Irmeli, seitsentoistavuotias
Irmeli seitsentoistavuotias | |
---|---|
Ohjaaja | Ville Salminen |
Käsikirjoittaja | Toivo Särkkä |
Perustuu | Vilém Neubauerin romaaniin Die Sextanerin ja tšekkiläinen elokuva Inge 16-vuotias (1936, ohj. S. Innemann) |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
Kuvaaja | Osmo Harkimo |
Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Ville Salminen |
Pääosat |
Eila Peitsalo Birgit Kronström Kullervo Kalske Tauno Majuri |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
Ensi-ilta | 1948 |
Kesto | 102 min |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Irmeli, seitsentoistavuotias on Ville Salmisen ohjaama elokuva vuodelta 1948. Se on kertomus nuoresta tytöstä, joka palvoo kuolleen säveltäjäisänsä muistoa, mutta kiinnostuu sittenkin äitinsä uudesta sulhasesta. Elokuvan nimiosassa on Eila Peitsalo.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eila Peitsalo | … | Irmeli Svanberg |
Birgit Kronström | … | Maisteri Ruut Svanberg |
Kullervo Kalske | … | Antti Koski |
Tauno Majuri | … | Kemian tohtori Heimo Hallamaa |
Rauha Rentola | … | Sentta, kotiapulainen |
Ville-Veikko Salminen | … | Eero, Eka Svanberg |
Jussi Jurkka | … | Pertti |
Kauko Käyhkö | … | Sentan sulhanen, palosotilas |
Harri Sinijärvi | … | laborantti Andersson |
Sirkka Osmala | … | Kirsti |
Aarne Laine | … | asemanhoitaja |
Ture Ara | … | tohtori |
Kalevi Hartti | … | Irmelin luokkatoveri |
Helge Ranin | … | maestro Eugen Wolfmann |
Uolevi Lönnberg | … | kuorma-auton kuljettaja |
Veikko Linna | … | moottoriveneen omistaja |
William Reunanen | … | mies junassa |
Mikko Kallakari | … | |
Kaarlo Wilska | … | |
Arvid Nyberg | … | |
Lennart Lauramaa | … | |
Gunnel Hanén | … | |
Leo Mikander | … |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SF Oy:n tuottaja T. J. Särkkä oli löytänyt Laulavan sydämen Eila Peitsalon lehti-ilmoituksella, ja roolisuoritus oli hänen mielestään niin hieno, että hän halusi Peitsalon uuteen elokuvaan. Hän kirjoitti pääosan mittatilauksena Peitsalolle,[1] joka kuvausten aikaan oli juuri 17-vuotias.
Elokuvassa näytteli myös nuori Ville-Veikko Salminen, ohjaajan poika.
Elokuvatarkastamon yksi jäsen olisi halunnut leikata pätkän rakastelukohtauksesta, mutta kaksi muuta oli toista mieltä. Silloiseksi ikärajaksi tuli kuitenkin 14 vuotta, jota ei ollut aiemmin käytetty.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan yleisömenestys oli keskitasoa heikompi, eikä kriitikoidenkaan asenne ollut kovin myönteinen. Syytä ei kuitenkaan langetettu ohjaaja Ville Salmisen niskaan vaan tuottajan, jonka vastuuntuntoa arvioissa perättiin: ”Miltei perätysten kaksi filmiä Ville Salmiselta riittää hänen puolustuksekseen, mutta ei todista tuottajan taiteellista vastuuntuntoa” (U. G. Seppänen, Vapaa Sana). Greta Brotherus (Nya Pressen) totesi: ”Käsikirjoitus on avuton, ohjaus kömpelöä, joskin näyttelijät näistä puutteista huolimatta onnistuvat välillä saamaan repliikit kuulostamaan luontevilta.”[2]
Olavi Veistäjä (Aamulehti) löysi myönteistäkin: ”Mutta kaikesta huolimatta filmillä on melkoisia ansioista nimenomaan sivistyneistökuvauksena.”[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Irmeli, seitsentoistavuotias Elonet. Taustaa. Viitattu 10.2.2014.
- ↑ a b Irmeli, seitsentoistavuotias Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 10.2.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irmeli, seitsentoistavuotias Internet Movie Databasessa (englanniksi)