Intiaan.[3] Palmerston alkoi kuitenkin vuodesta 1846 eteenpäin harjoittaa imperialistista politiikkaa. Hän joutui eroamaan ulkoministerin paikalta 1851, kun ei tuominnut Napoleon III:n vallankaappausta.
Palmerstonista tuli pääministeri vuonna 1855, vasta 71-vuotiaana, kun hänen edeltäjänsä Lordi Aberdeen oli joutunut eroamaan Krimin sotaan liittyvien virheidensä takia. Kuningatar Viktoria oli ensin pyytänyt pääministerin tehtävään Derbyn jaarlia, Lansdownen markiisia ja John Russellia, joista viimeisen neuvosta hän kääntyi Palmerstonin puoleen, joka suostui.[4] Palmerston hoiti sodan loppuun tuloksekkaasti ja jatkoi pääministerinä vielä kahdeksan vuoden ajan korkeasta iästään huolimatta. Ensimmäisellä kaudellaan 1858 hän teki paljon ulkopolitiikkaa, ja hoiti siististi Intian siirtymisen kauppakomppanialta Britannian valtion alaisuuteen. Hän oli poissa pääministerin virasta puolitoista vuotta ja palasi toiselle kaudelle vuonna 1859. Vuosien mittaan Palmerstonista tuli isänmaallisuutensa ansiosta suosittu poliitikko kotimaassaan. Hänen lempinimensä kansan suussa oli Ukko Pam. Palmerston kuoli kesken virkakautensa vuonna 1865.[5][2]
Perhesuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lordi Palmerstonin vaimo oli lordi Melbournen sisar, lady Cowper.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lord Palmerston britannica.com.
- ↑ a b c d Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 419-425. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 456. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2
- ↑ Walpole, Spencer: The Life of Lord John Russell, Volume 2, s. 241. Longmans, Green & Co., 1889. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ The official site of the Prime Minister’s Office (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.9.2009 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Palmerston Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=small}
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
