Kalkkuna
| Kalkkuna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Alaheimo: | Meleagridinae |
| Suku: | Kalkkunat Meleagris |
| Laji: | gallopavo |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Meleagris gallopavo |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kalkkuna (Meleagris gallopavo) on kalkkunoiden sukuun kuuluva kanalintu, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Nykyisin yleisimmin tunnettu kesykalkkuna polveutuu villikalkkunasta. Villikalkkuna on istutettu Saksaan.
Villillä kalkkunalla on kuusi alalajia.[2] Ne poikkeavat toisistaan jonkin verran sekä kooltaan että väriltään, ja ovat kotoisin Pohjois-Amerikan eri osista. Yksi suurikokoisimmista alalajeista on mantereen itäosissa elävä Meleagris gallopavo silvestris, joka voi painaa yli yhdeksän kiloa. Se on väriltään kuparin- ja suklaanruskea.[3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesykalkkunaa kasvatetaan nykyään laajalti siipikarjan lihatuotantoon. Kesykalkkunasta on jalostettu lihaksikas, nopeakasvuinen lintu, jolla on erityisen suuret rintalihakset. Tuotantokalkkunat ovat useimmiten valkoisia.
Kalkkunaa syödään jouluna Pohjois-Amerikassa ja laajalti Euroopassa sekä kiitospäivänä Pohjois-Amerikassa.
Yhdysvalloissa kulutetaan keskimäärin 7,4 kiloa kalkkunaa henkeä kohti vuodessa, kun Euroopassa luku on 3,5 kiloa. Euroopassa kalkkuna on suosituinta Saksassa (6 kg/hlö), Puolassa (5,5 kg) sekä Ranskassa ja Italiassa (5 kg). [4]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kalkkunoita on kasvatettu 1950-luvulta asti[5]. Suomessa kulutetaan yhtä kansalaista kohden vuodessa noin 1,8 kiloa kalkkunanlihaa, mikä on eurooppalaisittain vähäinen määrä. Kulutus on korkeimmillaan joulun aikaan.[4] Yli 98 % suomalaisesta kalkkunanlihasta tuotetaan Satakunnassa.[6]
Elämän kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lihaksi teurastettavien kalkkunoiden vanhemmat tuodaan Suomeen lentokoneella päivän vanhoina untuvikkoina. Ne kasvavat suomalaisella nuorikkotiloilla, josta ne siirtyvät munimaan munittamoihin. Munat kuljetetaan kalkkunahautomolle, jossa kuukauden kuluttua kuoriutuu untuvikkoja. Untuvikot kuljetaan kuoriutumispäivänään kasvatustiloille. Kanat ja kukot kasvatetaan erillään toisistaan.[7]
Kalkkunanaaraat kuljetetaan tuottajalta teurastamolle 14 viikon eli 3,5 kuukauden ikäisinä ja kukot 18 viikon eli 4,5 kuukauden ikäisinä[7]. Teurastettaessa naaraat painavat keskimäärin 6,5 kg ja kukot lähes puolet enemmän. Tilat siivotaan ja desinfioidaan kasvatuserien jälkeen eli 4 kk välein.[4]
Ruokinta ja ulkoilemattomuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalkkunoille syötetään rakeistettua rehuseosta, jossa on esimerkiksi kauraa, vehnää, hernettä, rypsinsiementä ja härkäpapua.[8] Sen lisäksi niille voidaan syöttää tilalla kasvatettua täysjyväviljaa[7]. Toisin kuin Yhdysvalloissa, lintuja lääkitään antibiooteilla vain poikkeustapauksissa.[4]
Kalkkunat kasvatetaan lattiakasvattamoissa. Kuivikkeena niillä on kutterinpurua tai turvetta[7]. Suomessa ei ole myynnissä luomukalkkunoita, joille sekä syötettäisiin luomuravintoa että päästettäisiin ulkoilemaan, eikä laidunkalkkunoita, jotka pääsisivät ulkoilemaan. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaisi luomu- ja laidunkalkkunatuotannon. Suurin este on kuluttajien kannalta kalliimpi hinta, minkä takia tuottajien myynti olisi mahdollisesti vähäisempää.[8]
Liha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalkkunan lihassyyrakenne on selvästi karkeampi ja liha on tummempaa vaaleanpunaisen sävyä kuin broilerin. Väri johtuu lihasten hapensaannista huolehtivaan myoglobiiniin sitoutuneen raudan suuresta määrästä. Kalkkunanliha maistuu yhtä murealta kuin broilerin.[9]
Historia ihmisen ruokana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalkkuna on kotoisin Meksikosta, jossa sen luonnonvarainen esivanhempi kesytettiin noin 800 eaa.[10]
Ensimmäinen kalkkuna-ateria Euroopassa lienee tarjottu 1500-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin espanjalaiset merimiehet toivat lintuja Eurooppaan[10]. Vuonna 1570 kalkkunoita oli tarjolla Ranskassa Kaarle IX:n hääpöydässä[11]. 1630-luvulta se alkoi yleistyä Keski-Euroopan yläluokan keittiöissä[10].
Usein kalkkunan uskotaan virheellisesti saapuneen Eurooppaan jo aiemmin. Sekaannuksia on aiheuttanut muun muassa tunnettu maalaus Henrik VIII:sta (1491−1547), jossa hänellä on kädessään suuri linnun koipipala, joka muistuttaa kovasti mittasuhteiltaan kalkkunaa. On arvioitu, että taiteilija on ottanut hieman vapauksia ja liioitellut palan kokoa, tai sitten kyseessä on ollut ankan tai hanhen koipipala. Noista Eurooppaan tuoduista linnuista polveutuvat kaikki tämän päivän jalostetut lihantuotantokalkkunat — myös USA:ssa, jonne Euroopassa jalostuneet kalkkunarodut kulkeutuivat 1700-luvulla takaisin vakiinnuttamaan asemaansa kiitospäivän herkkuruokana. Kalkkuna alkoi yleistyä muun kuin yläluokan keskuudessa vasta 1900-luvulla[10].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Meleagris gallopavo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)
- ↑ ITIS itis.gov. (taksonomian lähde)
- ↑ D.K. Nelson: Subspecies of North American Wild Turkey Outdoor Alabama. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 19.1.2008.
- ↑ a b c d Kalkkuna hakee vielä paikkaansa Suomessa ls24.fi. 22.12.2012. Viitattu 5.9.2016.
- ↑ Amerikan tipu pesiytyi suomalaiseen joulupöytään 1998. Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Piikkiö. Arkistoitu 10.10.2006. Viitattu 19.1.2008.
- ↑ SATAKUNTA ON SUOMEN RUOKA-AITTA 21.11.2017. Satakuntaliitto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ a b c d Kaisa Immonen: Kalkkuna suomalaisella maatilalla www.kalkkunaa.fi. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 5.9.2016.
- ↑ a b Sirkka Karikko: Loppuraportti - Luomukalkkunan tuotannon käynnistäminen 30.4.2014. Satafood Kehittämisyhdistys ry. Arkistoitu 21.9.2016.
- ↑ Sanna Simula: Kalkkunan liha www.kalkkunaa.fi. Arkistoitu 17.9.2016. Viitattu 5.9.2016.
- ↑ a b c d Kaisa Immonen: Villikalkkuna on yleinen riistalintu www.kalkkunaa.fi. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 5.9.2016.
- ↑ Back to our Pilgrim Roots: Heritage Turkey Project Foodie, USA. Arkistoitu 16.11.2007. Viitattu 19.1.2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive) fineli.fi
- Siipi.net Näin kasvatetaan kalkkunaa (Arkistoitu – Internet Archive)