Kalin-tsaari
Kalin-tsaari (ven. Калин-царь), myös Galin, Kain, Kalin tsaari Kalinovitš on myyttinen tataarien tsaari, hallitsija, sotapäällikkö ja johtaja, jota usein luonnehditaan venäläiseen kansanperinteeseen kuuluvassa Kiovan Rusiin sijoittuvassa bylinarunoudessa Kiovaa jatkuvasti uhkaavaksi, ruhtinas Vladimirin ja legendaaristen urhojen, bogatyrien periviholliseksi. Joidenkin lähteiden mukaan[1] merkittävän venäläisen folkloristin ja etnografin V. F. Millerin väitteet, että tataarijohtaja olisi saanut nimensä Donetskin alueen Volodarskissa virtaavan Kalkajoen nimestä, tuskin ovat totta, mutta tätä hallitsijahahmoa voi pitää Nogai-kaanin inkarnaationa eeppisessä kertomarunoudessa. Joissakin tarinoissa tataaripäällikkö esiintyy myös nimellä Mamai.[2] Venäläisen strukturalistin Vladimir Proppin mukaan[3][4] parhaimmasta urhosta Ilja Murometsista ja hänen vastustajastaan Kalin-tsaarista kertovien kiovalaisten runojen sikermään kuuluvat bylinat[5], muun muassa ”Ilja Muromets ja Kalin-tsaari” (ven. ”Илья Муромец и Калин-царь”)[6][7], ”Ilja, Samson ja Kalin” (ven. Илья, Самсон и Калин) ja ”Ilja, Jermak ja Kalin” (ven. ”Илья, Ермак и Калин”),[8] ovat levinneet laajimmalle sekä pohjoiseen että Siperiaan ja ovat venäläisten eniten rakastamia lauluja. Kalinista ja tataarien häviöstä kertovasta yleisslaavilaisesta kansallisbylinasta on julkaistu noin 80 tallennetta.
Bylinojen ”Sobaka”-tsaari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Kalin”-nimi esiintyy esimerkiksi bylinassa "Kalin-tsaari" vain kahteen otteeseen, muuten tästä hallitsijasta käytetään yleensä yhdysnimiä ”Kalin-tsaari”, ”häijy Kalin”, ”ilkeä Kalin-tsaari Kalinovitš”, ”sobaka Kalin-tsaari”, ”sobaka ilkeä Kalin-tsaari Kalinovitš”, ”kirottu sobaka Kalin-tsaari” ja ”Kalin-tsaari, ilkeä Kalinovitš”[9] tai petsenegien ”sobaka” Kain-tsaari.[10] Eli venäläisten kansanrunojen Kalin-tsaarin yleisimmät epiteetit ovat ”Sobaka” (”koira”), ”Rosvo” ja ”Pahuksen” tsaari, joista joidenkin lähteiden[11] mukaan "sobaka"-herjausmääre liittyy säännöllisesti bylinoissa "vihattujen tsaarien" nimiin. Useimmiten eeppiseen epäsuosioon viittaavien metaforien käyttö yleistyy, kun käänteisten tilanteiden, historiassa tunnettujen mongolien maahantunkeutumisen, Novgorodia lukuun ottamatta Venäjän alistamisen ja sen Kultaisen ordaan liittämisen aikaansaama närkästys ja taikausko vahvistuvat.
Historiallisesti tunnettujen 900–1200-luvun tunkeilijoiden, mongoli‑ ja tataarivalloittajien saapumisen myötä vanhan Rusin valtakunnan loppu, muinaisslaavilaisen sivilisaation ja uskonnon hävitys, vuosisatoja kestänyt ies ja vieras ylivalta ovat luoneet lauluepiikkaan ”koira Kalin-tsaarin”, jolloin Kiovan pääruhtinas Vladimir käyttää Kalinista ja Kalin itsestään määrettä ”sobaka”. Tunnettuihin määritteisiin kuuluvat vielä ”pakanallisten tsaari”, kyptšaki-, altai- ja kazakinkielinen ”paksukainen”; krimintataari-, turkin-, tataarin-, uiguuri- ja karaiiminkielinen ”paksukainen, läski, tyhmä”. Bylinojen poeettisen kielen vakiintuneeseen käsitteistöön kuuluu, että Kalin kutsuu omia alamaisiakin ”pakanallisiksi tataareiksi”:[12]
- ”… Aihan te, tataarini, Aihan te, pakanani
- Ай же вы, мои татары, Ай же вы, мои поганые .”
V. Propp kuvaa bylinojen tataareja heimojen liittokuntana, jonka pohjalta alkaa kehittyä varhaisfeodaalinen järjestelmä vahvoine dynastioineen, ja heidän sotavoimiaan sukukuntien muodostamina samalla tavalla kuin germaaneilla Tacituksen kautena. Bylinat kertovat Kalin-tsaarista sukulaisten ympäröimänä, useaan otteeseen mainitaan Kalinin poika tai pojat, vävyt ja langot johtamassa sotaretkiä ja armeijaa. Samoin bylinat toistavat, että Kalin saapuu yhdessä neljänkymmenen tsaarin ja prinssin tai neljänkymmenen kuninkaan kanssa, joilla kaikilla on Proppin mielestä merkittävä sija tuon aikaisessa kiinteän yhtenäisyyden puutteessa. Eepoksessa tataarien sotaväen kasvamiseen järjestäytyneeksi ja rautaisen kurin alaiseksi kuluu joidenkin laulajien mukaan kolme vuotta, jotkut laulajat odotuttavat sen vahvistumista 30 vuotta.[3]
Kalin-tsaarin taistelutarinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiovaa piirittää epälukuinen määrä tataarisotaväkeä Kalin-tsaarin johdolla ”yhdessä neljänkymmenen tsaarin, neljänkymmenen kuninkaan kanssa, joilla jokaisella sotavoimaa neljäkymmentä tuhatta”, jolloin ruhtinas Vladimir saa ultimaatumin taistelutta antautumisesta. Kukaan ei ole puolustamassa kaupunkia, koska Vladimir on määrännyt Ilja Murometsin nälkäkuolemaan ja unohtanut hänet vankityrmään. Muut urhot ovat lähteneet kaupungista teille tietymättömille. Venäläisten kansansatujen juonirakenteita tutkineen Proppin mukaan ovat aihepiirteiltään sankaribylinat ”Ilja Muromets ja Kalin-tsaari”, ”Ilja, Samson ja Kalin” ja ”Ilja, Jermak ja Kalin” paljolti samasta kannustuksesta laulettuja, jolloin kaupungin pelastajaksi tavalla tai toisella osoittautuu vankityrmästä elävänä löytynyt Ilja Muromets. Erilaisuutta tuo taistelua edeltävä kadonneiden sankarien etsintä, jolloin pääurho löytää heidät lopuksi Kiovan lähistöltä Samsonin päämajasta, tai tarinaa sävyttää kertomus nuoremman sukupolven urhosta, joskus jopa Iljan serkkuna mainitusta[2][13] Jermakista vailla kokemusta ja taistelupelkoa ja silti täynnä anarkistista sankaruutta. Kertomarunouden tataarien häviökohtauksia on monesti tutkittu siinä mielessä, mistä historiallisesta tapahtumasta voisi olla kysymys, ja lopputuloksena on ollut usein, muun muassa V. Millerinkin arvailu, että laulajat mahdollisesti välittävät vuonna 1223 käytyä Kalkan taistelua,[14] johon osallistujista aikakirjoissa Aleksander Popovitšin nimellä mainitun voisi yhdistää eeppiseen Aljoša Popovitšiin. Samoi eeppisten sankareiden taistelusta neljääkymmentä kuningasta, prinssiä ja tsaaria vastaan kertova bylina ”Kamskoe verilöyly” (ven. ”Камское побоище”)[15] kuvannee novgorodilaisten vuonna 1357 pohjoisen Uralin ja Jäämeren rannikon silloiselta nimeltä tunnetun Jugran alueelle tekemää epäonnistunutta retkeä.[16] Vaikka V. Propp ei pidä varmana tietona, ovatko joskus otsikot ”Mamaevo verilöyly” (”Мамаево побоище”) tai ”Kamskoe verilöyly” kansan suusta siepattuja tai kerääjien keksimiä, mutta yhtenä sikermänä runot edustavat Iljasta ja Kalinista kertovia tarinoita, joilla loppujuoni vaihtelee. Samson pysyy johtajana vain niin kauan kuin Ilja on vankeudessa, ja vaaroille sokeana taisteluun kiiruhtanut Jermak kuolee hyödyttömänä ennen kuin tataarit karkotetaan. Ratkaisevaan keskipisteeseen siirtyy Ilja Muromets, joka lahjat mukanaan[13] saapuu Kalin-tsaarin sotaleirille pyytämään lisäaikaa, ja alushirsiselvennä kourassaan joutuu vastuulliseen taisteluvaiheeseenselvennä tataarijohtajan kieltäytyessä. Hän tunkeutuu syvälle vihollisjoukkojen keskelle Kalin-tsaarin lähelle, tekee ensin selvää tsaarinpojasta ja sitten katkaisee kaulan johtajalta itseltään. Joissakin tarinoissa Kalin-tsaari selviää hengessä, mutta hänen armeija kaatuu ja hän kallomurtumineen ja häpeissään joutuu pakenemaan. Joissakin bogatyrit vangitsevat hänet ja vievät mukanaan Vladimirin hoviin, jossa tataaritsaari vannoo tästedes maksavansa veroa.[17] Bylinassa dramaattisen yllättävänä loppukäänteenä voi olla tataarien selviytyminen, voimien kerääminen ja uusi hyökkäys bogatyrien ollessa voittoisasti kehuskelemassa, jolloin kansansankarit saavat surmansa ja josta johtuvat mainittuihin verilöylyihin viittaavat otsikot. Taistelubylina Kalin-tsaarista saa uusia käänteitä, kun tataarisotilaat kaivavat kuoppia ja tunneleita, joiden avulla pääsankari Ilja saadaan kiinni. Mahtimiehen joutuessa vihollisen vangiksi tataarijohtaja ei mestauta urhoa vaan pyrkii värväämään sotavoimiensa palvelukseen. Muutaman lähteen[2][10] mukaan bylinat Kalin-tsaarista heijastavat 1240–1480 jaa. kestäneen mongoli-invaasion jättämää jälkeä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia bylinojen Kalin-tsaarista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ M.R. Fasmer: Калиґн-царь. (Kalin-tsaari) Venäjän kielen etymologinen sanakirja (Этимологический словарь русского языка), sivu 247. 1964—1973. Viitattu 10.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b c F. A. Brokhauz ja I. A. Efron: Калин-царь. (Kalin-tsaari) F. A. Brokhauzin ja I. A. Efronin koostama tietosanakirja (Энциклопедический словарь Ф. А. Брокгауза и И. А. Ефрона), sivu 247. 1890–1907. St. Peterburg. Viitattu 10.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b V.J. Propp: Русский героический эпос. Издание второе, исправленное. (Venäläinen sankarieepos. Toinen, korjattu painos) feb-web.ru. 1958. Moskova. Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ 2. Круг былин об Илье Муромце и царе Калине. (2. Ilja Murometsista ja Kalin-tsaarista kertovien bylinojen kuvioissa.) Venäläisiä bylinoja (Былины русские). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ Былины об Илье Муромце. Краткое содержание книги. (Bylinoja Ilja Murometsista Kirjan sisällöstä lyhyesti.) Kiovalaisia bylinoja (Былины киевского цикла). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ N. P. Kolpakova: Илья Муромец и Кáлин-царь. (Ilja Muromets ja Kalin-tsaari (proosakertomus N.P. Kolpakovan mukaan.) 1973. Venäläisiä bylinoja (Былины русские). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ Илья Муромец и Калин-царь. (Ilja Muromets ja Kalin-tsaari (runo)) Venäläisiä bylinoja (Былины русские). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ О былинах. (Bylinoista.) Etsintä LiveJournal blogipalvelussa (Поиск по блогам Живого Журнала). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ E.N.Bekasova: Генетический фон былины «Калин-царь» в сборнике Кирши Данилова. (Kirša Danilovin kokoelmaan kuuluvan ”Kalin-tsaari”-bylinan geneettinen tausta) UDK 81’0; 801.81 (УДК 81’0; 801.81). Arkistoitu 9.6.2016. Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b Jevgeni Kubjakin: Демонтаж-Евгений Кубякин Страница 85. (Jevgeni Kubjakinin demontaazi. Sivu 85) Luettavissa oneline (Читать онлайн). Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ Elina Rahimova: Euraasialaisen epiikan arkaaisia elementtejä. Saarelaisepiikka verrattuna venäläisiin sankaribylinoihin (Dobrynja ja lohikäärme ja Djuk-bylinaan) 1/1998. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.. Viitattu 15.9.2015.
- ↑ 4. Поэтический язык былин. (4. Bylinojen poeettinen kieli) Venäläisiä bylinoja (Былины русские). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b F.A.Brokhauz ja I.A.Efron: Калин-царь. (Kalin-tsaari) 1890—1907. F.A.Brokhauzin ja I.A.Efronin koostama tietosanakirja (Энциклопедического словаря Брокгауза и Ефрона. Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ 1200. Kalkan taistelu Khronos. Viitattu 15.9.2015.
- ↑ Камское побоище. (Kamskoe verilöyly) Sankaribylinoja (Героические былины). Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ Великий новгородский путь в Югру. (Suur-novgorodilainen retki Jugraan.) Muinaisnovgorodilaisten yltä yläistään kivinen tie. Petšora. Perm Vytšegoskaja. 1600-luku. Avustava kartta (Древний новгородский чрезкаменный путь. Печора. Перм Вычегоская. 17 век. Интерактивная карта). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
- ↑ Ка́лин-царь. (Kalin-tsaari.) Venäjän henkitieteellinen tietosanakirja. Tieteell. julkaisukeskus Vlados (Российский гуманитарный энциклопедический словарь. Гуманит. изд. центр Владос). Viitattu 15.9.2015. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomalainen Venäjä? Mika Keränen, Verkkolehti Sarastus, 14.02.2014
Pääjumalat | |
---|---|
Muita jumalia | |
Legendojen sankarit | |
Taruolennot | |
Henget ja paholaiset | |
Hallitsijat ja muut |