Kohokkikasvit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kohokkikasvit | |
|---|---|
 Nurmikohokki (Silene vulgaris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: |
Kohokkikasvit Caryophyllaceae Juss.[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kohokkikasvit (Caryophyllaceae) on kaksisirkkaisten kasvien heimo, johon kuuluu 102 sukua[3] ja noin 2 000 lajia. Kohokkikasveja esiintyy maapallon lauhkeissa osissa ja muutamia myös trooppisilla vuoristoseuduilla; useimmat lajit kasvavat Välimeren ympäristössä sekä Euroopan ja Aasian rajan tuntumassa. Myös Suomessa kasvaa noin 70 lajia. Suvuista tunnetuimpia ovat tähtimöt, kohokit ja neilikat. Erityisesti neilikat ovat hyvin suosittuja koristekasveja, ja myös muiden sukujen lajeja kasvatetaan puutarhoissa. Muutamat lajit ovat hankalasti hävitettäviä rikkaruohoja.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat kohokkikasvit ovat yksi- tai monivuotisia ruohoja, joiden maanpäälliset osat kuolevat talven ajaksi. Muutamat lajit ovat pensasmaisia tai jopa pieniä puita. Lehdet sijaitsevat lähes aina pareittain ja vastakkain varressa. Kaksineuvoiset kukat ovat useimmiten valkoisia tai punaisia, ja terälehtien lukumäärä on viidellä (harvoin neljällä) jaollinen. Terälehtien päät ovat varsinkin suurikukkaisilla lajeilla rosoiset tai syvään liuskaiset.[4]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kohokkikasvien heimossa on 11 tribusta:[2]
- 1. Corrigioleae Dumort.
- Lehdet kierteisesti; kehälehdissä kalvomaiset reunat; sikiäimen väliseinät epätäydellisiä; hedelmä rakkomainen tai pieni pähkinä. Sukuja kaksi (varsanpolvet Corrigiola ja Telephium), lajeja 16. Välimeren alueelta Pakistaniin, Afrikka, Chile.
- 2. Paronychieae Dumort.
- Korvakkeet parillisia tai yksittäisiä; kehälehdet huppumaisia, niissä vihne; hedelmä pikku pähkinä. Sukuja 15, lajeja 190. Levinneisyys yleismaailmallinen, monet suvut Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Vuohenpolvia (Paronychia) 110 lajia, tyräruohoja (Herniaria) 45 lajia.
- 3. Polycarpeae B.L.Rob.
- Lehdet korvakkeellisia; verholehdet tavallisesti huppumaisia ja vihneellisiä; vartalot yhdistyneet tyvestään. Levinneisyys miltei yleismaailmallinen. Herikkejä (Polycarpaea) 50 lajia, suvussa hankokukat (Drymaria) 48 lajia.
- 4. Sperguleae Dumort.
- Korvake pariton ja kasvanut varren ympäri; verholehdissä kalvomaiset reunat. Levinneisyys lähes yleismaailmallinen. Hatikoita (Spergula) 60 lajia.
- 5. Sclerantheae DC.
- Heteitä 1–10. Pohjoinen pallonpuolisko, Australaasia ja Etiopia. Runsaslajisin suku on Schiedea, siinä 34 lajia.
- 6. Sagineae J.Presl
- Pohjoinen pallonpuolisko, tropiikin vuoristot, eteläisen pallonpuoliskon lauhkeat alueet. Piirtonätiä (Sabulina) 65 lajia, nätiä (Minuartia) 55 lajia.
- 7. Arenarieae Kitt.
- Pohjoinen pallonpuolisko, Keski-Amerikka ja Etelä-Amerikan länsiosa. Suomuarhoja eli arhoja (Arenaria) 135 lajia.
- 8. Alsineae Lam. & DC.
- Terälehtimäiset kukkalehdet puikeita. Levinneisyys yleismaailmallinen, erityisesti kuitenkin Euraasiassa. Tähtimöitä (Stellaria) 175 lajia, härkkejä (Cerastium) 100 lajia, suvussa Odontostemma 38 lajia.
- 9. Sileneae DC.
- Pohjoinen lauhkea vyöhyke, Afrikan vuoristot. Sukuja 6, lajeja 738; kohokkeja (Silene) 700 lajia.
- 10. Caryophylleae Lam. & DC.
- Erillisiä emilehtiä tavallisesti kaksi, harvoin kolme. Euraasia (enimmäkseen), Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti. Neilikoita (Dianthus) 300 lajia, harsoja ja raunikkeja (Gypsophila) 150 lajia, piikkilehtiä (Acanthophyllum) 80–90 lajia.
- 11. Eremogoneae Rabeler & W.L.Wagner
- Lehdet tasasoukkia, ruusukkeina; pohjusmalja tavallisesti heikosti kehittynyt; verholehdet erillisiä, niissä kalvomaiset reunat; terälehdet kynnettömiä. Sukuja kaksi, lajeja 92. Euraasia, läntinen Pohjois-Amerikka. Piirtoarhojen (Eremogone) suvussa 90 lajia.
Sukuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Acanthophyllum – piikkilehdet
- Agrostemma – aurankukat
- Arenaria – suomuarhot eli arhot
- Atocion – vahakohokit
- Bufonia – raipikit
- Cerastium – härkit eli viuhkohärkit
- Chaetonychia – pikkuvuohenpolvet, ainoa laji pikkuvuohenpolvi (Chaetonychia cymosa)
- Cherleria – naskalinädät
- Colobanthus
- Corrigiola – varsanpolvet
- Dianthus – neilikat eli tuoksuneilikat
- Dicheranthus – rotkokukat, ainoa laji rotkokukka (Dicheranthus plocamoides)
- Dichodon – torahärkit
- Drymaria – hankokukat
- Drypis – piikkikohokit, ainoa laji piikkikohokki (Drypis spinosa)
- Eudianthe – sinikohokit
- Eremogone – piirtoarhot
- Gymnocarpos – paljikit
- Gypsophila – raunikit eli harsot eli harsoraunikit
- Heliosperma – vitikohokit
- Herniaria – tyräruohot
- Holosteum – sarjahärkit
- Honckenya – suola-arhot, ainoa laji suola-arho (Honckenya peploides)
- Illecebrum – rustokit, ainoa laji rustokki eli kiehkurarustokki (Illecebrum verticillatum)
- Lepyrodiclis – viuhkorennokit eli rennokit
- Loeflingia – jäsenyrtit
- Lychnis – käenkukat
- Minuartia – nädät
- Moehringia – hippuarhot eli lehtoarhot
- Myosoton – vadat, ainoa laji vata (Myosoton aquaticum eli Stellaria aquatica) → yhdistetään sädetähtimöihin[5]
- Paronychia – vuohenpolvet eli isovuohenpolvet
- Petrorhagia – kehtoneilikat
- Polycarpaea – herikit
- Polycarpon – kynsiyrtit
- Pteranthus – siipiviuhkot, ainoa laji siipiviuhko (Pteranthus dichotomus)
- Psammophiliella – lankaraunikit
- Rabelera – kevättähtimöt, ainoa laji kevättähtimö (Rabelera holostea)
- Sabulina – piirtonädät
- Sagina – haarikot
- Saponaria – suopayrtit
- Scleranthus – jäsenruohot
- Sclerocephalus – rustolatvat → yhdistetään paljikkeihin[5]
- Silene – kohokit eli rakkokohokit (myös ailakit)
- Spergula – hatikat
- Spergularia – solmukit
- Stellaria – sädetähtimöt eli tähtimöt
- Vaccaria – toukokukat → yhdistetään raunikkeihin[5]
- Viscaria – tervakot
- Wilhelmsia, ainoa laji Wilhelmsia physodes
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website: Caryophyllaceae Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens 2001–, Viitattu 25.8.2021. (taksonomian lähde)
- ↑ a b Stevens 2001–, viittaus 30.11.2014.
- ↑ Govaerts, R. et al. Viitattu 2.11.2023.
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Nejlikväxter (Caryophyllaceae) Den virtuella floran. 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Govaerts, R. et al.: Caryophyllaceae Juss. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
