Honda Prelude
Prelude on Hondan urheilullinen coupé-malli, jota valmistettiin vuosina 1978–2001 viitenä eri sukupolvena. Kilpailijoista tärkein oli Toyota Celica, ja muita kilpailijoita olivat Nissan Silvia (SX), Mitsubishi FTO ja Eclipse sekä Mazda MX-6.
Ensimmäinen sukupolvi 1978–1982
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen sukupolven Prelude esiteltiin Amsterdamin autonäyttelyssä vuonna 1978, ja siitä tuli Hondan mallistossa kolmas päämalli Accordin ja Civicin rinnalle. Se oli muotoilultaan selvästi sukua Honda Accordille, ikään kuin sen coupé-versio, pituudeltaan 4,09 metriä ja painoltaan noin 900 kiloa. Suomeen tuoduissa malleissa moottorina oli Hondan 1,6-litrainen, 72 hevosvoimaa tuottava kolmiventtiilinen (CVCC) moottori, mutta toinen vaihtoehto oli 1,8-litrainen 90 hevosvoiman CVCC-moottori.[1]
Helsingin Sanomien autotoimittaja Matti Jansson kirjoitti: ”Honda Prelude on ominaisuuksiltaan hyvin käteen käyvän tuntuinen, ja moottorin ominaisuudet ovat suorastaan kiitettävät aina kylmäkäynnistystä myöten. Värinättömyys ja sitkeys ovat aivan poikkeuksellisia nelosmoottorille.” Jansson ilahtui myös Preluden kojetaulun kekseliäisyydestä, kuten ”sisäkkäisistä” eli samankeskisistä käyntinopeus- ja ajonopeusmittarista[1].
Toinen sukupolvi 1983–1987
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1982 esitelty toisen sukupolven Prelude oli paljon matalampi, leveämpi ja urheilullisempi kuin edeltäjänsä. Maahantuoja Veho lanseerasi luukkuetuvaloilla varustetun Preluden kokosivun sanomalehtimainoksessa otsikolla ”Itse asiassa tämä uusi Honda pitäisi esitellä urheilusivulla”. Mainos palkittiin Vuoden huiput -kilpailussa hopeahuipulla[2].
Toisen sukupolven Prelude oli varustettu 1,8 litran kaksoiskaasutinmoottorilla, jossa oli 12 venttiiliä (joka sylinterissä kaksi imuventtiiliä ja yksi pakoventtiili) ja kannen yläpuolinen nokka-akseli. Se tarjosi käsivaihteistolla 106 ja automaattivaihteistolla 102 hevosvoimaa käyntinopeudella 5 500 kierrosta minuutissa. Huippunopeudeksi luvattiin 180 ja 170 km/h. Kalleinkin malli oli hinnoiteltu hieman alle sadan tuhannen markan.[3].
Auton etuakselirakenne kaksine poikittaisine tukivarsineen molemmin puolin oli täysin uudistettu ensimmäisestä sukupolvesta. Jousitus oli entistä kovempi, mikä yhdessä matalan painopisteen, tarkan hammastanko-ohjauksen ja lähes 1,5 metrin raideleveyden kanssa toi ajoon vakautta. EX-malliin oli saatavissa lisävarusteena lukkiutumattomat jarrut.[3]
Kolmas sukupolvi 1987–1992
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kolmannen sukupolven Prelude muistutti toisen sukupolven Preludea mutta mukaan tuli esimerkiksi nelipyöräohjaus jossain malleissa. Mallia oli saatavilla kahdella eri moottorilla; 110 hevosvoimainen ja 155 Nm vääntöä tuottava 2,0 12-venttiilinen SOHC tuplakaasutinmoottori sekä 2.0i-16V DOHC moottori PGM-FI ruiskutuksella joka tuotti tehoa lähes 150 hv ja 176 Nm väännön. Moottori kuului Hondan B-sarjaan. Tehtaan arvojen mukaan tämä 16 venttiilinen versio kipusi 0-100 km/h peräti 8 sekunnissa, ja huippunopeudeuksi luvattiin 210 km/h. Moottorista tehtiin myös USA:n markkinoille sopiva 2.1l moottori mikä oli lähes sama tekniikaltaan kuin edeltävä 2,0i - 16V.
Auto muistutti ulkoisesti huomattavan paljon toisen sukupolven Preludea, mutta oli linjakkaampi ja Preludessa oli myös sen ajan etuvetoisista autoista matalin konepeltikorkeus koko maailmassa, millä saatiin aerodynamiikkaa paremmaksi. Myös näkyvyys parani konepeltikorkeuden ja kuuden kattopilarin takia. Näkyvyys oli 326°. Autoa uudistettiin hieman vuonna 1990, jota kutsutaan faceliftiksi. Uudistus jäi pieniin yksityiskohtiin, mutta suurin muutos tapahtui takavaloissa. Facelift-mallia tehtiin vuosina 90-92. Moni ihminen kutsuu kolmannen sukupolven Preludea "Pikku NSX:ksi" niiden useiden ulkoisten yhtenäisyyksien ja alustan takia. Uskotaan peräti, että Prelude on NSX:n varhainen kehitysversio, jota markkinoitiin eri nimellä.
Mallin tullessa ulos se voitti Road & Track -lehden tekemän slalom-kokeen missä oli mukana hyvin tunnettuja autoja esimerkiksi Ferrari, Lamborghini, Porsche yms. Preludella ajettiin testin slalomrata 65,5 mph:n eli noin 105 km/h:n vauhdilla. Vm. 1988 Corvette ajoi saman radan 64,9 mph:n vauhdilla.
Prelude oli Wheels -lehden "Car of the Year" vuonna 1987.
Neljäs sukupolvi 1992–1996
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1992 Honda esitteli neljännen sukupolven Preluden. Tämä malli erosi edeltäjästään pyöreämpien ja futuristisempien muotojensa vuoksi. Esiin nousevista ajovaloista luovuttiin. Autossa oli sisustan erikoisuutena laaja, kaareva mittaritaulu, joka toi Helsingin Sanomien Olli Hakkaraisen mieleen avaruusaluksen[4].
Myös moottorit uusiutuivat malliuudistuksen myötä. Moottoreiksi tulivat ensimmäisenä vuotena kahden litran ja 133 hevosvoiman moottori, jossa on yläpuolinen nokka-akseli, sekä 2,3 litran, 160 hevosvoiman ja kahden nokka-akselin moottori. Isomman moottorin kanssa oli saatavilla nelipyöräohjaus (4WS), jonka toimintaa ohjattiin edellisen sukupolven mallista poiketen elektronisesti.[4] Vuonna 1993 myyntiin tuli myös 2,2-litrainen, Euroopassa 185-hevosvoimainen moottoriversio, jossa nelipyöräohjaus oli vakiona. Kaikkia Prelude-malleja sai sekä viisivaihteisella käsivaihteistolla että nelivaihteisella automaatilla.
Vuodeksi 1995 malliin tehtiin pieni päivitys, jolloin muun muassa keula ja sisusta muuttuivat lievästi (mm. keskikonsoli, takakyynärnoja, sähköpeilien ja muutamien muiden kytkinten sijainti, osa mittaristoa, etuvalot ja niiden yhteydessä olevien ilmanottoaukkojen muoto).
Viides sukupolvi 1997–2001
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1997 Honda julkaisi viimeisimmän Prelude-mallin. Viidennen sukupolven Prelude sai osakseen paljon kritiikkiä hieman omaperäisten lamppujensa takia.
Auton moottorina Suomen markkinoilla oli jo edelliseen sukupolveen tullut 8000 rpm kiertävä 2,2-litrainen H22A Vti VTEC, joka tuotti 185 hevosvoimaa ja 206 nm vääntöä, sekä 2,0-litrainen 133 hv/179 Nm kone.
Uutta mallia oli saatavana myös muun muassa vielä urheilullisempana Type-S -versiona Japanissa. Moottori oli sama H22A kuin Suomessakin, mutta se oli paranneltu tuottamaan 220 hevosvoimaa (@ 7200 rpm) ja 221 newtonmetriä vääntöä (@ 6500 rpm). Lisäksi H22A:ta oli saatavilla myös Euroopassa (Suomessakin muutama yksilö) ATTS (Active Torque Transfer System) -aktiivilukolla, joka jakoi voimaa renkaiden välillä saavuttaen näin paremman pidon ja vähentäen muun muassa aliohjautuvuutta. Kyseessä on planeettapyörästönä toteutettu vaihteisto joka on sijoittettu lukottomaan etuakseliin. Elektroniikka ohjaa yksikön toimintaa. Keksintö oli ensimmäinen laatuaan siviiliautossa.
Prelude poistui Hondan mallistosta vuonna 2001, koska Japanissa uusi (vm. 2001) Integra oli valmistajan mielestä Preludea vastaava.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jansson, Matti: Uusi urheilullinen Honda. Helsingin Sanomat, 24.2.1979, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Kekkonen, Asko & Leskinen, Jan: Ilmoitus Honda Prelude Vuoden Huiput arkisto. Grafia ry. Arkistoitu 1.12.2018. Viitattu 30.11.2018.
- ↑ a b Jansson, Matti: Preludesta Hondan huippumalli. Helsingin Sanomat, 5.2.1983, s. 18. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Hakkarainen, Olli: Perheelliset älkööt vaivautuko. Helsingin Sanomat, 13.3.1992, s. 50. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Honda Prelude Wikimedia Commonsissa