Himmennin
Himmennin on valon kirkkauden säätämiseen käytettävä laite. Valaisimen tuottaman valon kirkkautta voidaan vähentää tai lisätä säätämällä valaisimelle syötettävän jännitteen tehollisarvoa ja sitä kautta tehoa.
Himmentimiä on monenlaisia. Pieniä himmentimiä voi olla esimerkiksi kotitalouksien valokatkaisimissa, suurimpia ovat esimerkiksi teattereissa tai suurten rakennusten arkkitehtuurisessa valaisussa käytettävät, kolmivaihevirtaa käyttävät himmentimet.
Energiansäästölamppuja ei yleensä voi himmentää, jollei niissä ole mainintaa himmennettävyydestä.
Ohjaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieniä, kotikäytössä olevia himmentimiä ohjataan useimmiten suoraan himmentimestä, joskin niihin on olemassa myös erilaisia kaukosäädinjärjestelmiä.
Ammattikäytössä olevia himmentimiä ei yleensä ohjata suoraan himmentimestä, vaan erilaisten ohjaimien avulla. Analogisten himmentimien ohjaamiseen tarvitaan yleensä erillinen johdin kutakin himmennettävää kanavaa varten. Kussakin näistä johtimista on ohjausjännite, joka vaihtelee välillä 0–10 volttia. Kanavien määrän lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän johtimia ohjaimen ja himmentimien väliin. Siksi on kehitetty analogisia protokollia, joiden avulla useita kanavia voidaan ohjata yhteisen johtimen avulla multipleksaamalla aikajakoisesti useita ohjaussignaaleja samaan johtimeen.
Nykyään ammattikäytössä kuitenkin käytetään lähes yksinomaan digitaalisia protokollia, näistä yleisimpänä DMX512-protokolla. Sen avulla yhdellä kolmen johtimen kaapelilla voidaan ohjata 512 himmenninkanavaa.
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Himmentimiä on toteutettu monella eri tekniikalla. Vanhimmat lähinnä teatterivalojen ohjauksessa käytetyt himmenninratkaisut perustuivat valon kanssa sarjaan kytkettävään säädettävään tehovastukseen tai lampulle menevää jännitettä säätävään säätömuuntajaan.
Modernit elektroniset himmentimet perustuvat joko vaihekulmasäätöön tai pulssinleveysmodulaatioon.
Perinteisessä verkkojännitteellä toimivassa valohimmentimessä sähköä polttimolle päästävä TRIAC ohjataan päälle johtavaksi sopivassa kohtaa verkkojännitteen puolijaksoa, ja tämän ohjaushetken jälkeen se päästää sähköä polttimoon seuraavaan verkkojännitteen nollakohtaan saakka. Mitä aikaisemmassa vaiheessa verkkojännitteen puolijaksoa TRIAC liipaistaan päälle, sitä enemmän sähköä pääsee polttimoon ja sitä kirkkaampi valo polttimossa on.
Uudemmissa vaihtojännitteellä toimivissa himmentimissä voidaan käyttää TRIACin tilalla muita puolijohdekomponentteja, esimerkiksi IGBT- tai FET-transistoreja. Näillä komponenteilla voidaan tehdä verkkojännitteen ohjaus kuten perinteisessä TRIAC-himmentimessä tai vastavaihehimmennyksenä (reverse phase dimming). Vastavaiheisessa himmennyksessä sähkö kytketään ulostuloon päälle verkkojännitteen nollakohdassa ja katkaistaan sopivassa kohdassa kesken verkkojännitteen puolijakson.
Tasajännitteellä toimivan valaistuksen himmentämiseen käytetään tyypillisesti pulssinleveysmodulaatiota, jossa jännitteen päällä- ja poissaolon suhde määrää polttimon kirkkauden.