Jouko Skinnari
| Jouko Skinnari | |
|---|---|
 Jouko Skinnari EU-konferenssissa Pariisissa vuonna 2008. |
|
| Suomen II valtiovarainministeri | |
|
Lipponen I
9.10.1997 – 15.4.1999 |
|
| Edeltäjä | Arja Alho |
| Seuraaja | Suvi-Anne Siimes |
| Kansanedustaja | |
|
26.9.1980 – 21.4.2015
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Hämeen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1946 Lahti |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 2016 (69 vuotta) Lahti |
| Arvonimi | valtiopäiväneuvos |
| Puoliso | Tertta Saarikko |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus | oikeustieteen kandidaatti |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Jouko Juhani Skinnari (12. elokuuta 1946 Lahti – 21. huhtikuuta 2016 Lahti)[1][2] oli suomalainen poliitikko ja valtiopäiväneuvos. Hän oli Hämeen vaalipiirin kansanedustaja (sd.) 1980–2015. Hän oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri 1997–1999.[3]
Koulutukseltaan Skinnari oli oikeustieteen kandidaatti.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skinnari valmistui ylioppilaaksi Lahden lyseosta vuonna 1965 ja oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli urheilutoimittajana Ylellä ja Etelä-Suomen Sanomissa vuosina 1963–1969 ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstöasiain lakimiessihteerinä vuonna 1971.[4]
Skinnari saavutti 16–17-vuotiaiden Suomen mestaruuden 3x1000 metrin juoksussa ja maastojuoksun joukkuekilpailussa vuonna 1963.[1]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1972 Skinnari oli Paasion II hallituksen sosiaali- ja terveysministerin poliittinen sihteeri ja vuosina 1972–1973 valtioneuvoston esittelijä. Vuosina 1974–1980 hän työskenteli eduskunnan talous- ja sosiaalivaliokuntien sihteerinä.[1]
Skinnari toimi Etelä-Lahden Sosialidemokraattien puheenjohtajana vuosina 1975–2012 ja hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi keväällä 2013, jolloin hänelle myönnettiin myös Kansan Sivistysrahaston Rafael Paasio -mitali SDP:n eteen tehdystä työstä.[5]
Päijät-Hämeen maakunnassa Skinnari vaikutti Helsingin yliopiston ja korkeakoulujen Lahden toimintojen syntyyn 1970-luvun lopulta. Eduskunnassa hän oli aktiivinen ammattikorkeakoulujen sekä yliopistokeskusten aikaansaamisessa. Hänen tavoitteitaan olivat Lahden liikenteellisen aseman parantaminen ja erityisesti Lahden oikoradan kehittäminen osana Pietari–Moskova–Kiina-ratayhteyttä ja Lahden yhteyksiä Helsinki-Vantaa-lentokentälle. Skinnari oli perustamassa Lahden oikoradan tehokasta hyödyntämistä kannattavaa Oiko ry:tä ja oli sen hallituksessa.
Skinnari toimi kansanedustajana yhtäjaksoisesti syksystä 1980, jolloin hän nousi eduskuntaan varasijalta Salme Myyryläisen kuoltua kesken kauden.[1] Huhtikuussa 2014 Skinnari ilmoitti, ettei aio asettua ehdolle enää vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[6]
Skinnari oli pitkäaikainen parlamentaarikko, joka oli rakentamassa suomalaista sosiaali- ja terveysturvaa sekä työelämän lainsäädäntöä. Hän vaikutti suomalaisessa talouselämässä muun muassa energia- ja ympäristöasioissa, rahoitusmarkkinoissa sekä valtion omistajapolitiikassa.
9. lokakuuta 1997 – 14. huhtikuuta 1999 Skinnari oli Lipposen I hallituksen toinen valtiovarainministeri. Ministerikaudellaan Skinnari oli Euroopan investointipankin (EIP) hallintoneuvoston puheenjohtaja vuonna 1998.[1] Toimiessaan toisena valtiovarainministerinä vuosina Skinnari vaikutti ratkaisevalla tavalla Lahden Sibeliustalon syntyyn ja noin 10 miljoonan euron valtion ja Euroopan unionin avustukseen kyseiselle hankkeelle.[7] Myös Sibeliustalon nimi oli Skinnarin ajatus, jonka hän sai Sibelius-junasta ja Lahden kaupunginorkesterin Sibelius-levystä.[7]
Eduskunnassa Skinnari oli puheenjohtaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (1987–1997), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (1999–2003) ja talousvaliokunnassa (2003–2011). Vuodesta 1999 hän oli suuren valiokunnan jäsen ja heinäkuusta 2011 sen työjaoston jäsen. Syyskuusta 2011 hän toimi valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston puheenjohtajana ja kunta- ja terveysjaoston jäsenenä.[1]
Kun Skinnari oli vuonna 2014 eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmän puheenjohtaja, ryhmä vastusti Euroopan neuvoston päätöstä poistaa Venäjä Euroopan neuvostosta Krimin valtauksen jälkeen, koska Ukrainan kriisiä on vaikea käsitellä ilman Venäjää. Skinnarin mukaan iltapäivälehdissä oli esiintynyt paljon Venäjän-vastaista kirjoittelua ja tiedonvälitystä tarvittaisiin myös Venäjän näkökulmasta vastapainoksi länsimaiden medialle.[8]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skinnari kirjoitti neljä teosta, joista viimeisimmät Eurooppa ja Suomi (1990) sekä Uusi Eurooppa ja Suomi (1993) teki yhteistyössä oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven kanssa.[9] Vuonna 1973 häneltä ilmestyi Ilpo Halosen kanssa teos Varusmiehen käsikirja.[4]
Skinnari oli perustamassa kirjailijaprofessori Risto Ahdin kanssa yli 30-vuotiasta Lahden Runomaratonia, joka keräämällä yli 50 000 kilpailurunoa on tehnyt 18 runokirjaa, joista yhden ruotsiksi. Skinnari toimi Lahden Runomaraton ry:n puheenjohtajana vuosina 1982–2012.[1] Hänet nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi elokuussa 2013.[10]
Luottamustehtäviä ja tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skinnari toimi Varusmiesliiton puheenjohtajana 1971 ja oli sen kunniapuheenjohtaja.[4]
Eduskunnassa Skinnari oli Tšekkoslovakian (1985–1992), Japanin (1987–2011), Tšekin (1993–2011), Venäjän (1995–1997, 2011–2015), Slovakian (2008–2011), Kuwaitin (2008–2015) ja Keski-Amerikan (2010–2015) ystävyysryhmien puheenjohtaja.[4] Vuodesta 2004 hän oli myös Suomi–Venäjä-Seuran varapuheenjohtaja.[1] Vuonna 2011 Japanin hallitus myönsi Skinnarille Nousevan auringon ritarikunnan kunniamerkin Suomen ja Japanin välisten suhteiden edistämisestä.[11] Skinnari oli yhteistyössä suomalaissyntyisen japanilaisen senaattorin, Martti Turusen kanssa.lähde?
Skinnarille myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan, Suomen Kaupunkiliiton, Rintamaveteraaniliiton, Sotaveteraaniliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton ansiomerkit sekä Hämäläis-Osakunnan kunniamerkki.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Skinnari avioitui ohjaaja Tertta Saarikon kanssa vuonna 2002. Hänellä oli aiemmasta avioliitostaan (1967–1991) kaksi aikuista lasta.[1] Skinnarin poika Ville Skinnari on toiminut kansanedustajana vuodesta 2015 alkaen ja hänet nimitettiin Antti Rinteen hallituksen kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeriksi 6.6.2019. Jouko Skinnari kuoli haimasyöpään[12] 21. huhtikuuta 2016 Lahdessa.[13]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Uusi Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1993.
- Arajärvi, Pentti & Skinnari, Jouko: Eurooppa ja Suomi. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1990.
- Aro, Pekka & Skinnari, Jouko: Lasisota. Helsinki: Tammi, 1977.
- Halonen, Ilpo & Skinnari, Jouko (toim.): Varusmiehen käsikirja. Helsinki: Tammi, 1973.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Jouko Skinnari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Pöllänen, Raisa: Jouko Skinnari on kuollut Yle Uutiset. 21.4.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 22.4.2016.
- ↑ Ex-ministeri Jouko Skinnari on kuollut Iltalehti. 21.4.2016. Viitattu 21.4.2016.
- ↑ a b c d e Henkilökuva Skinnarin kotisivut. Arkistoitu 9.9.2013. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Jouko Skinnarille Rafael Paasio -mitali 6.5.2013. Etelä-Lahden Sosialidemokraatit. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Lasila, Risto: Jouko Skinnari ei pyri enää Arkadianmäelle Yle Uutiset. 15.4.2014. Arkistoitu 18.4.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ a b Sibeliustalo 10 vuotta 8.3.2010. Jouko Skinnari. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Eduskunnan Venäjä-ystävyysryhmä: "Venäjän pitäisi päästä takaisin Euroopan neuvostoon" 13.11.2014. Aamulehti. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 17.2.2015.
- ↑ Julkaisut Jouko Skinnarin kotisivu. Arkistoitu 9.9.2013. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Skinnarista Lahden Runomaratonin kunniapuheenjohtaja 25.8.2013. ESS.fi. Viitattu 6.10.2013.
- ↑ Japani palkitsi Jouko Skinnarin Suomi-Japani-suhteiden ahkerasta rakentamisesta 26.8.2011. Yle. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ Jouko Skinnarin muistoreliefi löysi kodin Lahden matkakeskukselta: "Isä olisi varmasti itsekin tyytyväinen" Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 11.12.2018.
- ↑ Entinen kansanedustaja Jouko Skinnari on kuollut Talouselämä. Viitattu 22.4.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Skinnarin kotisivut
- Jouko Skinnari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Jouko Skinnarin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
