Jaakko Valtanen

 

Jaakko Valtanen
Valtanen 1960-luvun alkupuolella
Henkilötiedot
Syntynyt	9. helmikuuta 1925 Hämeenlinnan maalaiskunta
Kuollut	17. tammikuuta 2024 (98 vuotta) Kauniainen
Kansalaisuus	Suomi
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1939–1990
Komentajuudet	Rannikkojääkäripataljoona 1966–1967 Etelä-Suomen sotilaslääni 1981–1982
Taistelut ja sodat	talvisota rannikkopuolustuksen Turun lohkolla, jatkosota Ahvenanmaalla, Karjalankannaksella ja Suomenlahdella
Sotilasarvo	kenraali
Kunniamerkit	4. lk VR sodan ajan ansioista SVR suurristi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jaakko Joukamo Valtanen (9. helmikuuta 1925 Hämeenlinnan maalaiskunta – 17. tammikuuta 2024 Kauniainen) oli suomalainen kenraali, joka toimi puolustusvoimain komentajana 12. lokakuuta 1983 – 28. helmikuuta 1990. Hän oli alkujaan rannikkotykistön upseeri, mutta opiskeli myöhemmin maasotalinjalla.

Valtasen toimiessa puolustusvoimain komentajana suomalaiset pääsivät tärkeisiin kansainvälisiin tehtäviin rauhanturvaajina Lähi-idässä ja tarkkailijoina Afganistanissa. Suomessa ryhdyttiin puhumaan kriisinhallinnasta. Helsingin ja Etelä-Suomen puolustusta vahvistettiin.

Ura

Upseerin poika Valtanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1945 Helsingin Normaalilyseosta. Talvisotaan hän osallistui 15-vuotiaana vapaaehtoisena lähettinä ja radiomiehenä Turun lohkolla. Jatkosodassa hän toimi radioaliupseerina ja tykistöupseerina Karjalankannaksella sekä itäisen Suomenlahden linnakkeilla.

Vuonna 1960 Valtanen määrättiin vain 35-vuotiaana silloisen puolustusvoimain komentajan, jalkaväenkenraali Sakari Simeliuksen adjutantiksi. Tässä tehtävässä hän sai mahdollisuuden osallistua tiedotustoiminnan kehittämiseen painottaen maanpuolustustahdon merkitystä ja muun muassa olla mukana Ruotuväki-lehden perustamisessa. Valtanen kehitti merkittävästi puolustusvoimien tiedotusta toimiessaan Pääesikunnan tiedotusosaston päällikkönä vuosina 1967–1969.

Suomen sotilaspsykologisen seuran puheenjohtajana Valtanen toimi vuosina 1967–1970 ja Suomen sotilassosiologisen seuran puheenjohtajana 1993–1994. Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtajaksi Valtanen määrättiin vuonna 1970. Hän kehitti 1960-luvulta lähtien aktiivisesti henkisen maanpuolustuksen järjestelyjä Suomessa. Henkisen maanpuolustuksen komitean sihteerinä hän toimi vuosina 1960–1963 ja edelleen vuodesta 1963 Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunnan (HMS) jäsenenä vuoteen 1975, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) jäsenenä vuosina 1976–1981, Puolustuslaitoskomitean varapuheenjohtajana vuosina 1972–1976 sekä kolmannen parlamentaarisen puolustuskomitean pysyvänä asiantuntijana vuosina 1979–1981. Upseerijärjestöjen johtotehtävissä hän oli Kadettikunnan hallituksen ja valtuuskunnan jäsen vuosina 1955–1965 sekä Upseeriliiton hallituksen jäsen vuosina 1955–1958, varapuheenjohtaja vuonna 1972 ja puheenjohtaja vuosina 1973–1975.

Kenraali Valtanen on poikkeuksellinen upseeri siinä mielessä, että hänen toiminnassaan korostui työskentely kansakunnan maanpuolustustahdon hyväksi korkeiden komentaja- ja johtotehtävien ohella. 1960-luvun alkupuolella, rauhanliikkeen nousukaudella, silloinen majuri Jaakko Valtanen oli usein erilaisissa keskustelutilaisuuksissa rohkeasti esittämässä näkemyksiään asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen tarpeellisuudesta.

Muuta

Poikkeuksellinen kenraali Valtasen uraan liittyvä tapahtuma oli, että Sotatieteiden päivillä 2004 johtamisen jaoston istunnossa otettiin käsiteltäväksi 50 vuotta aiemmin vuonna 1954 Sotakorkeakoulussa valmistuneen, silloisen kapteeni Valtasen diplomityö "Maanpuolustushengen (-tahdon) kehittämisen ja ylläpitämisen edellytykset ja mahdollisuudet erityisesti nuorison keskuudessa". Tutkimuksensa tuloksia kapteeni Valtanen oli saanut kunnian esitellä syksyllä 1954 Sotakorkeakoulun 30-vuotisjuhlassa. Diplomityöhön sisältyi Suomen Gallup Oy:n tekemä mielipidekysely, mikä oli ainutlaatuista tuohon aikaan puolustusvoimissa. Tästä syystä työ myös säilyi pitkään yleisöltä ja siviilitutkijoilta salassa ainoastaan puolustusvoimien virkakäytössä. Työ sai tukea ja palkintostipendejä eräiltä säätiöiltä sekä Upseeriliitolta ja Reserviupseeriliitolta. Tutkimuksella oli huomattava vaikutus Valtasen myöhempään toimintaan. 50 vuotta myöhemmin osa Valtasen käyttämistä kysymyksistä toistettiin TNS Gallupin tekemässä kyselyssä. Valtasen työn näköispainos julkaistiin samassa yhteydessä uuden kyselyn tulosten kanssa Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen laitoksen julkaisusarjassa. Julkaisussa on myös professori Antti Eskolan arviointi Valtasen tutkimuksesta.

Kunniamerkit

• Vapaudenristin ritarikunnan suurristi
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi
• Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi
• 4. luokan Vapaudenristi (sodanajan ansioista)
• Talvisodan ja Jatkosodan muistomitalit
• Sotilasansiomitali
• Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali

Valtanen sai lisäksi monia muita kotimaisia ja ulkomaisia kunnia- ja ansiomerkkejä. Hän sai Suomalaisuuden liiton kunniajäsenyyden vuonna 1986, ja Suomen Reserviupseeriliitto kutsui hänet kunniajäsenekseen vuonna 2016.

Lähteet

• Julkaisu: Maanpuolustustahto tutkimuskohteena – Kylmästä sodasta informaatiosotaan. Toim. Aki-Mauri Huhtinen ja Risto Sinkko. Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen laitos, julkaisusarjat 2, artikkelikokoelmat 12. Helsinki 2004.
• Rannikon Puolustaja: Jaakko Valtanen (Arkistoitu – Internet Archive)
• Juhani Suomi ja Pertti Suominen, Jaakko Valtanen, Tammenlehväkenraali. Otava 2008.

Aiheesta muualla

• Jaakko Valtasen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa