Kaj Chydenius
| Kaj Chydenius | |
|---|---|
 Kaj Chydenius Jyväskylän kirjamessuilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1939 Kuusankoski |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 2024 (84 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | säveltäjä |
| Puoliso |
Kaisa Korhonen (1965–1988) Jaana Jyrkänne-Chydenius (1991–) |
| Lapset | Kalle Chydenius, Jussi Chydenius |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Kaj Oskar Chydenius (16. lokakuuta 1939 Kuusankoski – 20. huhtikuuta 2024 Helsinki[1][2]) oli suomalainen muusikko ja säveltäjä.[3][4] Hän on 1960- ja 1970-luvun poliittisen laululiikkeen keskeisiä nimiä.[5]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chydenius asui nuoruutensa Juankoskella ja kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1957. Hän aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa 1957 sekä Helsingin yliopistossa 1958. Myöhemmin hän opiskeli säveltämistä myös vuosina 1981–1982 Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa. Chydenius aloitti säveltäjänuransa 1960-luvun puolivälissä avantgarde-musiikin, happeningin, instrumentaaliteatterin ja John Cagen estetiikan parissa. Hän työskenteli Hufvudstadsbladetin toimittajana vuodet 1962–1966.[5]
Ensimmäinen oma sävellys oli vuonna 1964 syntynyt "Lemminkäisen äidin kehtolaulu" Eino Leinon näytelmästä Tuonelan joutsen. Tutustuttuaan Bertolt Brechtin näyttämömusiikkiin Chydenius keskittyi omassa tuotannossaan nimenomaan laulumusiikin säveltämiseen. 1960-luvun lopussa Chydeniuksen sävellykset soivat useissa suomalaisissa elokuvissa ja teatteriproduktioissa.[6]
Chydeniuksen ensimmäinen levy vuonna 1966 oli samalla uuden levy-yhtiön, Love Recordsin ensimmäinen LP-levy: Lauluja (LRLP1). Se sisältää Chydeniuksen sävellyksiä muun muassa Eino Leinon, Matti Rossin ja Arvo Salon runoihin. Lauluja tulkitsivat Kalle Holmberg, Kaisa Korhonen ja Vesa-Matti Loiri. Samana vuonna Chydenius sävelsi Arvo Salon tekstiin Ylioppilasteatterille keskustelua herättäneen Lapualaisoopperan. Se sai ensi-iltansa 21. maaliskuuta 1966. Ylioppilasteatterille Chydenius sävelsi myös monia kabaree-esityksiä, joista useimmiten mainitaan Marja-Leena Mikkolan teksteihin pohjautuvat Laulu tuhannesta yksiöstä ja kabareelauluja (1965) ja Sirkus Eurooppa (1967).[7] Vuonna 1967 Chydenius sai Jussi-palkinnon musiikista elokuvaan Käpy selän alla.[8]
Vuonna 1977 Love Records julkaisi kokoelma-LP:n, johon oli kerätty Chydeniuksen tunnettuja rakkaus-aiheisia teatterilauluja ja laulelmia. Levy Kauneimmat rakkauslaulut (LRLP 252) sisältää muun muassa Chydeniuksen sävellyksen ”Kalliolle kukkulalle” sekä alkuperäislevytykset sävelmistä ”Jos rakastat”, ”Huomenna on paremmin”, ”Puhu minulle rakkaudesta”, ”Sinua, sinua rakastan” ja ”Nuoruustango”. Yksi Chydeniuksen laulujen tunnetuimmista tulkeista tuolta ajalta on näyttelijä Kristiina Halkola, joka on levyttänyt muun muassa sävellykset ”Laulu rakastamisen vaikeudesta”, ”Mitä sai tällainen tyttö” ja ”Laulu kuolleesta rakastetusta”, jotka kuultiin alun perin Mikko Niskasen elokuvassa Käpy selän alla (1966), sekä poliittiset ikivihreät ”Laulu 20 perheestä”, ”Laulu siirtotyöläisestä” ja lastenlaulun ”Magdaleena”.[9]
Chydenius sävelsi lukuisille teattereille, yhtyeille ja artisteille kuten KOM-teatterille, Agit-Propille, Kristiina Halkolalle, Kaisa Korhoselle, Vesa-Matti Loirille, Kiti Neuvoselle ja Arja Saijonmaalle. 2000-luvulla Chydeniuksen sävellyksistä koostuvia albumeita ovat levyttäneet muun muassa Ismo Kallio, Kai Hyttinen, Eija Ahvo, Ahti Paunu, Ritva Sorvali, Taru Nyman, Monna Kamu, Oona Airola ja Minja Koski.[10] Estradimusiikin, laulelmien ja poliittisten laulujen lisäksi Chydeniuksen tuotanto sisältää myös klassista musiikkia: yksinlauluja, laulusarjoja, kuoroteoksia, kamarimusiikkia, kantaatteja ja oratorioita.[7] Hän sävelsi tuhansia kappaleita.[1]
Chydenius oli 1965–1988 naimisissa Kaisa Korhosen kanssa, joka oli hänen mukanaan perustamassa KOM-teatteria vuonna 1971. Kaj Chydeniuksen nuorempi poika Jussi Chydenius on Rajaton-yhtyeen jäsen. Vanhempi poika Kalle Chydenius tunnetaan muun muassa musiikkituottajana. Syksyllä 2009 Veljekset Chydenius julkaisi juhlavuoden kunniaksi levyn Isän kädestä[11], johon veljekset valitsivat isänsä tuotannosta heille läheisiä lauluja. Vuodesta 1991 Chydenius oli naimisissa Jaana Jyrkänne-Chydeniuksen kanssa.[12]
Chydeniukselle myönnettiin vuonna 1996 Pro Finlandia -mitali, vuonna 2003 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki,[13] ja hän sai vuoden 2006 taiteen valtionpalkinnon. Vuonna 2009 Chydeniukselle myönnettiin taiteilijaeläke.[14]
Chydenius oli mukana Kulttuurityöntekijäin liiton toiminnassa vuoden 1972 perustamisesta alkaen. Hänellä oli KTL:ssä monia luottamustoimia ja hän oli liiton viimeinen puheenjohtaja 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Hän kirjoitti usein musiikkiaiheisia artikkeleita KTL:n julkaisemaan Kulttuurivihkot-lehteen.[15] Chydenius oli Suomen Kommunistisen Puolueen jäsen.[16]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauluja (1966)
- Laulu tuhannesta yksiöstä ja kabareelauluja (1966, yhdessä Marja-Leena Mikkolan kanssa)
- Kabareelauluja (1967)
- Lapualaisooppera (1967, Arvo Salon ja Ylioppilasteatterin kanssa)
- Suomalaisia juomalauluja (1967)
- Så här har det gått till (1972, Agneta Pleijelin ja Ronny Ambjörnssonin kanssa)
- Maamme lauluja (1977, Kaisa Korhosen kanssa)
- Rauhan äiti – Avaruuslintu (1977, Aulikki Oksasen ja Agit Propin kanssa)
- Työväen laulut (1978)
- Tervetuloa ikä (1980)
- Unet palaavat Helsinkiin (1996, Ilkka Kylävaaran kanssa)
- Musica promotionum universitas Ouluensis (1996, Einojuhani Rautavaaran ja Risto Laitisen kanssa)
- Äkkiä elämässä (1999, Monna Kamun kanssa)
- Vierelläsi (1999, Monna Kamun kanssa)
- Jätkän balladi (2000, Ahti Taposen ja Jukka Auvisen kanssa)
- Tyttö ja tanssiva karhu (2001, Taru Nymanin kanssa)
- Viatonten valssi (2002, Teatteri Vanhan Jukon kanssa)
- Lähtevien laulujen satama (2002, Ahti Paunun kanssa)
- Punasukkaballadi (2006)
- Vaikka kaikki näkisivät lävitseni (2007, Taru Nymanin kanssa)
- Äiti hoi – Lapin laki (2007, Kimmo Kreivin kanssa)
- Virta venhettä vie (2009)
- Tule aurinko kaunis (2011)
- Kaipuulaulut (2011, P. Mustapään kanssa)
- Vain hiljaisella on korvat kuulla (2012, Taru Nymanin kanssa)
- Kaksipa tähteä taivahalla (2012)
- Ole rohkea, sydän (2013, Oona Airolan kanssa)
- Myrskylinnut (2014, Minja Kosken kanssa)
- Valon & varjon leikkiä (2017, Ritva Koskensuun kanssa)
Singlejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kristiina Halkola: Laulu kuolleesta naisesta / Chydenius: Laulu kuolleesta naisesta (1966)
- Protestilauluja (1966, Arvo Salon kanssa)
- Chydenius: Sinua, sinua rakastan / Vesa-Matti Loiri: Nocturne (1968)
- Kaikkein kaunein tyttö (1968)
- Otto Donner: Kuka kertoisi minulle? / Chydenius: Sinua, sinua rakastan (1969)
- Alfhid (2008, Kai Hyttisen kanssa)
- Orajärvi (2008, Taru Nymanin kanssa)
Kokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauneimmat rakkauslaulut (1977)
- Kaj Chydenius (1999, 4CD)
- Kauneimmat rakkauslaulut & Työväen laulut (2008)
- 75 vuotta – Katson elämäni puita (2014)
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muistin juuri. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-21502-8
TV-ohjelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaj Chydenius ja 40 laulujen vuotta, Chydeniuksen juhlakonsertin 1. osa. YLE TV2 2004[17][18]
- Estradilla: Kokonainen maa ja taivas, Chydeniuksen juhlakonsertin 2. osa. YLE TV2 2007[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Parkkinen, Pia: Herkkien rakkauslaulujen ja poliittisen laululiikkeen säveltäjä Kaj Chydenius on kuollut 20.4.2024. Yle. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Cremin, Reeta: Kristiina Halkola ja Pekka Milonoff muistelevat ystäväänsä Chydeniusta: ”Kaj oli sitä mieltä, että jokainen osaa laulaa” 20.4.2024. Yle. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Kuka kukin on 2007.
- ↑ Salomaa, Janne: Muistan: Kaj Chydenius soitti kuin sammakko Ylioppilaslehti. 11.5.2007. Viitattu 19.7.2009.
- ↑ a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 604. Helsinki 1976. ISBN 951-1-02381-0
- ↑ Kaj Chydenius, kotisivu Kaj Chydenius. Viitattu 5.12.2011.
- ↑ a b Kaj Chydenius: Työt Kaj Chydenius. Viitattu 05.12.2011.
- ↑ Kaj Chydenius Elonetissä.
- ↑ Suomen äänitearkisto ry: Halkola, Kristiina aanitearkisto.fi. Arkistoitu 28.6.2018. Viitattu 05.12.2011.
- ↑ Kaj Chydenius: Levyt Kaj Chydenius. Viitattu 21.4.2024.
- ↑ Veljekset Chydenius: Isän kädestä 19.8.2009. Johanna Kustannus. Arkistoitu 19.10.2009. Viitattu 18.10.2009.
- ↑ Isä varoitti lähtemästä musiikkialalle — Kaj Chydeniuksesta tuli kuitenkin tuhansien laulujen mies Ilta-Sanomat. 13.4.2019. Viitattu 29.10.2019.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (PDF). Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Lehti: Suosikkimuusikot jäivät taas ilman taiteilijaeläkettä 16.6.2009. MTV3. Viitattu 19.7.2009.
- ↑ Aleksi Ahtola: Kulttuurivihkojen 30-vuotishistoriikki. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5. Kulttuurivihkot 4-5/2002. (pdf); Aleksi Ahtola: Chydenius jammaili mukana. Kulttuurivihkot, 2002, nro 4-5. Kulttuurivihkot 4-5/2002. (pdf)
- ↑ Hirvasnoro, Kai: Politiikka – aikansa kutakin Kansan Uutiset. 13.3.2009. Viitattu 19.7.2009.
- ↑ Maa ja taivas – Kaj Chydeniuksen juhlakonsertin 2. osa YLE. Arkistoitu 21.3.2008. Viitattu 19.7.2009.
- ↑ a b Kokonainen maa ja taivas Sunny Notes. Viitattu 19.7.2009.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jalkanen, Pekka: ”Chydenius, Kaj (1939–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 208–212. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaj Chydenius Elonetissä.
- Kaj Chydenius Meteli.netissä
- Kaj Chydeniuksen haastatteluja ja lauluja. (Arkistoitu – Internet Archive) YLE Elävä arkisto.
- Material om Kaj Chydenius.[vanhentunut linkki] YLE Elävä Arkisto/Arkivet.
- Chydeniuksen sivusto.
- Chydenius, Kaj hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
