Irmeli, seitsentoistavuotias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irmeli seitsentoistavuotias
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Vilém Neubauerin romaaniin Die Sextanerin ja tšekkiläinen elokuva Inge 16-vuotias (1936, ohj. S. Innemann)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Eila Peitsalo
Birgit Kronström
Kullervo Kalske
Tauno Majuri
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1948
Kesto 102 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Irmeli, seitsentoistavuotias on Ville Salmisen ohjaama elokuva vuodelta 1948. Se on kertomus nuoresta tytöstä, joka palvoo kuolleen säveltäjäisänsä muistoa, mutta kiinnostuu sittenkin äitinsä uudesta sulhasesta. Elokuvan nimiosassa on Eila Peitsalo.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Eila Peitsalo  Irmeli Svanberg  
 Birgit Kronström  Maisteri Ruut Svanberg  
 Kullervo Kalske  Antti Koski  
 Tauno Majuri  Kemian tohtori Heimo Hallamaa  
 Rauha Rentola  Sentta, kotiapulainen  
 Ville-Veikko Salminen  Eero, Eka Svanberg  
 Jussi Jurkka  Pertti  
 Kauko Käyhkö  Sentan sulhanen, palosotilas  
 Harri Sinijärvi  laborantti Andersson  
 Sirkka Osmala  Kirsti  
 Aarne Laine  asemanhoitaja  
 Ture Ara  tohtori  
 Kalevi Hartti  Irmelin luokkatoveri  
 Helge Ranin  maestro Eugen Wolfmann  
 Uolevi Lönnberg  kuorma-auton kuljettaja  
 Veikko Linna  moottoriveneen omistaja  
 William Reunanen  mies junassa  
 Mikko Kallakari    
 Kaarlo Wilska    
 Arvid Nyberg    
 Lennart Lauramaa    
 Gunnel Hanén    
 Leo Mikander    

SF Oy:n tuottaja T. J. Särkkä oli löytänyt Laulavan sydämen Eila Peitsalon lehti-ilmoituksella, ja roolisuoritus oli hänen mielestään niin hieno, että hän halusi Peitsalon uuteen elokuvaan. Hän kirjoitti pääosan mittatilauksena Peitsalolle,[1] joka kuvausten aikaan oli juuri 17-vuotias.

Elokuvassa näytteli myös nuori Ville-Veikko Salminen, ohjaajan poika.

Elokuvatarkastamon yksi jäsen olisi halunnut leikata pätkän rakastelukohtauksesta, mutta kaksi muuta oli toista mieltä. Silloiseksi ikärajaksi tuli kuitenkin 14 vuotta, jota ei ollut aiemmin käytetty.

Elokuvan yleisömenestys oli keskitasoa heikompi, eikä kriitikoidenkaan asenne ollut kovin myönteinen. Syytä ei kuitenkaan langetettu ohjaaja Ville Salmisen niskaan vaan tuottajan, jonka vastuuntuntoa arvioissa perättiin: ”Miltei perätysten kaksi filmiä Ville Salmiselta riittää hänen puolustuksekseen, mutta ei todista tuottajan taiteellista vastuuntuntoa” (U. G. Seppänen, Vapaa Sana). Greta Brotherus (Nya Pressen) totesi: ”Käsikirjoitus on avuton, ohjaus kömpelöä, joskin näyttelijät näistä puutteista huolimatta onnistuvat välillä saamaan repliikit kuulostamaan luontevilta.”[2]

Olavi Veistäjä (Aamulehti) löysi myönteistäkin: ”Mutta kaikesta huolimatta filmillä on melkoisia ansioista nimenomaan sivistyneistökuvauksena.”[2]

  1. Irmeli, seitsentoistavuotias Elonet. Taustaa. Viitattu 10.2.2014.
  2. a b Irmeli, seitsentoistavuotias Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 10.2.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]