Joseph Estrada

Joseph Estrada
Joseph Estrada vuonna 2000.
Filippiinien 13. presidentti
30. kesäkuuta 1998 – 20. tammikuuta 2001
Edeltäjä	Fidel V. Ramos
Seuraaja	Gloria Macapagal-Arroyo
Henkilötiedot
Syntynyt	19. huhtikuuta 1937
Ammatti	näyttelijä
Tiedot
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
erap.ph
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joseph Estrada (alkuperäiseltä nimeltään Jose Marcelo Ejército, s. 19. huhtikuuta 1937) on suosittu filippiiniläinen elokuvatähti ja maan 13. presidentti 30. kesäkuuta 1998 – 20. tammikuuta 2001. Hänet pantiin viralta korruptiosyytteiden vuoksi ja tuomittiin myöhemmin elinikäiseen vankeuteen. Hän kuitenkin sai armahduksen ja vapautui.

Vuonna 2013 Estrada valittiin Manilan pormestariksi.

Ura

Joseph Marcelo Ejército syntyi Tondossa, Manilan alueella, joka on kuulu köyhyydestään. Lapsuutensa hän kuitenkin vietti suhteellisen keskiluokkaisesti. Hänet erotettiin Ateneo de Manilan yliopistosta, jonka jälkeen hän meni Mapuan teknilliseen yliopistoon, jonka lopetti tavoitellessaan näyttelijän uraa. Hänen lopetettuaan koulunsa kesken perhe pettyi niin, että kielsi häntä käyttämästä perheen sukunimeä.

Näyttelijänä hänet tunnettiin nimellä "Estrada" ja hän sai lempinimen Erap (slangisana kamu takaperin). Hän on näytellyt pääosaa yli 100 elokuvassa ja tuottanut 70 filmiä.

Estrada lähti ilman poliittista kokemusta ehdokkaaksi Metro Manilan San Juanin kunnanjohtajaksi 1968. Hänet nimitettiin virkaan 1969.

Kun Corazon Aquino syrjäytti diktaattori Ferdinand Marcosin 1986, kaikki paikallishallinnon virkamiehet erotettiin ja korvattiin uusilla. Estrada lähti seuraavana vuonna senaattoriehdokkaaksi oman puolueensa Partido ng Masang Pilipinon listalta ja pääsi läpi.

Vuonna 1992 hän alkoi aluksi pyrkiä presidentiksi, mutta jäi Eduardo Cojuangcon varapresidenttiehdokkaaksi. LAKAS-puolueen Fidel V. Ramos kuitenkin voitti. Estrada nimitettiin presidentin rikostenvastaisten komission johtajaksi, vaikka hän olikin opposition edustaja.

Presidenttikausi

Vuoden 1998 presidentinvaalissa Estrada voitti selvästi kilpailijansa. Hänen varapresidenttiehdokkaansa Edgardo Angarain voitti kuitenkin Gloria Macapagal-Arroyo. Estradan kilpailijat yrittivät mustamaalata häntä juomisesta, naisista ja uhkapelaamisesta. Estrada astui virkaansa 30. kesäkuuta 1998.

Estrada syytti The Philippine Daily Inquireria, maan suosituinta iltapäivälehteä puolueellisuudesta ja panettelusta, minkä lehti kielsi. Vuonna 1999 hallitus ja Estradaa kannattavat yritykset vetivät ilmoituksensa lehdestä. Presidenttiä syytettiin mainosboikotin järjestämisestä, joka sai kritiikkiä kansainvälisiltä lehdistövapauden tarkkailijoilta.

Estradaa syytettiin pian valtion varojen rosvoamisesta ja korruptiosta. Avustaja Edilberto Lacquian kertoi hänen viettävän aikaa hämärämiesten kanssa ryypiskellen. Lokakuussa 2000 tunnettu hämärämies Luis Singson, Ilocos Surin alueen kuvernööri, sanoi antaneensa Estradalle 400 miljoonaa pesoa laittomia pelituloja. Väitteet johtivat viraltapanosyytteeseen, ja edustajainhuone erotti Estradan marraskuussa 2000. Asia siirrettiin käsiteltäväksi senaattiin ja perustettiin viraltapanotuomioistuin.

16. tammikuuta 2001 viraltapanotuomioistuin, jossa enemmistö oli Estradan tukijoita, äänesti hylkäävänsä todisteet, joiden sanottiin sisältävän raskauttavaa aineistoa. Syyttäjän edustajat kävelivät ulos protestina. Seuraavana yönä Estradan vastaiset mielenosoittajat kerääntyivät EDSA-moottoritielle. Vaatimukset Estradan erottamiseksi kasvoivat voimakkaammiksi.

19. tammikuuta Filippiinien armeija päätti vetää tukensa presidentiltä ja siirtää sen varapresidentille. Estradan hallitus kaatui sen jäsenten joukkoeron jälkeen. Seuraavana päivänä korkein oikeus julisti presidentin viran olevan tyhjä ja perustuslaillinen seuraaja Gloria Macapagal-Arroyo astui asemaan 14. presidenttinä. Estrada ja hänen perheensä evakuoitiin presidentinpalatsista. Tapahtumasarja tunnetaan Filippiineillä kansan vallankumous II:na.

Estrada palasi kotiinsa San Juaniin. Hänen mukaansa hän ei ikinä eronnut, ja siten Arroyon hallitus olisi laiton. Estrada pidätettiin huhtikuussa kavalluksista. Hänen tukijansa marssivat presidentinpalatsille vaatien hänen vapauttamistaan. Mielenosoitus johti väkivaltaan ja hallitus julisti sotatilan. Monia Estradan tukijoita syytettiin levottomuuksien lietsomisesta ja heidät erotettiin. Armeija kukisti kapinan.

Estrada siirrettiin sotilastukikohtaan Tanaysiin Rizaliin ja myöhemmin kotiarestiin läheiseen loma-asuntoon. Häntä uhkasi jopa elinikäinen vankeus tai kuolemantuomio. Estrada tuki ystäväänsä näyttelijä Fernando Poe Jr:ia vuoden 2004 presidentinvaalissa Gloria Macapagal-Arroyoa vastaan, jonka Poe kuitenkin hävisi.

Estrada tuomittiin syyskuussa 2007 elinkautiseen vankeuteen ja häneltä takavarikoitiin neljä miljardia pesoa (63 miljoonaa euroa). Presidentti Gloria Macapagal-Arroyo armahti Estradan 25. lokakuuta 2007.

Vuonna 2009 Estrada palasi jälleen elokuvan pääosaan.

Hän pyrki uudelleen maan presidentiksi vuoden 2010 vaaleissa, ja vaikka hän sai toiseksi eniten ääniä, hän hävisi selvin luvuin Benigno Aquino III:lle.

Aiheesta muualla

Filippiinien presidentit

Aguinaldo (1899–1901) | Quezon (1935–1944) | Laurel (1943–1945) | Osmeña (1944–1946) | Roxas (1946–1948) | Quirino (1948–1953) | Magsaysay (1953–1957) | Garcia (1957–1961) | Macapagal (1961–1965) | Marcos (1965–1986) | Aquino (1986–1992) | Ramos (1992–1998) | Estrada (1998–2001) | Arroyo (2001–2010) | Aquino III (2010–2016) | Duterte (2016–2022) | Marcos (2022–)