Jérôme-Adolphe Blanqui
Jérôme-Adolphe Blanqui (21. marraskuuta 1798 Nizza – 28. tammikuuta 1854 Pariisi) oli ranskalainen liberaali taloustieteilijä. Hänen tutkimuksensa koskivat erityisesti taloushistoriaa, työn taloustiedettä ja taloudellisen ajattelun kehittymistä[1].
Blanqui tuli vuonna 1825 taloustieteen opettajaksi Pariisin École spécial du commerce -oppilaitokseen ja sai vuonna 1833 taloustieteen professorin viran Conservatoire des arts et métiers -oppilaitoksesta oppi-isänsä Jean-Baptiste Sayn jälkeen. Blanqui on julkaissut ensimmäisen kriittisen tutkimuksen poliittisesta taloushistoriasta: Histoire de l'economie politique en Europe depuis les anciens jusqu'á nos jours (1837–1838). Teoksessaan Blanqui käytti ensimmäisten joukossa käsitettä teollinen vallankumous[2]. Toinen huomattava Blanquin tutkimus on Des classes ouvrières en France (1848). Ranskan politiikkaan Blanqui osallistui tukemalla vuoden 1848 heinäkuun monarkiaa eli kuningas Ludvig Filip I:tä.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sosialistiseen toimintaan osallistunut Louis-Auguste Blanqui oli Adolphe Blanquin nuorempi veli. Tämän mukaan on saanut nimensä yksi liikkeen suunta, blanquistit.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Patrick H. Hutton: The Cult of the Revolutionary Tradition: The Blanquists in French Politics, 1864-1893, s. 18. University of California Press, 1981. ISBN 978-0-520-04114-1 Teoksen verkkoversio Google Booksissa (viitattu 3.12.2019). (englanniksi)
- ↑ Alphonse Courtois: Notice historique. Annales de la Société d'économie politique, 1846, s. 10. Teoksen verkkoversio. Viitattu 3.12.2019. (ranskaksi)
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus), s. 6393, art. sosialismi. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
| ||||||||||||||||||
