Islamilainen eskatologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Israfil puhaltaa pasuunaan Viimeisen tuomion merkiksi

Islamilainen eskatologia on islamilainen oppi maailman viimeisistä tapahtumista. Islamiin kuuluu usko elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam), jonka kauhuista kirja antaa konkreettisia esimerkkejä. Islamilainen eskatologia on värikästä ja perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista.

Sielujen välitila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Munkar ja Nakir

Kuoltuaan ihminen saa hautaansa kaksi vierasta. Ne ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir. Enkelit kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät tyydytä. Uskottomien kidutus alkaa näin ollen heti kuoleman jälkeen.[1][2] Uskovat sen sijaan saavat nähdä jo tällöin välähdyksen Paratiisista.

Sielulla on neljä peräkkäistä asuinsijaa, joista jokainen on edellistä suurempi: kohtu, tämä maailma, kuolemanjälkeinen välitila barzakh sekä ikuisuus joko Helvetissä tai Paratiisissa. [3] Välitilan kuollut voi viettää monessa paikassa: profeetat suoraan Paratiisissa, marttyyrit lähellä Paratiisin porttia sieltä saatavaa ruokaa nauttien tai vihreinä lintuina Paratiisissa. Uskottomat viettävät väliajan uuneissa tai verivirroissa kidutusta kärsien.[3] Ennen puberteettia kuolleet lapset pääsevät kaikki Paratiisiin, koska šaria ei pidä lapsia täysivaltaisina päätöksentekijöinä ja siten vastuullisina teoistaan.

Lopun ajan enteet: Antikristus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhammedin eskatologinen matka Helvettiin

Tuomiopäivästä tiedetään vain, että se on perjantai.[4] Sahih al-Bukhari sisältää hadithin, joka on perusteellinen luettelo lopun ajan ennusmerkeistä. [5][6] Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Antikristus saapuu Konstantinopolin valloituksen jälkeen. [7] Hänen tulonsa on pelottava, ja hänellä on yliluonnolliset voimat. Iranin juutalaiset Isfahanista, lukumäärältään 70 000,[8] tulevat seuraamaan häntä. [9] Antikristus pyrkii Medinaan, mutta ei pääse sinne, sillä enkelit suojelevat kaupunkia.[9]

Antikristuksen ja siihen liittyneen Pedon saapumiseen liittyy yleinen moraalinen rappio. Kaikilla on rahaa yllin kyllin ja rakennetaan korkeita taloja, mutta vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja tieto uskonnosta alkaa kadota. Taivas muuttuu verenkarvaiseksi, myrskytuulet ja sateet yltyvät, kuu katoaa, vuoret häviävät ja maa muuttuu tasaiseksi. Ajankulku nopeutuu, luonnonkatastrofit ja savu peittävät maan. Lopulta aurinko nousee lännestä.[10]

Jeesus ja Mahdi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mahdi

Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Shiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä. Jeesus palaa nyt maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa, surmaa Antikristuksen (Dajjal) Lodin portin luona, [9][11] särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. [12][13] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jeesuksen asema islamin eskatologiassa osoittaa kristinuskon vaikutusta, joka tuli islamiin käännynnäisten mukana ennen 800-lukua.[14] Toisen teorian mukaan kyse oli arabikristillisyyden hitaasta muuntumisesta uudeksi uskonnoksi, jolloin Jeesus oli mukana alusta alkaen.[15] Jeesuksen asema lopun aikoina vahvistui Hämeen-Antilan mukaan islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaiset odottivat Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Tässä tilanteessa sunnit olisivat rajoittaneet Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun ajan messiaanisena hahmona.[16]

Viimeinen tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuomiopäivä islaminuskossa

Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. [1] Israfil on enkeli, joka Viimeisellä tuomiolla puhaltaa pasuunaan, "jolloin kaikki, jotka ovat taivaassa tai maassa, vaipuvat tiedottomina maahan paitsi ne, jotka Jumala säästää" (Koraani 39:68). [17] Jokaisen osalta sekä hyvät että pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomion toimeenpano tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta, jossa kerrotaan aivan samaa.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. (2. korjattu painos) Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins. Teoksessa: The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin), s. 1–14. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 150–157
  2. ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 109, 237. Isaac Publishing, 2013.
  3. ↑ a b Sookhdeo, 2013, 242
  4. ↑ Sookhdeo, 2013, 248
  5. ↑ Sookhdeo, 2013, 249
  6. ↑ Sahih al-Bukhari: Afflictions and the End of the World. Vol. 9, Book 88, Hadith 237 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  7. ↑ Sookhdeo, 2013, 253
  8. ↑ Amnon Netzer: Isfahan xviii. Jewish Community (Vuonna 2003 juutalaisia oli Isfahanissa enää 1500.) Encyclopaedia Iranica. Viitattu 4.12.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b c The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com.
  10. ↑ Sookhdeo, 2013, 251–291
  11. ↑ Sookhdeo, 2013, 258
  12. ↑ Sookhdeo, 2013, 258–259
  13. ↑ Al-Bukhari: (49)Chapter: The advent (descent) of 'Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. sunnah.com.
  14. ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 144–147
  15. ↑ Ohlig 2010, s. 17–14
  16. ↑ Hämeen-Anttila, Jeesus, islamin profeetta, sivut 131–132,155–156
  17. ↑ What is meant by the blowing of the Trumpet? Islam Question & Answer. 16.11.2003.
  18. ↑ St. Clair-Tisdall, W.: The Sources of Islam: A Persian Treatise. Translated and abridged by Sir William Muir. s. 284. T. & T. Clark., 1901.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamilainen_eskatologia&oldid=22781490”