Julius Brauns
Julius Brauns (8. tammikuuta 1857 Ludwigslust – 24. helmikuuta 1931 Bergedorf)[1] oli saksalainen pikakirjoitusteoreetikko[2] ja pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.
Brauns opiskeli Berliinissä Humboldt-yliopistossa ja Greifswaldin yliopistossa filologiaa ja kieliä, ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1884. Hän toimi opettajana eri kouluissa Schwerinissä, Hampurissa ja Bergedorfissa, ja vuodesta 1919 Hampurin yliopistossa romaanisten kielten lehtorina.[1]
Brauns opiskeli 1870-luvun alussa Gabelsbergerin ja Stolzen pikakirjoitusjärjestelmät. Hän alkoi tehdä vuonna 1882 pikakirjoitustieteellisiä tutkimuksia ja julkaisi vuonna 1887 kirjoituksen, jossa esitteli kymmenen teesiä koulupikakirjoitukselle asetettavista vaatimuksista.[3] Brauns kehitti myös oman pikakirjoitusjärjestelmän, josta hän julkaisi vuonna 1893 oppikirjan.[4] Hänen veljensä Wilhelm Brauns, joka oli muuttanut Ruotsiin, sovitti järjestelmän ruotsin, norjan, englannin, ranskan ja espanjan kielille.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. (2. osa) Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
- Schneider, L.; Blauert, G.: Geschichte der deutschen Kurzschrift. Heckners Verlag, 1936.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
