Kaarlo Aavajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Aavajoki, sukunimi aik. Appelström (26. joulukuuta 1907 – 23. helmikuuta 1971) oli suomalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. [1]

Aavajoki näytteli 1930-luvuilla Helsingin Työväen Teatterissa ja Jyväskylän Työväen Näyttämöllä. Myöhemmin Aavajoki esiintyi Turun Työväen Teatterissa, Punainen Mylly-revyyteatterissa ja Yleisradiossa. Hän oli myös hyvä laulaja ja hän esiintyi usein opereteissakin. [1]

Elokuvanäyttelijänä Aavajoki oli elokuvissa Kartanon naiset (1944), Minä elän (1946) ja Pimeänpirtin hävitys (1947), Hänellä oli myös pienempiä sivuosia elokuvissa Kirkastettu sydän (1943), Miehen vankina (1943), Dynamiittityttö (1944), Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944), Kolmastoista koputus (1945), Valkoisen neilikan velho (1945), Katarina kaunis leski (1950), Kuisma ja Helinä (1951) ja Omena putoaa... (1952).[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarlo_Aavajoki&oldid=21810925”