Ilma

Ilmakehän koostumus muuttuu hitaasti ajan kuluessa. Esimerkiksi happipitoisuus nousi yli 10 %:n vasta prekambrikauden lopulla.

Ilma on useiden eri kaasujen seos, joka muodostaa Maan ilmakehän.

Ilmaa pidettiin kauan yhtenä neljästä alkuaineesta. Vasta 1700-luvun lopulla osoitettiin, että se sisältää useita eri aineita, joista eniten on typpeä ja happea.

Maan pinnan läheisyydessä kuiva ilma sisältää eri kaasuja seuraavina pitoisuuksina (tilavuudesta):

• typpeä 78,084 %
• happea 20,946 %
• argonia 0,934 %
• hiilidioksidia 0,040 %
• neonia 0,001818 %
• heliumia 0,000524 %
• metaania 0,0001745 %
• kryptonia 0,000114 %
• vetyä 0,000055 %

Ilma sisältää myös vesihöyryä vaihtelevia määriä, yleensä noin 1 %.

Ilman ominaisuuksia:

• Puhdas ilma on hajutonta, väritöntä ja mautonta.
• tiheys IUPAC standardin mukaisessa NTP-tilassa (lämpötila 0 °C, paine 1 000 hPa) 1,2754 kg/m³
• tiheys lähteen ilmoittamissa olosuhteissa (lämpötila 0 °C, paine 1013 hPa) 1,293 kg/m³
• tiheys NIST standardin mukaisessa NTP-tilassa (lämpötila 20 °C, paine 1 013 hPa) 1,204 kg/m³
• tiheys ISA Standardin mukaisessa ilmakehässä 1,225 1,293 kg/m³ (lämpötila 15 °C , paine 1 013 hPa)
• ominaislämpökapasiteetti 1 010 J/(K·kg)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilma Wikimedia Commonsissa

Kirjallisuutta

• Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. (Ursan julkaisuja 107) Helsingissä: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2